”Sitten korva kohti olkapäätä, anna niskan venyä omalla painollaan. Käännä nyt leuka kohti kaulakuoppaa, venytys tuntuu toisessa paikassa”, kuoronjohtaja sanoo. Kaikki seisovat hiljaisina ja keskittyvät venyttelemään. Kahvion rappusista kuuluu ääntä, sieltä on joku vielä tulossa. Kohta tämäniltainen kuoro on kasassa ja ry:n kuoron lauluharjoitukset voivat alkaa.
Kuorossa laulaminen on merkillinen asia. Kuoroharjoituksiin raahustaa poikkeuksetta kuolemanväsyneenä ja ponnettomana, mutta sieltä lähtee aina täynnä elämää ja tarmoa. Kuoron jälkeen ajatuksissa sinkoilee katkelmia eri stemmoista ja ne samat katkelmat ilmaantuvat korvamatoina eri tilanteisiin viikon aikana. Seuraavista harjoituksista kotiin lähtee taas eri korvamadot.
Kuorossa laulaminen on merkillistä yhteistoimintaa. Parasta on, kun joukko ihmisiä keskittyy samaan ajatukseen yhtä aikaa, kun hengitys ja fraasi ovat yhtä, kun kaikki laulajat rauhoittuvat kuuntelemaan toisiaan ja kun oma rintakehä resonoi vieruskaverin laulun kanssa. Kuorolaulaminen on kurinalaista joukkuepeliä. Siinä ei tarvitse tehdä omia päätöksiä, eikä siinä ei ole varaa sooloilla tai tulkita asioita omin päin. Tämäkin tuntuu mukavalta.
Tutkimuksen mukaan kuorolaulu kulttuuriharrastuksena lisää subjektiivisesti koettua terveyttä ja hyvinvointia sekä parantaa elämänlaatua. Vaikka tutkimuksen pääpaino onkin ikääntyneiden ihmisten kuoroharrastuksessa, arvelen kuorolaulamisen vaikuttavan samalla tavalla myös nuorempiin ihmisiin. Kuorossa laulaminen on musiikin opiskelemisen ja sen esittämisen lisäksi sosiaalista liimaa, joka luo yhteenkuuluvuutta, verkostoja ja yhteisiä muistoja. Se voi kiinnittää hajallaan olevaa elämää tai kannatella hankalan elämäntilanteen yli, se voi olla väylä tunteiden purkuun ja ilmentämiseen tai keino tutustua omaan kehoon soivana instrumenttina. Kuorolaulaminen voi hoitaa rasittunutta ääntä tai se voi auttaa selättämään esiintymiskammoa.
Minkälainen lisäarvo kuorossa laulamiseen vielä tuleekaan silloin, kun siellä lauletaan maailman kauneimpia lauluja maailman tärkeimmästä asiasta? Yksi kevään vaikuttavimpia hetkiä oli, kun istuin tuhansien muiden kanssa Senaatintorilla ja tuhat kuorolaista lauloi tuomiokirkon rapuilta Händelin Messiasoratoriota solistien ja orkesterin kanssa. Olin tipahtaa penkiltä, kun kuoro lauloi rappujen leveydeltä Jesajan sanoin: And the government shall be upon His shoulder and His name shall be called Wonderful, Counsellor, the mighty God, the Everlasting Father, the Prince of Peace. Kaiku kertasi musiikin valtioneuvoston, yliopiston, Kiseleffin talon ja tuomiokirkon rajaamalla torilla niin, ettei huonokuuloisinkaan turisti voinut olla kuulematta sitä.
Tiedän, että valtaviin kokemuksiin ei aina tarvita edes kuorolaulua – aivan tavallinen yhteislaulu riittää. Joskus virren tai laulun sanat tulevat niin kohti tai laulaminen on niin voimallista, että oma laulaminen lakkaa ja kuunteleminen alkaa. Viimeksi tällainen voimakas läikähdys kävi sydämessäni, kun täysi senaatintorillinen kansaa lauloi omilla äänillään virren säkeistöä: Ethän, Isä taivaan, unohda lapsiasi sodan jaloissa. Rauha anna, viha sammuta. Siunaa koko maailmaa. Laulun sanat tulivat äärettömän konkreettisiksi, sillä naapuritorilla oli koko ajan koolla ihmisiä, joiden pitäisi palata omaan kotimaahansa, mutta jotka kokevat, etteivät voi sinne palata, mutta siellä oli myös heitä, joiden mielestä noiden ihmisten on palattava, koska ovat sellaisen käskyn saaneet.
Laulamisessa ihmisen ajatus ja tunteet yhdistyvät sanoissa ja sävelissä. Kirkkoisä Augustinus (354-430) sanoi aikanaan: Joka laulaa, rukoilee kahdesti. Tällainen kahteen kertaan rukoileminen olisi hyödyksi meille kaikille tänäänkin. Nopeatempoisessa, piipahtamiseen perustuvassa elämässä ja multitaskaamisen arjessa vaatii harjoitusta, että pystyy hiljentymään ja keskittymään monisäkeistöiseen yhteislauluun, moneen lauluun peräkkäin tai jopa harjoittelemaan uusia lauluja. Rauhattomuus ja levottomuus seuraavat helposti seurapenkkiinkin, ja on vaikea olla hiljaa ja juttelematta, jos ei jaksa laulaa. Kuitenkin esimerkiksi seurojen laulut tukevat päivän raamatunaihetta ja niiden sanat ja sävelet puhuttelevat kuunneltuinakin.
Kuoro on nyt kesätauolla. Ennen kevään viimeistä esiintymistä käytiin WhatsAppissa perinteeksi käynyt keskustelu esiintymisasusta ja kevätretkestä. Kuoronjohtaja kirjoittaa ryhmälle: ”Asu vapaa, mutta täysin hajuton olemus. äänenavaus kahdelta.” Tämän jälkeen viestejä pulppuaa tiheästi. Toinen keskustelulinja kulkee mahdollisen kevätretken suunnittelussa. Joku kysyy: ”Miten olis Vuosaaren huippu tai perinteinen Lammassaari?” Kevätkausi kootaan yhteen niin, että keskusteluun jaetaan harjoituksissa otettu video. Kevätretki on tältä kaudelta toistaiseksi vielä tekemättä
Tutkimus: Kuoro tuottaa hyvinvointia ja terveyttä
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys