Vaalikeskusteluista opiksi

Käy­dyt pre­si­den­tin­vaa­lit oli­vat eduk­si Suo­mel­le ja esi­merk­ki meil­le kai­kil­le. Mo­nis­ta asi­ois­ta kes­ke­nään eri miel­tä ole­vat pre­si­dent­tieh­dok­kaat kä­vi­vät ra­ken­ta­vaa ja toi­si­aan ar­vos­ta­vaa kes­kus­te­lua, luo­pu­mat­ta omas­ta ar­vo­poh­jas­taan. Vaa­li­väit­te­lyt oli­vat täl­lä ker­taa pää­a­si­as­sa miel­lyt­tä­vää seu­rat­ta­vaa.

Kirkolliskokous on paljon vartijana

Rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten jul­ki­siin ra­ken­nuk­siin al­koi il­mes­tyä kan­si­oi­ta, jois­sa luki ”pe­las­tus­suun­ni­tel­ma”. Mo­nien kirk­ko­jen sa­kas­teis­sa tämä an­toi ai­heen huu­mo­ril­le ja eri­lai­sil­le to­te­a­muk­sil­le: ”Vii­mein­kin pe­las­tus­suun­ni­tel­ma on tii­viis­sä pa­ke­tis­sa niin pap­pien kuin seu­ra­kun­ta­lais­ten saa­ta­vil­la”. Joku puo­les­taan poh­ti: ”Ei­kö Raa­mat­tu enää rii­tä­kään pe­las­tus­suun­ni­tel­mak­si, kun apua pi­tää ky­syä vi­ra­no­mai­sil­ta?” Ra­ken­nus­ten tur­val­li­suu­teen liit­ty­vä oh­jeis­tus muis­tut­ti sii­tä, et­tä kirk­ko on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man eli sie­lu­jen pe­las­ta­mi­sen asi­al­la.

Opistovuosi – kasvun ja oppimisen vuosi

Opis­to­vuo­si-kou­lu­tuk­sen val­ta­kun­nal­lis­ten ope­tus­suun­ni­tel­man pe­rus­tei­den mu­kaan op­pi­vel­vol­li­sil­le tar­koi­te­tun kan­sa­no­pis­to­kou­lu­tuk­sen ta­voit­tee­na on edis­tää opis­ke­li­jan oma­eh­tois­ta op­pi­mis­ta, aut­taa hän­tä löy­tä­mään oma opis­ke­lu­tyy­lin­sä ja an­taa val­miu­det opin­to­jen jat­ka­mi­seen pe­ru­so­pe­tuk­sen jäl­kei­ses­sä kou­lu­tuk­ses­sa.

Polarisaatio edistää riidankylvöä

Po­la­ri­saa­ti­os­ta on uu­ti­soi­tu lä­hi­päi­vi­nä­kin. Il­mi­ös­sä on kyse ih­mis­ten ja­kaan­tu­mi­ses­ta lei­rei­hin eri­lais­ten po­liit­tis­ten, hen­kis­ten tai mui­den aat­tei­den vuok­si. Voi­mak­kaas­ta ryh­mäi­den­ti­tee­tis­tä kat­sot­tu­na maa­il­ma näyt­täy­tyy me vas­taan ne -tyyp­pi­ses­ti eli ryh­mään kuu­lu­mat­to­mat ovat ryh­mää vas­taan. Lä­him­mäi­set ei­vät ole enää yk­sit­täi­siä ih­mi­siä vaan toi­sen ryh­män edus­ta­jia, jopa vi­hol­li­sia.

Uskon menettäminen on suuri vahinko

Us­kon lah­jan me­net­tä­nyt ih­mi­nen saat­taa to­de­ta ti­lan­tees­taan: ”Us­ko ei ol­lut mun jut­tu.” Lau­se kuu­los­taa ke­vy­el­tä aja­tel­ta­es­sa, mitä us­kon myö­tä on me­ne­tet­ty. Us­ko ei ole vä­hem­pää kuin ih­mi­sen suh­de Ju­ma­laan. Us­kon me­net­tä­mi­sen seu­rauk­set ovat to­del­li­suu­des­sa va­ka­vat. Vain us­ko joh­taa ikui­seen elä­mään, epä­us­ko puo­les­taan ka­do­tuk­sen vai­vaan.

Päivämies elää ajassa

Vie­täm­me Päi­vä­mies-leh­den juh­la­vuot­ta. Kris­til­lis­tä elä­män­kat­so­mus­ta edus­ta­van leh­den syn­ty­es­sä 70 vuot­ta sit­ten Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen kirk­koon kuu­lui noin 95 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta. Suo­mi lie­nee sil­loin ol­lut maa­il­man lu­te­ri­lai­sin maa. Leh­ti on koko his­to­ri­an­sa ajan yh­dis­tä­nyt lu­ki­joi­taan ja vie­nyt vies­tiä elä­väs­tä us­kos­ta.

Arvot ja osaaminen puntarissa vaaliuurnilla

Pre­si­den­tin­vaa­lien en­nak­ko­ää­nes­tys päät­tyi tiis­tai­na, ja var­si­nai­nen vaa­li­päi­vä on edes­sä sun­nun­tai­na. Suo­ma­lai­set ovat va­lit­se­mas­sa it­sel­leen kol­mat­ta­tois­ta pre­si­dent­tiä.

Aarteilla on eroa

Tä­nä­kin päi­vä­nä et­si­tään ja löy­de­tään aar­tei­ta, vaik­ka mie­li­ku­vis­sa aar­tee­net­sin­tä liit­tyy usein lap­suu­teen ja sen leik­kei­hin. His­to­ri­an­tut­ki­muk­seen liit­ty­väs­sä ar­ke­o­lo­gi­as­sa kai­ve­taan esiin mui­nai­sia aar­tei­ta ny­ky­päi­vän me­ne­tel­min. Myös jois­sa­kin har­ras­tuk­sis­sa voi näh­dä ”et­si ja löy­dä” -tyyp­pis­tä aar­tee­net­sin­tää, on­pa kyse ge­o­kät­köi­lys­tä tai lin­tu­jen bon­gaa­mi­ses­ta. Aar­tee­na pi­de­tään ylei­ses­ti jo­ta­kin, joka on ta­val­lis­ta ar­vok­kaam­paa, et­sin­nän ja löy­tä­mi­sen ar­vois­ta.

Huumoria hyvällä omallatunnolla

Lap­set nau­ra­vat enem­män kuin ai­kui­set. Nau­ra­mi­sel­la on to­det­tu ole­van stres­siä vä­hen­tä­viä vai­ku­tuk­sia, jo­ten täs­sä leh­des­sä haas­ta­tel­tu las­ten huu­mo­rin tut­ki­ja poh­tii­kin, mi­ten nau­ra­mis­ta voi­si li­sä­tä myös ai­kuis­ten kes­kuu­des­sa. Sa­mal­la hän kan­nus­taa ai­kui­sia me­ne­mään mu­kaan las­ten ilon­pi­toon, mi­kä­li se on mah­dol­lis­ta.

Saamme turvautua ikiaikojen Jumalaan

Täs­sä ajas­sa eri ta­ho­jen pyr­ki­myk­se­nä on saa­da ai­kaan Ju­ma­lan sa­nas­ta riip­pu­ma­ton yh­teis­kun­ta. Raa­ma­tun ar­vo­val­ta ei ole sii­nä ase­mas­sa kuin se pe­rin­tei­ses­ti on ol­lut kan­sam­me kes­kuu­des­sa. Sen ope­tus ei enää kel­paa yh­tei­söl­lis­ten ar­vo­jen pe­rus­tak­si. Ti­lal­le ha­lu­taan Ju­ma­lan sa­nas­ta riip­pu­ma­ton ar­vo­pe­rus­ta.