Lukemisen merkitys oppimiselle on keskeinen. Erityisesti lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä on viime vuosina kannettu huolta. Lukemisen vähentyminen vaikuttaa suoraan lukutaidon heikentymiseen. Vanhemmilla onkin keskeinen rooli lasten innostamisessa lukemaan. Yhteinen lukuhetki illalla rauhoittaa ja avaa oven lukemisen maailmaan. Itsenäinen lukeminen kehittää mielikuvitusta aivan toisella tavalla kuin passiivisempi älypuhelimen sisällön katselu ja kuuntelu.
Moni tuntee sanonnan ”Kysyvä ei tieltä eksy”. Sanonta on käyttökelpoinen myös hengellisen elämän osalta: uskovaisena kilvoitteleva ihminen tarvitsee elämänsä varrella mahdollisuuksia kysyä uskomiseen liittyviä kysymyksiä. Kysymisen taustalla voi olla tarve tietää, ymmärtää, pysyä oikeassa suunnassa sekä tyytyä siihen, että kaikkiin kysymyksiin ei aina ole selkeää vastausta.
Kriittinen ajattelu on tärkeää monilla elämänalueilla. Esimerkiksi tieteellinen keskustelu on kriittistä keskustelua. Se on keskustelua asioista, ei henkilöistä. Tällaisessa keskustelussa on voimassa paremman, vahvemman argumentin oikeus. Samassa yhteydessä kriittinen ei tarkoita negatiivista, vaan kulloisenkin asian arviointi- ja ajattelutaitoa.
Kaikki eivät saa elää pitkää elämää ja vanhuutta, vaikka sen varalle olisi ehtinyt jo muodostua toiveita ja odotuksia. Vanhuuden aikakin on Jumalan antama lahja, erityinen elämänvaihe ja kiitoksen aihe, vaikka siihen sisältyy usein terveydentilan heikkenemistä ja luopumista itselle tärkeistä asioista ja ihmisistä.
Liikkuessaan julkisissa tiloissa ihminen havaitsee, että ne ovat harvoin hiljaisia. Vähemmän on kauppoja tai liikkeitä, joissa taustalla ei soisi musiikki. Joissain julkisissa tiloissa kävijöiltä odotetaan edelleen hiljaista ja hillittyä käyttäytymistä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi kirjastot tai kirkot. Työpaikkojen avokonttoreiden yleistyessä huomattiin, että ne eivät olleet täydellisiä ratkaisuja, sillä työnteko vaatii usein keskittymisrauhaa. Usein työhön sisältyy myös luottamuksellisia keskusteluja.
Häpeä on monessa tilanteessa tarpeellinen tunne, jota me ihmiset herkästi peittelemme. Sen taustalla voi olla ajatus siitä, että muut ihmiset pitävät meitä huonona tai väärin käyttäytyvänä. Häpeän kyljessä esiintyviä tuntemuksia ovat esimerkiksi kelpaamattomuus, huonommuus ja jopa mitättömyys.
Väkivallan käyttäminen toista ihmistä kohtaan on väärin. Silti väkivaltaa kohdataan niin kodeissa, kouluissa, kaduilla kuin julkisissa tiloissakin. Väkivaltaa kuvataan yhä useammin sen tapahtumaympäristössä ja näytetään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Viime aikoina esille on noussut nuorten pahoinvointiin liittyvä väkivalta, sen syyt ja seuraukset.
Elämme historiallisia aikoja: vanhoillislestadiolaisuuden piirissä toimivan neljännen kansanopiston kannatusyhdistys on perustettu. Takana on vuosia kestänyt vaihe, jonka aikana jopa tuhannet kristillisyyden opistoihin pyrkineet nuoret ovat jääneet ilman opistopaikkaa. Pettymys on ollut suuri, sillä nuori on saattanut odottaa opistoon pääsyä vuosien ajan. Monissa perheissä isompien sisarusten kokemukset omasta opistovuodesta ovat ehtineet nostaa odotukset korkealle.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kannettu huolta mielenterveyden haasteiden lisääntymisestä, erityisesti nuorten keskuudessa. THL:n kouluterveyskyselyn (2023) mukaan 8.–9. -luokkalaisten ahdistuneisuus ei osoita laantumisen merkkejä korona-ajan jälkeenkään. Eripuolilta Suomea on uutisoitu nuorten psykiatrian kasvaneesta tarpeesta suhteessa hoitopaikkoihin ja hoitavaan henkilökuntaan. Kirkko on puolestaan ryhtynyt tarjoamaan matalan kynnyksen Walk in -terapiaa alle 29-vuotiaille.
Seurailmoitusten suuri määrä tämän lehden sivuilla kertoo rauhanyhdistysten toimintakauden parhaillaan käynnistyvän. Siirrytään sisäruokintakauteen, kuten joskus kuulee sanottavan. Kesän suuret seurat retkiolosuhteissa ovat ohi, ja Jumalan sanan saarna kaikuu syksyn ja talven kuukausina sisätiloissa: rauhanyhdistysten toimitaloilla, kirkoissa, seurakuntien tiloissa ja kodeissa.
Lapsen kasvu murrosiän kautta nuoruuteen sisältää monia epävarmuuden tunteita. Siinä missä lapsi on innokas osallistumaan lastenleirien leikkeihin ja peleihin, on rippikouluikäisen vaikeampi heittäytyä mukaan yhteiseen tekemiseen. Taustalla voi olla pelkoa esillä olemisesta tai epäonnistumisesta toisten keskellä. Murrosiän muutokset haastavat niin nuorta itseään kuin hänen lähipiiriään. Näistä kokemuksista voi lukea lisää tämän viikon Päivämiehen Kapsäkki-osiosta.
Elämme vahvojen mielipiteiden aikaa. Vahvaan mielipiteeseen sisältyy helposti myös ajatus oikeassa olemisesta ja siitä, että vastakkaista mielipidettä tai muuta mieltä oleva on väärässä. Myös tämän lehden teemana oleva käsitepari henkisyys ja hengellisyys sisältää mielipiteitä jakavia ja tunteita herättäviä aiheita.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys