Kääntykää, niin saatte elää

Hese­kie­lin kir­jas­sa pro­feet­ta saar­naa voi­ma­kas­ta pa­ran­nus­saar­naa Is­ra­e­lin kan­sal­le: ”Kään­ty­kää, luo­pu­kaa syn­neis­tän­ne, et­tei syyl­li­syys oli­si uh­ka­na yl­län­ne!” (Hes. 18:30.) He­se­kiel oli näh­nyt is­ra­e­li­lais­ten vää­rät teot, ja hän pyr­ki he­rät­tä­mään hei­dän tun­to­aan, jot­ta he te­ki­si­vät pa­ran­nuk­sen.

”Teillä on valo, uskokaa valoon”

Syn­tiin­lan­kee­mus on nou­dat­ta­nut sa­maa kaa­vaa ai­ko­jen alus­ta läh­tien. Sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si en­sim­mäis­tä ih­mis­pa­ria, joka epäi­li Ju­ma­lan sa­naa: ”On­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut niin?” (1. Moos. 3:1).

Vuorilinnassa on turvallista

Mikä tuo si­nul­le tur­vaa täs­sä elä­mäs­sä? Mo­nia täs­sä maa­il­mas­sa ta­pah­tu­via asi­oi­ta pys­ty­tään en­na­koi­maan. Pys­tym­me ar­vi­oi­maan, mikä on eri ta­pah­tu­mien to­den­nä­köi­syys. Tie­däm­me usein, mitä eri va­lin­nois­tam­me to­den­nä­köi­ses­ti seu­raa pi­dem­mäl­lä tai ly­hy­em­mäl­lä ajan­jak­sol­la. Ih­mi­sel­le tuo tur­val­li­suu­den tun­net­ta muun mu­as­sa se, et­tä tie­tää mitä on ta­pah­tu­mas­sa ja voi va­rau­tua myön­tei­siin ja kiel­tei­siin ta­pah­tu­miin.

Kristus tuo lohdutuksen

Jo­kai­nen meis­tä tar­vit­see loh­du­tus­ta – eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun ra­kas lä­hei­nen on kuol­lut. Em­me odo­ta su­run kes­kel­lä lä­him­mäi­sil­tä mo­nia sa­no­ja. Riit­tä­vä osa­not­to su­ruun on läm­min kä­den­pu­ris­tus ja sa­nat: ”Ha­lu­an muis­taa si­nua.” Su­re­va odot­taa, et­tä hän­tä kuun­nel­laan su­run kes­kel­lä.

Opettamista

lähetyskäskyn mukaisesti

Moni ih­mi­nen osaa liit­tää apos­to­li-ter­min Raa­mat­tuun. Sil­lä tar­koi­te­taan 12 Jee­suk­sen va­lit­se­maa ope­tus­las­ta, Juu­dak­sen ti­lal­le va­lit­tua Mat­ti­as­ta (Ap. t. 1:26) sekä Paa­va­lia. Apos­to­li sana tu­lee krei­kan sa­nas­ta apos­to­los. Sana tar­koit­taa ”sitä, joka on lä­he­tet­ty”. Apos­to­lit ovat Jee­suk­sen lä­het­te­jä, lä­het­ti­läi­tä tai edus­ta­jia. Laa­jem­mas­sa mie­les­sä jo­kai­sen us­ko­vai­sen voi­daan aja­tel­la ole­van apos­to­li, Jee­suk­sen lä­het­ti­läs.

Uskova saa suojakseen Jumalan varjeluksen

Äi­ti­ni jäi so­ta­or­vok­si ai­van pie­ne­nä tyt­tö­nä. Koti oli so­dan ja­lois­sa ra­ja­seu­dul­la. Pie­ni tyt­tö lä­he­tet­tiin tur­val­li­sem­paan kas­vu­ym­pä­ris­töön, so­ta­lap­sek­si Ruot­siin. Siel­tä löy­tyi hyvä ja tur­val­li­nen koti use­ak­si vuo­dek­si.

Rauhan Ruhtinas tuo sydämeen rauhan

Olet­ko jos­kus kan­ta­nut pai­na­vaa taak­kaa pit­kän mat­kan? Eh­kä olet ol­lut va­el­luk­sel­la tai si­nul­la on ko­ke­mus­ta pit­käl­tä mars­sil­ta vaik­ka­pa ar­mei­ja-ajoil­ta.

”Laps’ – tyhjät kätes ihanat”

Kuu­lui­san pi­la­piir­tä­jän Kari Suo­ma­lai­sen par­haak­si va­lit­tu teos on ni­mel­tään Jou­lu­ka­tu. Piir­ros jul­kais­tiin vuon­na 1954, ja se ku­vaa kau­pun­gin ih­mis­tun­gos­ta jou­lun al­la.

Syvin onni ja kestävin turva

Ab­ra­ham Mas­low oli yh­dys­val­ta­lai­nen psy­ko­lo­gi. Hä­nen ke­hit­tä­mäs­sään tun­ne­tus­sa vii­si­por­tai­ses­sa tar­ve­hie­rar­ki­as­sa poh­jim­mai­si­na ovat säi­ly­mi­sen ja tur­val­li­suu­den pe­rus­tar­peet. Il­man nii­tä ih­mi­sel­lä ei ole voi­ma­va­ro­ja yh­teen­kuu­lu­vuu­den li­sää­mi­seen, ar­vo­nan­non hank­ki­mi­seen, it­sen­sä to­teut­ta­mi­seen tai ky­ky­jen­sä ke­hit­tä­mi­seen.

Avatkaa minulle vanhurskauden portit

Mai­jan ai­vo­kas­vai­men leik­kaus lä­hes­tyi. Edel­li­se­nä päi­vä­nä hän kul­ki et­sis­kel­len kes­kus­sai­raa­lan käy­tä­vil­lä. Hau­ta­jais­jär­jes­te­lyt­kin oli jo va­ral­ta so­vit­tu van­he­ne­van Lii­sa-äi­din kans­sa. Pöy­däl­lä oli­si­vat tu­tut lii­nat ja siu­naa­maan tu­li­si lap­suu­des­ta tut­tu us­ko­vai­nen pap­pi.