JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pikkuautoja ja lapsen uskoa – elämää seurapenkissä

5.10.2024 5.25

Juttua muokattu:

2.10. 09:29
2024100209292020241005052500

Yh­tä vuot­ta vail­le nel­jän­nes­vuo­si­sa­taa, lä­hes 24 vuot­ta. Py­säh­dyn miet­ti­mään. To­si­aan­kin sii­tä on niin pit­kä ai­ka ku­lu­nut, kun olem­me vai­mo­ni kans­sa kah­des­taan suun­nan­neet seu­roi­hin ja is­tu­neet seu­ra­pen­kis­sä il­man lap­sia. Muis­tan­ko­han sitä ai­kaa edes kun­nol­la, ky­syn mie­les­sä­ni it­sel­tä­ni. Se oli sil­loin nuo­re­na pa­ri­na. Ai­kaa, kun opis­kel­tiin ja käy­tiin töis­sä ja asut­tiin Raa­hen kes­kus­tan tun­tu­mas­sa. En­sin ker­ros­ta­los­sa ja sit­ten omas­sa ri­vi­ta­lo­ko­dis­sa. Vä­lil­lä seu­roi­hin saat­toi men­nä kä­ve­le­mäl­lä tai pyö­räl­lä. Hel­pos­ti, kun kah­den ol­tiin.

Raa­hen van­hal­le rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le oli help­po men­nä, oi­ke­as­taan kuin ko­tiin oli­si tul­lut muu­ta­man Ou­lus­sa asu­tun vuo­den jäl­keen. Oli­han paik­ka mi­nul­le tut­tu jo lap­suu­des­ta­ni läh­tien. Siel­lä olin ol­lut mo­net ker­rat seu­rois­sa, py­hä­kou­lus­sa tai nuor­ten il­las­sa. Ja mikä nyt nuo­re­na mie­he­nä oli­kaan is­tua, tuo­re avi­o­vai­mo vie­rel­lään.

Pa­laan nii­hin ai­koi­hin. Mie­tin, et­tä oli­ko­han sil­loin hel­pom­paa kes­kit­tyä kuun­te­le­maan pu­het­ta, kun vie­res­sä ja sy­lis­sä ei ol­lut lap­sia. Epäi­len, et­tä ei. Usein lap­set aut­ta­vat kes­kit­ty­mään olen­nai­seen, vaik­ka vä­lil­lä huo­len­pi­toa ja huo­mi­o­ta tar­vit­se­vat­kin. Sen he ovat mo­nes­ti opet­ta­neet. Olem­me saa­neet jo niin pit­kään käy­dä seu­rois­sa lap­si­per­heen van­hem­pi­na, et­tä nuo ajat nuo­re­na pa­ri­na kah­des­taan ovat jo kau­kai­sis­sa muis­tois­sa. Nii­hin pa­lat­ta­neen uu­del­leen, kun vuo­det vie­ri­vät eteen­päin, pie­nim­mäi­set kas­va­vat ja har­maus ot­taa li­sää val­taa meis­tä en­ti­ses­tä nuo­res­ta pa­ris­ta.

Mo­net seu­ra­ker­rat ja mo­net pak­kaa­mi­set mah­tu­vat näi­hin vuo­siin. Vä­lil­lä en­nen seu­ro­ja pu­hu­taan seu­ra­mie­les­tä, et­tä jak­set­tai­siin kes­kit­tyä kuun­te­le­maan pu­het­ta ja käy­dä seu­rois­sa. Seu­ra­miel­tä on­kin tär­keä ru­koil­la ja hyvä pa­ka­ta mu­kaan. Lap­si­per­hees­sä, ai­na­kin meil­lä, mu­kaan pa­ka­taan usein myös muu­ta­ma pik­ku­au­to tai vih­ko ja ky­niä. Ne ovat tär­kei­tä nii­hin het­kiin, kun pie­nim­mis­tä tun­tuu, et­tei tah­do malt­taa enää pel­käs­tään is­tua. Lap­set kun osaa­vat kuul­la ja toi­mia yh­tä ai­kaa, min­kä tai­don me van­hem­mat olem­me it­ses­täm­me jo ka­dot­ta­neet.

Seu­ra­pu­heen ai­ka­na seu­ra­pen­kis­sä eh­di­tään elä­mään mo­nen­lais­ta het­keä ja vai­het­ta. Vä­lil­lä lap­set kes­kit­ty­vät pel­käs­tään kuun­te­le­maan, toki paik­kaa saa­te­taan vaih­taa isäl­tä äi­dil­le tai toi­sin­päin. Nyt täs­sä koh­taa penk­kiä on mu­ka­vam­pi is­tua ja kuun­nel­la. Vä­lil­lä taas au­to­lei­kit ja piir­tä­mi­nen lo­mit­tu­vat su­ju­vas­ti osak­si yh­des­sä seu­ra­pu­heen kans­sa. Tut­tu­ja seu­ra­vie­rai­ta­kin saa­te­taan vä­lil­lä et­siä, en­nen kuin on tar­peen käy­dä wc:ssä – täl­lä ker­taa ei aut­ta­nut, vaik­ka siel­lä käy­tiin juu­ri en­nen pu­heen al­kua. Pien­tä ja jos­kus vä­hän isom­paa­kin tou­hua ja muu­ta­ma tär­keä ää­neen tai si­pis­ten lau­sut­tu asia. Tu­li­vat­pa juu­ri mie­leen.

Vä­lil­lä van­hem­pa­na huo­maan, et­tä alan miet­ti­mään ja jos­kus eh­kä vä­hän it­seä las­taa­maan­kin, et­tä häi­rit­se­vät­kö las­ten ää­net mui­den seu­ra­pu­heen kuun­te­le­mis­ta. Sen­kin olen huo­man­nut, et­tä mitä kor­ke­am­mak­si asi­aa omas­sa mie­les­sään las­taa, sitä voi­mak­kaam­pa­na al­ka­vat las­ten ää­net ja väsy it­ses­sään tun­tu­maan. Jos­kus on ol­lut hyvä ot­taa si­vum­mal­la ai­ka­li­sää kah­des­taan lap­sen kans­sa tai pi­tää pie­net isä-lap­si­seu­rat, jot­ka ovat yleen­sä rau­hoit­ta­neet niin lap­sen kuin isän­kin mie­len. Sa­mal­la ru­kouk­sen mie­li on, et­tä tämä vah­vis­tai­si lap­ses­sa läm­pi­miä seu­ra­muis­to­ja, et­tä seu­rois­sa saam­me kiu­kun­kin het­kel­lä ol­la tai­vaal­li­sen Isäm­me tur­val­li­ses­sa hoi­dos­sa. Van­hem­pi­na voim­me ol­la va­pain mie­lin ja muis­tut­taa it­seä, et­tä jos jos­sain niin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä saa­vat las­ten ää­net va­paas­ti kuu­lua.

Yk­si muis­to vuo­sien ta­kaa seu­ra­pen­kis­sä pa­laa mie­lee­ni. Yk­si lap­sis­tam­me is­tui sy­lis­sä ja pu­het­ta kuun­nel­les­saan sa­mal­la si­lit­te­li pos­ki­a­ni ja par­taa­ni sekä seu­ra­si pu­hu­jaa. Koh­ta lap­si si­pi­si kor­vaa­ni ja ar­ve­li pu­hu­jan eh­kä koh­ta kuo­le­van, kos­ka oli lap­sen mie­les­tä jo ai­ka van­ha. Eh­kä tuos­sa het­kes­sä myös isän kuo­le­ma tuli las­ta lä­hel­le, ja hän sa­noi, et­tä "sit­ten kun, isä, kuo­let, niin sano Jee­suk­sel­le, et­tä sinä tu­li­sit vie­lä jok­si­kin ai­kaa tän­ne mei­dän kans­sa".

Ei ole sat­tu­maa, et­tä Jee­sus aset­ti lap­sen us­kon esi­ku­vak­si ja tai­vaan val­ta­kun­nan suu­rim­mak­si. Me van­hem­mat ja ai­kui­set usein jär­kei­lem­me lii­kaa ja tu­lem­me si­ten it­se aset­ta­neek­si epäi­lyk­siä us­kon tiel­lä. Mes­ta­rim­me on it­se opet­ta­nut, et­tä las­ten kal­tais­ten on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja lap­sen us­kol­la pää­sem­me ker­ran tai­vaan ko­tiin. Tätä lap­sen us­koa tah­don myös omal­le koh­dal­la­ni omis­taa ja pääs­tä ker­ran tai­vaan seu­roi­hin Jee­suk­sen luok­se yh­des­sä kaik­kien rak­kai­den kans­sa.

Pekka Poukkula
Kaupunkilaistumista nuorena yrittänyt, mutta maaseudun juuret omaavana sinne takaisin palannut viisikymppinen perheenisä ja yrittäjä. Sosiaalialan ammattilainen ja asioiden pohdiskelija. Perhe, ystävät ja ihmiset merkitsevät minulle paljon, joten saatan tahtomattakin ajautua välillä raatipuolelle. Niinpä en ole erityisen suosittua asiointiseuraa lapsilleni. Tasapainoa sosiaaliseen puoleeni saan elämisestä Pöllänperällä, joka on sitten jo ihan oma lukunsa. Palautetta saa laittaa poukkulapekka(a)gmail.com
21.11.2024

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Viikon kysymys