Odotettu viikkovieras

Päi­vä­mies on kris­til­li­nen viik­ko­sa­no­ma­leh­ti, jon­ka le­vik­ki on noin 20 000 kap­pa­let­ta. Leh­den te­ke­mi­seen osal­lis­tuu suu­ri jouk­ko ih­mi­siä. Leh­den toi­mit­ta­jien, tait­ta­jien ja il­moi­tus­sih­tee­rin li­säk­si leh­den si­säl­lön eteen työs­ken­te­lee joka viik­ko jouk­ko leh­ti­a­vus­ta­jia, pai­kal­li­sia kir­joit­ta­jia, har­taus­kir­joit­ta­jia, lu­ki­joi­ta ja ku­vaa­jia. Päi­vä­mies on­kin pit­käl­ti lu­ki­joi­den­sa nä­köi­nen leh­ti.

Valvomiseen kuuluvat uskoa suojaavat valinnat

Edes­sä ole­va val­vo­mi­sen sun­nun­tai muis­tut­taa aja­tuk­sia he­rät­tä­vin Raa­ma­tun esi­mer­kein sii­tä, et­tä us­kon lah­jaa on tär­keä hoi­taa ja suo­jel­la läpi elä­män. Em­me tie­dä, mil­loin tu­lee oma ai­kam­me läh­teä täs­tä maa­il­mas­ta.

Isän tehtävän opettelu jatkuu koko elämän ajan

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na juh­li­taan isiä. Isiä ovat yh­tä lail­la ne, joi­den per­hei­siin odo­te­taan en­sim­mäis­tä las­ta, kuin ne, jot­ka naut­ti­vat jäl­ki­kas­vus­taan jo use­am­mas­sa pol­ves­sa. Isän teh­tä­vää voi to­teut­taa mo­nel­la eri­lai­sel­la, mut­ta yh­tä oi­ke­al­la ta­val­la. Su­ku­pol­vi- ja per­soo­na­koh­tai­set erot voi­vat ol­la hy­vin­kin suu­ria. Isä on mer­kit­tä­vä hen­ki­lö jo­kai­sel­le lap­sel­leen. Tä­män saat­taa ko­kea ki­pe­äs­ti lap­si, joka on me­net­tä­nyt isän­sä ko­ko­naan tai yh­tey­den hä­neen.

Vierailu hautausmaalla rauhoittaa ja opettaa

Py­häin­päi­vää vie­te­tään tu­le­va­na lau­an­tai­na 4. mar­ras­kuu­ta. Tämä kirk­ko­vuo­den pyhä on su­lau­tu­ma kah­des­ta eri juh­las­ta, kaik­kien py­hien päi­väs­tä ja us­ko­vien vai­na­jien muis­to­päi­väs­tä. Py­häin­päi­väs­tä on muo­dos­tu­nut kol­man­nek­si suo­si­tuin kir­kos­sa­käyn­ti­päi­vä. Mo­net osal­lis­tu­vat kir­kois­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin, jois­sa lu­e­taan vuo­den ai­ka­na pois­nuk­ku­nei­den ni­met ja sy­ty­te­tään kynt­ti­lä hei­dän muis­tol­leen.

Tuetaan järjestyksenvalvojia työssään

Jär­jes­tyk­sen­val­vo­jat te­ke­vät vält­tä­mä­tön­tä ja tär­ke­ää työ­tä muun mu­as­sa suur­ten seu­ra­ti­lai­suuk­sien tur­val­li­suu­den puo­les­ta. Mi­kä­li jär­jes­tyk­sen­val­vo­jat ei­vät il­moit­tau­tui­si työ­hön, ei vi­ra­no­mai­sil­ta saa­tai­si lu­paa jär­jes­tää esi­mer­kik­si Su­vi­seu­ro­ja tai opis­to­seu­ro­ja.

Rakentavaan kritiikkiin kuuluu kunnioittava ote

Kriit­ti­nen ajat­te­lu on tär­ke­ää mo­nil­la elä­mä­na­lu­eil­la. Esi­mer­kik­si tie­teel­li­nen kes­kus­te­lu on kriit­tis­tä kes­kus­te­lua. Se on kes­kus­te­lua asi­ois­ta, ei hen­ki­löis­tä. Täl­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on voi­mas­sa pa­rem­man, vah­vem­man ar­gu­men­tin oi­keus. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä kriit­ti­nen ei tar­koi­ta ne­ga­tii­vis­ta, vaan kul­loi­sen­kin asi­an ar­vi­oin­ti- ja ajat­te­lu­tai­toa.

Ikäihmisten osallistuminen kannustaa nuorempia mukaan

Kaik­ki ei­vät saa elää pit­kää elä­mää ja van­huut­ta, vaik­ka sen va­ral­le oli­si eh­ti­nyt jo muo­dos­tua toi­vei­ta ja odo­tuk­sia. Van­huu­den ai­ka­kin on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja, eri­tyi­nen elä­män­vai­he ja kii­tok­sen ai­he, vaik­ka sii­hen si­säl­tyy usein ter­vey­den­ti­lan heik­ke­ne­mis­tä ja luo­pu­mis­ta it­sel­le tär­keis­tä asi­ois­ta ja ih­mi­sis­tä.

Hiljaisuus avaa mahdollisuuden kuulemiseen

Liik­ku­es­saan jul­ki­sis­sa ti­lois­sa ih­mi­nen ha­vait­see, et­tä ne ovat har­voin hil­jai­sia. Vä­hem­män on kaup­po­ja tai liik­kei­tä, jois­sa taus­tal­la ei soi­si mu­siik­ki. Jois­sain jul­ki­sis­sa ti­lois­sa kä­vi­jöil­tä odo­te­taan edel­leen hil­jais­ta ja hil­lit­tyä käyt­täy­ty­mis­tä. Täl­lai­sia paik­ko­ja ovat esi­mer­kik­si kir­jas­tot tai kir­kot. Työ­paik­ko­jen avo­kont­to­rei­den yleis­ty­es­sä huo­mat­tiin, et­tä ne ei­vät ol­leet täy­del­li­siä rat­kai­su­ja, sil­lä työn­te­ko vaa­tii usein kes­kit­ty­mis­rau­haa. Usein työ­hön si­säl­tyy myös luot­ta­muk­sel­li­sia kes­kus­te­lu­ja.

Tarpeellinen ja haitallinen häpeä

Hä­peä on mo­nes­sa ti­lan­tees­sa tar­peel­li­nen tun­ne, jota me ih­mi­set her­käs­ti peit­te­lem­me. Sen taus­tal­la voi ol­la aja­tus sii­tä, et­tä muut ih­mi­set pi­tä­vät mei­tä huo­no­na tai vää­rin käyt­täy­ty­vä­nä. Hä­pe­än kyl­jes­sä esiin­ty­viä tun­te­muk­sia ovat esi­mer­kik­si kel­paa­mat­to­muus, huo­nom­muus ja jopa mi­tät­tö­myys.

Väkivalta kertoo yksilön ja yhteiskunnan tilasta

Vä­ki­val­lan käyt­tä­mi­nen tois­ta ih­mis­tä koh­taan on vää­rin. Sil­ti vä­ki­val­taa koh­da­taan niin ko­deis­sa, kou­luis­sa, ka­duil­la kuin jul­ki­sis­sa ti­lois­sa­kin. Vä­ki­val­taa ku­va­taan yhä use­am­min sen ta­pah­tu­ma­ym­pä­ris­tös­sä ja näy­te­tään esi­mer­kik­si so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Vii­me ai­koi­na esil­le on nous­sut nuor­ten pa­hoin­voin­tiin liit­ty­vä vä­ki­val­ta, sen syyt ja seu­rauk­set.