Ih­mi­sen tär­keim­piä ai­neet­to­mia tar­pei­ta on ol­la vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tois­ten ih­mis­ten kans­sa. Tämä tar­ve on voi­mas­sa koko ih­mi­sen eli­ni­än, ja sik­si sen ajat­te­le­mi­nen ja sii­tä pu­hu­mi­nen on hyö­dyl­lis­tä. Usein ih­mis­ten vä­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus liit­tyy pu­hu­mi­seen ja kuun­te­le­mi­seen, mut­ta myös lu­ke­mi­seen ja kir­joit­ta­mi­seen. Omas­sa työs­sä­ni ta­paan ih­mi­siä, joi­den kans­sa ol­laan vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ku­vien, kom­mu­ni­kaa­ti­oa­pu­vä­li­nei­den ja viit­to­mien, jos­kus myös il­mei­den ja elei­den sekä fyy­si­sen kos­ke­tuk­sen vä­li­tyk­sel­lä.

Ke­sän alus­sa en viik­koon men­nyt­kään var­si­nai­siin töi­hi­ni, vaan olin kant­to­ri­na rip­pi­kou­lus­sa. Vuo­ro­vai­ku­tus­ta, sen aluk­kei­ta ja lop­puun vie­ty­jä di­a­lo­ge­ja, oli vii­kon ai­ka­na pal­jon, sil­lä mei­tä oli lei­ril­lä yh­teen­sä noin sata. Heti ke­sä­jak­son alus­sa teh­tiin koko jouk­ko pu­hut­te­le­via kes­kus­te­lu­na­vauk­sia, kun opet­ta­ja pyy­si van­hem­pia kir­joit­ta­maan ni­met­tö­män kir­jeen rip­pi­kou­lu­lai­sel­leen ja rip­pi­kou­lu­lai­sia vas­taa­vas­ti kir­joit­ta­maan omil­le van­hem­mil­leen. Kir­jeet lai­tet­tiin rip­pi­kou­lun ajak­si käy­tä­väl­le kaik­kien lu­et­ta­vik­si. Kir­jeet oli­vat pu­hut­te­le­via ja lii­kut­ta­via, sil­lä ne oli kir­joi­tet­tu suu­rel­la rak­kau­del­la. Täs­sä muu­ta­ma lai­na van­hem­pien kir­jeis­tä:

Ra­kas pie­nim­mäi­se­ni, iso tyt­tö. It­ken tätä kir­joit­ta­es­sa­ni, niin et­tä sil­mät su­me­nee. Olet tär­keä ja ra­kas ja toi­von, et­tä us­ko­si vah­vis­tui­si ja jak­sai­sit kul­kea Tai­vas­tie­tä, vaik­ka en ole osan­nut omal­la esi­mer­kil­lä­ni si­nua opas­taa.

Sinä kau­an odo­tet­tu ra­kas lap­se­ni olet meil­le ihan mah­dot­to­man ra­kas. Olen on­nel­li­nen, kun saan ol­la si­nun isä.

Ai­kuis­tu­mi­se­si kyn­nyk­sel­lä toi­von en­nen kaik­kea, et­tä ajat­te­let rip­pi­lei­ri­si ai­ka­na, mitä si­nul­le us­ko mer­kit­see. Nyt ei tar­vit­se miet­tiä, mi­ten omat van­hem­pa­ni ha­lu­ai­si­vat mi­nun us­ko­van, vaan mitä oma sy­dän sa­noo. Kuun­te­le it­se­ä­si, tut­kis­ke­le it­se­si, kuun­te­le sy­dän­tä­si!

Olem­me kii­tol­li­sia si­nus­ta. Olet meil­le ra­kas ja tär­keä juu­ri sel­lai­se­na kuin olet.

Ha­lu­an sa­noa si­nul­le, et­tä olet mi­nul­le isä­nä ja äi­til­le­si to­del­la ra­kas! Olet val­ta­van rei­pas ja tu­let hy­vin toi­meen tois­ten kans­sa. Si­nul­la on vah­va oi­keu­den­tun­to, mis­tä me van­hem­mat olem­me yl­pei­tä! Sii­tä olem­me myös iloi­sia. Si­nuun olem­me ai­na voi­neet luot­taa.

Rip­pi­kou­lu­lais­ten kir­jeet oli­vat ly­hyi­tä ja niis­sä kai­kis­sa oli pää­sään­töi­ses­ti ai­hee­na kii­tos:

Oot­te rak­kai­ta, kii­tos.

Kii­tos elä­mäs­tä­ni. Ja kii­tos et­tä jak­sat mi­nua. Joo, muis­tan käy­tök­sen ja vaat­teit­ten vaih­don.

Kii­tos kai­kes­ta mitä olet­te teh­neet ja tu­let­te te­ke­mään.

Kii­tos äi­ti ja isä, kun olet­te mi­nua hy­vin elät­tä­neet 15 vuot­ta. Olet­te an­ta­neet rak­kaut­ta ja ra­jat. Kai ne ra­jat sit­ten oli­vat hy­vi­ä­kin, eh­kä jos­kus it­se­kin sen ta­ju­an.

Nämä kir­jeet pu­he­li­vat it­sek­seen sei­näl­lä vii­kon ajan. Us­kon, et­tä meis­tä jo­kai­nen luki niis­tä ohi kul­kies­saan ai­na jon­kun ja jäi poh­ti­maan kir­joi­tet­tua. Voi vain toi­voa, et­tä van­hem­mil­la ja nuo­ril­la oli­si mah­dol­li­suus pa­la­ta kir­jei­siin ja käy­dä vuo­ro­pu­he­lua niis­tä omas­sa ar­jes­saan, niin tär­kei­tä aja­tuk­sia niis­sä oli.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen yk­si haa­ra on di­a­lo­gi, kes­kus­te­lu. Se on yh­des­sä ajat­te­lua. Sen avul­la on mah­dol­lis­ta op­pia tai rat­koa on­gel­mia, viih­tyä tai pi­tää haus­kaa. Vuo­ro­vai­kut­tei­sen kes­kus­te­lun tar­koi­tus ei usein­kaan ole tais­tel­la eri­lais­ten nä­ke­myk­sien puo­les­ta tai nii­tä vas­taan, vaan löy­tää yh­tei­nen mie­le­käs tapa kä­si­tel­lä nii­tä. Kes­kus­te­lu on kui­ten­kin al­tis kai­ken­lai­sil­le vir­heil­le, sil­lä ai­na­kin minä tu­len osal­lis­tu­neek­si kes­kus­te­lui­hin tun­tei­ne­ni, en­nak­ko­luu­loi­ne­ni ja oman mis­si­o­ni kans­sa. Di­a­lo­gis­sa on sil­loin kaik­kien hyvä ol­la, kun se pe­rus­tuu toi­sen kun­ni­oit­ta­mi­seen ja kuun­te­le­mi­seen.

Vas­tuu di­a­lo­gin ja kes­kus­te­lun su­ju­mi­ses­ta on mo­lem­mil­la tai kai­kil­la sii­hen osal­lis­tu­vil­la. Toi­sin on esi­mer­kik­si niin kut­su­tus­sa voi­maut­ta­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, jos­sa vas­tuu di­a­lo­gin su­ju­mi­ses­ta on sil­lä, joka on tai­ta­vam­pi tai vah­vem­pi kom­mu­ni­koi­ja. Voi­maut­ta­va vuo­ro­vai­ku­tus on me­ne­tel­mä, jon­ka avul­la kom­mu­ni­koi­daan var­hais­ten tai­to­jen va­ras­sa vies­ti­vien ih­mis­ten kans­sa.

Yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan se muis­tut­taa ti­lan­net­ta, jos­sa van­hem­pi on vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa pie­nen lap­sen kans­sa, joka ei vie­lä osaa pu­hua. Voi­maut­ta­vaan vuo­ro­vai­ku­tuk­seen tar­vi­taan ky­kyä ha­vain­noi­da eri­lai­sia aloit­tei­ta sekä tai­toa vas­ta­ta ja mu­kau­tua nii­hin. Sen en­si­si­jai­se­na ta­voit­tee­na on läs­nä­o­lo, ei niin­kään tie­don vaih­to tai jon­kun asi­an edis­tä­mi­nen. Voi­maut­ta­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sen muis­ti­sään­tö – ole läs­nä, odo­ta, vas­taa, mu­kau­ta il­mai­su – so­pii mi­nus­ta mi­hin ta­han­sa di­a­lo­giin. Näi­den toi­min­ta­ta­po­jen avul­la tu­li­si vä­hem­män ohi­huu­te­lua tai pääl­le pu­hu­mis­ta. Kes­kus­te­lu oli­si kai­kil­le miel­lyt­tä­väm­pää.

Ys­tä­vä­ni ker­toi ker­ran, et­tä asi­a­kas­pal­ve­lus­sa työs­ken­te­le­viä neu­vo­taan an­ta­maan haas­ta­vas­ti ja uh­kaa­vas­ti käyt­täy­ty­väl­le asi­ak­kaal­le kun­ni­a­kas tie pois­tu­mi­seen. Ajat­te­len, et­tä se on hyvä neu­vo kai­ken­lai­seen kes­kus­te­luun ja di­a­lo­giin. Jo­kai­nen meis­tä, oli­pa min­kä ikäi­nen ta­han­sa ja mis­sä ti­lan­tees­sa ta­han­sa, kai­paa kun­ni­a­kas­ta ir­ti­pää­syä asi­as­ta, jos­sa on mah­dol­li­ses­ti toi­mi­nut köm­pe­lös­ti tai jopa vää­rin. Jo­kai­nen kes­kus­te­li­ja hyö­tyy ar­mol­li­ses­ta kuun­te­le­mi­ses­ta ja kun­ni­al­li­ses­ta lop­pu­rat­kai­sus­ta. Sel­lai­sen jäl­keen voi pa­la­ta huo­jen­tu­nee­na toi­miin­sa ja aja­tel­la, ku­ten eräs rip­pi­kou­lu­lai­nen kir­jees­sään äi­dil­leen ja isäl­leen: Me­ga­for­ce kii­tos!