Evankelis-luterilainen kirkko on ollut minulle lapsesta asti tärkeä. 10-vuotiaana kuuntelin radiojumalanpalvelusta tarkkaan ja ajattelin, että jonakin päivänä minäkin soitan tuolla.
Joskus pääsin isän mukana kesäseuroissa kirkon sakastiin, jossa oli jännittävää seurata suntion työskentelyä. Vähän vanhempana sain olla urkuparvella kanttorin mukana ja soittaa itsekin.
Kirkosta aukesi aikanaan minulle myös työ toiveideni mukaan. Pääsin näkemään seurakuntaelämää lähempää, myös sen arkista puolta ja monenlaista merkityksellistä työtä, mitä tapahtui jumalanpalvelusten lisäksi. Nyt työskentelen muualla, mutta kirkko merkitsee minulle edelleen paljon. Arvostan suuresti kirkon työtä.
Vuosien varrella mielessäni on myös kasvanut huoli kirkkomme puolesta. Usein kyselen, mihin suuntaan kirkko oikein on menossa. Olen rukoillut, että se säilyisi Raamatun perustalla. Erityisesti tänään rukoukseni on, että kirkko säilyttäisi tulevaisuudessakin raamatullisen avioliittokäsityksen.
Kirkon jäsenellä, joka puolustaa Raamatun muuttumattomuutta, saattaa näinä aikoina kirkon opillisten linjausten ja jumalanpalveluselämän murroksen myötä syntyä torjuva suhde kirkkoa kohtaan. Jumalanpalvelus seurakunnan keskeisenä toimintamuotona voi tuntua etäiseltä ja jopa väärältä, jos sitä hallitsevat viihteellinen musiikki ja löyhästi Raamattuun perustuvat saarnat.
On kuitenkin niin, että vain osallistumalla voimme vaikuttaa kirkkomme suuntaan. Saamme rohkeasti olla mukana, tunnustaa uskoamme ja ilmaista mielipiteitämme.
Myös äskettäin menneet seurakuntavaalit olivat yksi osallistumisen muoto. Seurakuntien päätöksentekijöillä on paikallisella tasolla suora vaikutus toiminnan puitteisiin ja sisältöön. Luottamushenkilöt ovat muun muassa valitsemassa seurakuntiin työntekijöitä.
Mieleeni on jäänyt eräs Eero Lumijärven seurapuhe vuosien takaa. Hän käytti esimerkkinä jumalanpalveluksiin osallistumisen merkityksestä Apostolien tekojen kertomusta, jossa Pietari ja Johannes menivät temppeliin, kun siellä oli rukoushetki. Jumala oli varannut heille erityisen tehtävän. Rampana syntynyt mies parani ja sai uskon lahjan heidän kauttaan.
Rauhanyhdistysten toiminta on nykypäivänä vilkasta. On suuri asia, että saamme vapaasti järjestää seuroja ja muita tilaisuuksia, joissa Jumalan sana on runsaasti esillä. Rauhanyhdistysten oman toiminnan paljous saattaa valitettavasti vähentää osallistumistamme seurakuntien järjestämään toimintaan.
Muistutan itseäni ja rohkaisen muitakin osallistumaan jumalanpalveluksiin ja muuhun kirkon toimintaan. Emme voi tietää, millainen tehtävä juuri meille on varattuna.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys