Ka­len­te­ris­ta löy­tyy eri ryh­mil­le tai asi­oil­le omis­tet­tu­ja tee­ma­viik­ko­ja, jol­loin muis­te­taan eri­tyi­ses­ti tee­man koh­det­ta. Ai­heen ym­pä­ril­le jär­jes­te­tään lu­kui­sia ta­pah­tu­mia. Kun tätä blo­gi­a­ni kir­joit­te­len, me­nos­sa on Van­hus­ten­viik­ko tee­mal­la Tu­le­vai­suut­ta ra­ken­ta­maan. Viik­koa suo­je­lee ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti.

Vie­rai­lin vas­ti­kään kun­ta­päät­tä­jien kans­sa ko­ti­kun­ta­ni van­hus­ten­hoi­to­yk­si­kös­sä. Tu­tus­tuim­me ti­loi­hin, kuu­lim­me työn­te­ki­jöi­tä ja ju­tu­tim­me van­huk­sia. ”Tääl­lä on hyvä ol­la”, to­te­si moni ky­sy­es­sä­ni kuu­lu­mi­sia. Ihas­te­lin ko­di­no­mai­sia ja viih­tyi­siä ti­lo­ja sekä il­ma­pii­riä ja hoi­ta­jien lem­pe­ää ja sy­dä­mel­lis­tä asen­net­ta hoi­to­työ­hön. Iloit­sin sii­tä, et­tä tä­män hoi­va­yk­si­kön ikäih­mi­set sai­vat hy­vää ja in­hi­mil­lis­tä hoi­toa ja hoi­vaa.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten vie­tet­tiin muis­ti­viik­koa, jol­loin mo­nis­sa yh­teyk­sis­sä kes­kus­tel­tiin muis­ti­sai­rauk­sis­ta. Osal­lis­tuin vii­kol­la jär­jes­tet­tyyn muis­ti­se­mi­naa­riin. Kuun­te­lin mie­len­kiin­toi­sia asi­an­tun­ti­joi­den esi­tyk­siä muis­ti­sai­rauk­sien oi­reis­ta ja hoi­dois­ta sekä hoi­to­tu­lok­sis­ta. Mie­les­sä­ni kävi hil­jai­nen ru­kous, et­tä kun­pa mi­nus­ta ei kos­kaan tu­li­si muis­ti­sai­ras­ta. Tai oli­sin­ko val­mis hy­väk­sy­mään koh­dal­le­ni tu­le­vai­suu­des­sa min­kään muun­kaan ”ikä­sai­rau­den”?

Eräs lu­en­noit­si­ja puki sa­noik­si sen, mitä it­se­kin olen mo­nes­ti miet­ti­nyt seu­ra­tes­sa­ni jul­kis­ta kes­kus­te­lua ja huol­ta har­maan­tu­vas­ta Suo­mes­ta, kes­tä­vyys­va­jees­ta tai huol­to­suh­teen epä­ta­sa­pai­nos­ta. Mi­nun oli help­po yh­tyä tä­män esiin­ty­jän lop­pu­sa­noi­hin: ”Kun­pa yh­teis­kun­nas­sam­me sai­si val­taa ikäys­tä­väl­li­sem­pi asen­neil­ma­pii­ri.”

Kau­ka­na ovat ne maa­seu­tu­yh­teis­kun­nan ajat, jol­loin mum­mot ja pa­pat van­he­ni­vat tur­val­li­ses­ti sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä yh­des­sä las­ten per­hei­den kans­sa. Su­ku­pol­vien vä­li­nen koh­taa­mi­nen to­teu­tui ar­ki­sen työn lo­mas­sa. Mum­mot ja pa­pat sai­vat tar­vit­se­maan­sa apua, hoi­toa ja hoi­vaa sekä oli­vat luon­nol­li­nen osa las­ten ja las­ten­las­ten elä­män­pii­riä. Ajat­te­len, et­tä he elä­män­ko­ke­muk­sel­laan ja esi­mer­kil­lään an­toi­vat tie­tä­mät­tään jäl­ki­pol­vil­le sel­lai­sia elä­mä­ne­väi­tä, joi­ta ei opi­ta kou­lus­sa tai saa­da kir­jois­ta opis­ke­le­mal­la.

Yh­teis­kun­nal­li­sen mur­rok­sen myö­tä yli­su­ku­pol­vi­set per­heyh­tei­söt ha­jo­si­vat. Mo­net nuo­ret muut­ti­vat maal­ta kau­pun­kei­hin opis­ke­lun ja ”lei­pä­puun” pe­rään. Yh­tey­den­pi­to ikään­ty­viin lä­hei­siin vä­he­ni ja etään­tyi, ja eri-ikäis­ten vä­li­set tur­va­ver­kot ohen­tui­vat. Ikään­ty­vät lä­hei­set voi­tiin ko­kea taa­kak­si­kin. Yh­teis­kun­nan vas­tuu ikäih­mis­ten huo­len­pi­dos­ta li­sään­tyi, ja van­huk­set näh­tiin jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa jopa maam­me tu­le­vai­suu­den ja hy­vin­voin­nin uh­ka­ku­vak­si.

Ajat­te­li­sin, et­tä juu­ri nyt tar­vit­tai­siin ikäys­tä­väl­lis­tä asen­neil­ma­pii­riä. Voi­sim­me­ko aja­tel­la, et­tä har­maan­tu­va Suo­mi oli­si myös mah­dol­li­suus, osal­taan tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­ja? Oma­koh­tai­nen us­ko ja luot­ta­mus kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen sekä us­ko­nys­tä­vien yh­tei­sö on ikään­ty­väl­le­kin tär­keä tur­va­verk­ko. Mut­ta toi­von, et­tä me jo­kai­nen, it­se­ni mu­kaan lu­kien muis­tai­sim­me ikäih­mi­siä ja vie­rai­li­sim­me hei­dän ko­deis­saan ja hoi­to­lai­tok­sis­sa. Täl­lai­set koh­taa­mi­set avar­ta­vat ja vir­kis­tä­vät sekä vie­rai­li­jaa et­tä vie­rai­lun koh­det­ta.