It­se­näi­syys­päi­vän aat­to­na is­tuin lä­hi­kau­pun­ki­ni kau­niis­sa kir­kos­sa isän­maal­li­ses­sa juh­las­sa. Pu­heis­ta, ru­nois­ta, lau­luis­ta ja sä­ve­lis­tä vä­lit­tyi kii­tol­li­suus it­se­näi­ses­tä Suo­mes­ta ja kii­tol­li­suus sen va­pau­den puo­les­ta hen­ken­sä tai ter­vey­ten­sä uh­ran­neil­le. Kuun­te­lin lii­kut­tu­nee­na lap­si­kuo­ron kir­ka­sää­nis­tä esi­tys­tä re­ser­vi­läis­kuo­ron vah­vis­ta­ma­na: "Ker­to­kaa las­ten­lap­sil­le lau­luin, him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa…"

Tämä kir­kos­sa lau­la­nei­den las­ten jouk­ko elää it­se­näi­ses­sä Suo­mes­sa ja koen, et­tä myös hy­vin­voin­nin kes­kel­lä. Sota sot­ki ve­te­raa­ni­su­ku­pol­ven tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mat – ja ajat­te­len, et­tä myös mo­nen lop­pu­e­lä­män. Toi­vot­ta­vas­ti vä­li­tän ja vä­li­täm­me nuo­ril­le ja lap­sil­le vies­tiä, et­tä kai­kes­ta maa­tam­me kos­ke­vas­ta ris­ti­rii­tai­ses­ta uu­ti­soin­nis­ta huo­li­mat­ta meil­lä on hyvä maa elää, asua, opis­kel­la, teh­dä työ­tä ja ikään­tyä.

Jo­tain eri­tyis­tä koin tänä it­se­näi­syys­päi­vä­nä kum­mi­tyt­tö­ni esi­koi­sen, pie­nen Jooa To­pi­ak­sen kas­te­juh­las­sa. Juh­la­ta­lon lip­pu­tan­gos­sa lie­hui lip­pu it­se­näi­syy­tem­me ja myös tä­män pie­nen po­jan juh­la­päi­vän kun­ni­ak­si. Kum­mi­ty­tös­tä­ni oli tul­lut äi­ti ja sis­kos­ta­ni mum­mu. Siu­naa­vin aja­tuk­sin kat­se­lin kas­te­toi­mi­tuk­ses­sa nuor­ta per­het­tä. Jooa To­pi­as oli saa­nut syn­tyä näi­den van­hem­pien huo­len­pi­toon ja kas­va­tet­ta­vak­si sekä it­se­näi­sen Suo­men kan­sa­lai­sek­si. Tun­sin eri­tyis­tä kii­tol­li­suut­ta juu­ri näis­tä asi­ois­ta. On­han ai­kam­me le­vo­ton­ta ja ko­tien tur­vat­to­muus mo­nen lap­sen ar­ki­päi­vää.

Lu­kui­sis­sa luot­ta­mus­toi­mii­ni liit­ty­vis­sä ko­kouk­sis­sa kes­kus­tel­laan ja pää­te­tään näin vuo­den lo­pus­sa seu­raa­van ka­len­te­ri­vuo­den toi­min­ta­suun­ni­tel­mis­ta ja ta­lou­sar­vi­os­ta. Sa­mal­la tar­kas­tel­laan alus­ta­vas­ti, ovat­ko täl­le vuo­del­le laa­di­tut suun­ni­tel­mat to­teu­tu­mas­sa ja riit­tä­vät­kö ar­vi­oi­dut re­surs­sit. On tu­le­van vuo­den ja vuo­sien alus­ta­van suun­nit­te­lun ja men­neen ar­vi­oin­nin ai­ka.

Jon­kin­lais­ta ti­lin­pää­tös­tä luu­li­sin jo­kai­sen te­ke­vän vuo­den­vaih­tees­sa myös omas­ta elä­mäs­tään. Ajat­te­li­sin, et­tä meis­tä it­se ku­kin, minä mu­kaan lu­kien, tut­kai­lee lo­puil­laan ole­vaa vuot­ta, sen ta­pah­tu­mia, ko­ho­koh­tia, me­ne­tyk­siä ja on­nis­tu­mi­sia. Ar­ve­len, et­tä tus­kin­pa ke­nen­kään elä­mä on tä­nä­kään vuon­na men­nyt täy­sin to­tut­tua ja odo­tet­tua la­tua. Vuo­si on saat­ta­nut tuo­da mu­ka­naan en­nal­ta odot­ta­mat­to­mia yl­lä­tyk­siä, eh­kä mie­lui­sia ja toi­vot­tu­ja­kin, mut­ta myös ikä­viä ja ei-toi­vot­tu­ja.

Sitä, mitä tu­le­va vuo­si tuo tul­les­saan, em­me tie­dä. Omaa elä­mää kos­ke­via tark­ko­ja toi­min­ta­suun­ni­tel­mia on mie­les­tä­ni ai­ka vai­kea teh­dä. Toi­min­ta­ym­pä­ris­töm­me on jat­ku­vas­sa mur­rok­ses­sa ja muu­tok­ses­sa. Koen, et­tä tu­le­vai­suut­tam­me var­jos­ta­vat lii­an pal­jon le­vot­to­muu­det, so­dat, pa­ko­lai­suus, ta­lou­del­li­nen ah­din­ko ja mo­net, mo­net muut kiel­tei­set asi­at. Mut­ta koen sil­ti vah­vas­ti, et­tä hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko tuo omaan elä­mää­ni kai­paa­maa­ni tur­val­li­suut­ta ja va­loa. Luo­tan, et­tä omat ja koko maa­il­man­kaik­keu­den tu­le­vat päi­vät kaik­ki­ne vai­hei­neen on kir­jat­tu Ju­ma­lan kaik­ki­tie­tä­viin ja vii­sai­siin suun­ni­tel­miin.

Olin jo­kin ai­ka sit­ten vie­rai­lul­la ys­tä­vä­per­hees­sä. Per­heen eri­tyis­lap­si Mii­ka kuun­te­li ai­kuis­ten kes­kus­te­lu­ja. Sit­ten hän ris­ti kä­ten­sä ja isä ym­mär­si, et­tä hä­nen ru­kous­ten­sa pii­riin tu­lee li­sä­tä vie­rai­lul­la ole­vien ni­met. Mii­ka asuu pal­ve­lu­ta­los­sa. Joka il­ta hän isän­sä kans­sa pu­he­li­mes­sa lu­kee il­ta­ru­kouk­set, jois­sa muis­taa ni­mel­tä esi­ru­kous­lis­tal­la ole­via. Meis­tä on tur­val­lis­ta sul­keu­tua Mii­kan, us­kol­li­sen ru­koi­li­jan esi­ru­kouk­siin.

Vuo­te­ni Päi­vä­mie­hen blo­gis­ti­na on lo­puil­laan. Olen pyy­tä­nyt kir­joit­ta­mi­seen pien­tä tau­koa. Näil­lä nä­ky­min jat­kan blo­gien kir­joit­ta­mis­ta en­si vuo­den ke­sä­kuus­sa. Kii­tok­set saa­mis­ta­ni iha­nis­ta pa­laut­teis­ta! On ol­lut ilo kuul­la, et­tä näis­tä jos­kus ”pik­ku pa­kol­la­kin syn­ny­te­tyis­tä” teks­teis­tä­ni on ol­lut iloa lu­ki­joil­leen.

Toi­vo­tan blo­giys­tä­vil­le­ni ja -tut­ta­vil­le­ni Hy­vää Jou­lua ja Ju­ma­lan Siu­naa­maa tu­le­vaa vuot­ta.