Syys­kuun il­ta­päi­vä tum­muu il­lak­si päi­vä päi­väl­tä ai­kai­sem­min. Ko­to­na ei enää rii­tä pie­ni koh­de­va­lo, vaan kaik­ki va­lot on lai­tet­ta­va pääl­le, jos mie­lii näh­dä teh­dä jo­ta­kin. Nis­ka kyt­ty­räs­sä luen ruu­dul­ta oh­jet­ta: *Ps 1.pp:n ym­pä­ri. (nirk­ko, ps seu­raa­van pp:n ym­pä­ri) x 3, ps pp-ryh­mien vä­li­seen ks:aan, ps ks:n jäl­kei­seen ti­laan.* Tois­ta vie­lä 2 ker­taa. Jätä vii­mei­nen ps te­ke­mät­tä. Is­tun ko­ti­soh­val­la ja teen tu­han­sien mui­den virk­kaa­jien kans­sa per­jan­tai-il­lan pa­laa.

En­nen pit­kää näis­tä pa­lois­ta tu­lee Suo­mi100-juh­la­vuo­den peit­to. En ole elä­es­sä­ni teh­nyt mi­tään näin tar­kas­ti oh­jeis­ta. Usein kä­si­työ­ni saa­vat in­nos­tuk­sen­sa jos­ta­kin ide­a­ku­vas­ta ja val­mis­tu­vat mat­kan var­rel­la syn­ty­vien suun­ni­tel­mien mu­kaan. Nyt täs­sä hank­kees­sa point­ti­na ovat vir­tu­aa­li­syh­tei­söl­li­nen sa­ma­nai­kai­suus ja yh­den­mu­kai­nen lop­pu­tu­los, vaik­ka me te­ki­jät olem­me mis­sä sat­tuu ja virk­kaus­tai­doil­tam­me mitä ta­han­sa.

Oi­ke­as­taan koko elä­mä on ai­ka täyn­nä oh­jei­ta, joi­ta on pää­sään­töi­ses­ti hyö­dyl­lis­tä seu­ra­ta. Ar­ve­len, et­tä suu­ri osa näis­tä ar­ki­päi­vää su­ju­voit­ta­vis­ta asi­ois­ta on so­vit­tu yh­des­sä, ne on tes­tat­tu, ja joku on ne kir­joit­ta­nut muis­tiin jol­la­kin ta­val­la. Toi­sen­lai­si­a­kin oh­jei­ta on. Nämä toi­sen­lai­set oh­jeet ovat saat­ta­neet syn­tyä vin­keis­tä tai puo­li­huo­li­mat­to­mas­ti lau­su­tuis­ta osa­to­tuuk­sis­ta tai jois­ta­kin toi­min­ta­ta­vois­ta. Nämä ovat sit­ten ajan kans­sa va­kiin­tu­neet oh­jeik­si, joi­ta seu­ra­taan vaih­te­le­vas­ti.

Yh­den ih­mi­sen yh­den päi­vän ai­ka­na seu­raa­ma oh­jeis­to on val­ta­va. Aa­mu­ru­tii­neis­ta läh­tien meis­tä jo­kai­nen us­ko­ak­se­ni seu­raa elä­män­sä var­rel­la eri ai­ka­kau­si­na opit­tu­ja oh­jei­ta: ham­pai­den pesu en­nen aa­mu­pa­laa (tämä oh­je on to­sin päi­vit­ty­nyt omas­ta lap­suu­des­ta­ni – sil­loin ham­paat pes­tiin juu­ri en­nen ul­ko-oven avaa­mis­ta), ovi täy­tyy lait­taa ta­ka­luk­koon (tämä oh­je tuli käyt­töön ko­ti­va­kuu­tuk­sen ot­ta­mi­sen myö­tä), työ­bus­siin voi men­nä etu- tai kes­ki­o­ves­ta, ei­kä lip­pua tar­vit­se näyt­tää ke­nel­le­kään (toi­mii poi­kit­tais­lin­jan su­ju­vuu­den var­mis­ta­mi­sek­si vain tie­tyil­lä bus­si­lin­joil­la), työ­pai­kal­la pi­tää kui­ta­ta työ­päi­vä al­ka­neek­si (säh­köi­nen ku­lun­seu­ran­ta vä­hen­tää kä­si­työ­tä), ve­ne­väi­jy­vuo­ros­sa ole­va kir­joit­taa ra­por­tin vah­ti­päi­vä­kir­jaan vuo­ron­sa päät­teek­si (kos­ka tie­don­siir­to seu­raa­vil­le), seu­roi­hin tu­li­ja, tar­kis­tit­han, et­tä py­sä­köit oi­kein (kos­ka naa­pu­ri­so­pu) ja mat­to­jen tamp­paa­mi­nen sal­lit­tu vain kel­lo sii­tä sii­hen (kos­ka naa­pu­ri­so­pu).

Oh­jeet on tar­koi­tet­tu no­peut­ta­maan ja hel­pot­ta­maan toi­mi­mis­ta sekä yl­lä­pi­tä­mään jär­jes­tys­tä. Nii­den si­vuut­ta­mi­nen har­voin te­kee toi­mi­mi­ses­ta su­ju­vam­paa tai ket­te­räm­pää. Hy­väs­sä oh­jees­sa koko pro­ses­si on tar­kas­tel­tu läpi, ja se ete­nee sel­ke­äs­ti ti­lan­tees­ta toi­seen. Oh­jeen mu­kai­ses­ti toi­mit­ta­es­sa kaik­ki nä­kö­kul­mat on huo­mi­oi­tu ja lop­pu­tu­los te­ke­mi­seen on toi­vo­tun­lai­nen. Täl­lai­sia eri­no­mai­sia oh­jei­ta on esi­mer­kik­si Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mi pul­lol­laan: Tar­joa vas­ta­puo­lel­le­si so­vin­toa jo sil­loin, kun vie­lä olet hä­nen kans­saan mat­kal­la oi­keu­teen. Muu­ten hän saat­taa luo­vut­taa si­nut tuo­ma­ril­le ja tuo­ma­ri var­ti­jal­le, ja niin si­nut tel­je­tään van­ki­laan. Us­ko mi­nua: siel­tä sinä et pää­se, en­nen kuin olet mak­sa­nut kai­ken vii­meis­tä ko­lik­koa myö­ten.

Oh­jei­ta on syy­tä ai­ka ajoin päi­vit­tää. Oh­jeet voi­vat ni­mit­täin ol­la erit­täin ai­kaan si­dot­tu­ja tai pai­kal­li­sia, ne on saa­tet­tu tes­ta­ta pie­nes­sä jou­kos­sa ja la­bo­ra­to­rio-olo­suh­teis­sa tai sit­ten suu­rien mas­so­jen pa­ris­sa ja suu­ril­la ken­til­lä. Toi­si­naan oh­jeet on hyvä hen­ki­lö­koh­tais­taa ja jos­kus ne on tar­peel­lis­ta laa­tia ylei­sik­si. Näis­tä syis­tä oh­jei­den tar­kis­ta­mi­nen on tär­ke­ää. Ih­meel­lis­tä on, et­tä ih­mi­sen elä­män­kaa­ri lap­ses­ta ai­kui­sek­si kä­sit­tää luon­nos­taan mo­nia oh­jei­den päi­vi­tys­kau­sia, ja et­tä nämä kau­det vält­tä­mät­tä ra­vis­ta­vat koko per­het­tä yh­tei­siin päi­vi­tys- tai ai­na­kin pe­rus­te­lu­tal­koi­siin.

Oh­jei­den nou­dat­ta­mi­nen tai nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mi­nen on ih­mi­sen omas­sa har­kin­nas­sa. Poh­din tätä, kun is­tun taas nis­ka kyt­ty­räs­sä vir­tu­aa­li­syh­tei­söl­li­sen virk­kaus­teh­tä­vän pa­ris­sa: [En­sim­mäi­nen kdp tu­lee kul­maan. Kus­sa­kin kul­mas­sa on 2 kdp sa­mas­sa edel­li­sen krs:n len­kis­sä, niit­ten vä­lis­sä 4 kjs] *(kdp seu­raa­vaan vä­liin, kjs) x 9, kdp, 4 kjs kul­mas­sa* Tois­ta vie­lä 2 ker­taa. Yh­tä ai­kaa tämä oh­je on ihan ka­ma­la ja toi­saal­ta se on hur­maa­va. Pää­tän sel­vi­tä täs­tä, otan avuk­si Yo­u­tu­been la­da­tun opas­vi­de­on. Kyl­lä täs­tä hyvä peit­to tu­lee, kun vain teen niin kuin oh­jees­sa sa­no­taan.