Mi­nul­la on uu­si ys­tä­vä, olen tun­te­nut hä­net vas­ta pari kuu­kaut­ta. Sain tä­män nuo­ren ys­tä­vän van­han ys­tä­vä­ni vä­li­tyk­sel­lä ja en­sim­mäi­ses­tä ta­paa­mi­ses­ta läh­tien täl­lä uu­del­la ys­tä­väl­lä on ol­lut paik­ka mie­les­sä­ni. Meil­lä ei ole kun­nol­la yh­teis­tä kiel­tä, mut­ta sil­ti olem­me kes­kus­tel­leet jo vaik­ka mis­tä yh­des­sä. Mi­ten tämä on mah­dol­lis­ta?

Sain tie­tää, et­tä ys­tä­vä­ni oli läh­te­nyt omas­ta maas­taan, jot­ta säi­lyi­si hen­gis­sä. Kai­ken elä­mäs­sään tar­vit­ta­van opin hän on saa­nut toi­mies­saan lam­mas­pai­me­ne­na ka­rus­sa maas­tos­sa kor­kei­den vuo­rien kes­kel­lä ja työs­ken­nel­les­sään su­ku­lai­sen­sa ra­vin­to­las­sa. Ys­tä­vä­ni on läh­te­nyt pa­ko­lai­sek­si omas­ta maas­taan jo lap­se­na. Hä­nen ”vi­kan­sa” oli se, et­tä hän on vää­rää hei­moa. So­vim­me uu­den ys­tä­vä­ni kans­sa ta­paa­mi­ses­ta What­sAp­pis­sa, en­sin suo­mek­si, sit­ten eng­lan­nik­si ja lo­pul­ta emo­jik­si. Ta­paa­mi­ses­sa jut­te­lim­me toi­sil­lem­me ys­tä­vä­ni ka­ve­rin avul­la, sil­lä yh­teis­tä pu­hut­ta­vaa kiel­tä meil­lä ei ol­lut.

Jut­te­lem­me ys­tä­vä­ni kans­sa vii­koit­tain pal­jon. Jut­te­lu ta­pah­tuu ai­em­min mai­ni­tus­sa pu­he­lin­so­vel­luk­ses­sa, jos­sa meil­lä on käy­tös­säm­me koko emo­ji­sa­na­va­ras­to, ka­me­ra­kän­ny­käl­lä ote­tut ku­vat ja eri­no­mai­set Goog­le-kään­tä­jät. Nii­den avul­la me voim­me ker­toa ar­ki­sis­ta sat­tu­muk­sis­ta ja toi­vot­taa hy­vää huo­men­ta tai hy­vää yö­tä toi­sil­lem­me. Ys­tä­vä­ni osaa kir­joit­taa da­ria ja per­si­aa. Nyt hän opis­ke­lee kou­lus­sa suo­men kiel­tä ja se tun­tuu hä­nes­tä työ­lääl­tä. Olen ru­ven­nut so­vel­ta­maan kie­liä mo­nin ta­voin WA-kes­kus­te­luis­sa. Lip­sun yh­dys sa­no­jen käy­tös­tä, pos­ses­sii­vi­suf­fik­seis­ta ja kir­joi­tan toi­set asi­at suo­mek­si ja eng­lan­nik­si, jos­kus uh­ka­roh­ke­as­ti jopa per­si­ak­si. Ko­e­tan kir­joit­taa vies­tit mah­dol­li­sim­man pal­jon al­ku­sa­noil­la. Mitä nämä al­ku­sa­nat sit­ten oi­kein ovat?

Ker­ran päi­vä­ker­ho-, py­hä­kou­lu- ja raa­mat­tu­luo­kan opet­ta­jil­le jär­jes­tet­tiin kou­lu­tus, jos­sa ai­hee­na oli sel­ko­kie­li. Kou­lu­tuk­ses­sa meil­le ker­rot­tiin 65 al­ku­sa­nas­ta, jot­ka löy­ty­vät kai­kis­ta maa­il­man kie­lis­tä ja joi­ta käyt­tä­mäl­lä voi ker­toa ihan kai­ken. Al­ku­sa­nat on ja­et­tu seit­se­mään ryh­mään. Yk­si ryh­mä sa­no­ja liit­tyy ai­kaan ja toi­nen paik­kaan, yh­des­sä on te­on­sa­no­ja ja toi­ses­sa te­ki­jöi­tä, yh­des­sä mää­rää ku­vaa­via sa­no­ja ja toi­ses­sa laa­tua. Yh­des­sä sa­na­ryh­mäs­sä on muu­ta­mia par­tik­ke­lei­ta. Kou­lu­tuk­ses­sa har­joit­te­lim­me sel­ko­kiel­tä kään­tä­mäl­lä eri raa­ma­tun­teks­te­jä al­ku­sa­noil­le. Kat­kel­ma jou­lu­e­van­ke­liu­mis­ta al­koi kään­tyä jo­ten­kin näin: ”Hän ajat­te­li, et­tä ai­kai­sem­min ta­pah­tu­nut asia ei voi ol­la tot­ta. Hä­nes­tä tun­tui, et­tä hän ha­lu­aa tie­tää li­sää täs­tä asi­as­ta.”

Uu­den ys­tä­vän kans­sa on luon­te­vaa teh­dä jo­ta­kin yh­des­sä. Olem­me pe­lan­neet sul­ka­pal­loa ne­lin­pe­li­nä Kak­kos­ty­tön ja Om­pe­lu­mie­hen kans­sa. Kei­lo­ja kä­vim­me kaa­ta­mas­sa Kak­si­met­ri­sen ja Blog­ga­rin kans­sa, Sis­kon ja Lan­ko­mie­hen ko­dis­sa kä­vim­me pe­laa­mas­sa lau­ta­pe­le­jä Mö­rön ja Tiuh­tin kans­sa. Kaik­ki kes­kus­te­lut ys­tä­vän kans­sa käy­dään Goog­le-Map­sin, Goog­le-ku­va­haun ja Goog­le-Kään­tä­jän avul­la ja Yo­u­tu­bes­sa ih­me­tel­lään yh­des­sä toi­sil­lem­me tär­kei­tä asi­oi­ta. Ih­met­te­len mo­nes­ti, mil­lais­ta vuo­ro­vai­ku­tus oli­si­kaan mei­dän ta­pauk­ses­sa ol­lut kak­si­kym­men­tä vuot­ta ai­kai­sem­min, kun ne­tin tar­jo­a­mat mah­dol­li­suu­det vaih­to­eh­toi­seen kom­mu­ni­kaa­ti­oon oli­vat vä­häi­set.

Meil­le mo­lem­mil­le on päi­vän­sel­vää, et­tä sun­nun­tai­na me­nem­me ”kerk­koon”, hän omaan­sa ja minä omaa­ni. En to­sin ole var­ma, on­ko hä­nen paik­kan­sa seu­ra­kun­ta ja kirk­ko, en­kä ole tul­lut se­lit­tä­neek­si juur­ta jak­sain, et­tä oi­ke­as­taan me­nen seu­roi­hin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Mo­lem­mat olem­me kui­ten­kin sa­maa miel­tä, et­tä näi­den kirk­ko­reis­su­jen jäl­keen ”to­day was good”. Ker­ran poh­din tätä us­ko­mi­sen asi­an se­lit­tä­mi­sen suur­piir­tei­syyt­tä hy­väl­le Ys­tä­väl­le­ni ja va­lit­te­lin lei­kil­lä­ni, et­tä hen­gel­li­seen kes­kus­te­luun on tar­jol­la vain muu­ta­mia käyt­tö­kel­poi­sia emo­jei­ta. On vain sä­de­ke­hää pään­sä pääl­lä kan­ta­va hy­miö, en­ke­liä ja sie­lun­vi­hol­lis­ta ku­vaa­va sekä ru­kous­ta ku­vaa­vat emo­jit. Tä­hän Van­ha Ys­tä­vä­ni loh­kai­si, et­tä voi­si­ko SRK:n vies­tin­täyk­sik­kö ot­taa täs­tä ko­pin ja ke­hit­tää emo­jei­ta hen­gel­li­sen kes­kus­te­lun tu­ek­si. Meil­lä ai­na­kin oli­si käyt­töä niil­le.