Jokainen sukupolvi tarvitsee opetusta uskon perusteista

Ke­vään ja ke­sän tai­te­koh­das­sa pit­kä lu­ku­vuo­si jää ke­sä­tau­ol­le. To­dis­tuk­sen ar­vo­sa­nat ker­to­vat opin­to­jen edis­ty­mi­ses­tä ja niis­sä me­nes­ty­mi­ses­tä. Joi­den­kin koh­dal­la opin­not päät­ty­vä tut­kin­non suo­rit­ta­mi­seen ja am­mat­tiin val­mis­tau­tu­mi­seen. Il­mai­nen ja laa­du­kas ope­tus on suu­ri etuo­i­keus ja Ju­ma­lan lah­ja. Opet­ta­jat an­sait­se­vat sekä op­pi­lai­den et­tä van­hem­pien ar­vos­tuk­sen, tuen ja kun­ni­oi­tuk­sen, jot­ta jak­sa­vat hoi­taa vaa­ti­vaa ope­tus- ja kas­va­tus­teh­tä­vää iloi­ten.

Tervetuloa Pudasjärven Suviseuroihin

Tä­män ke­sän Su­vi­seu­ro­jen tun­nuk­se­na on Jee­suk­sen Pie­ta­ril­le esit­tä­mä ky­sy­mys: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” (Joh. 21:17). Se on osa kes­kus­te­lua, jon­ka Jee­sus kävi ope­tus­las­ten­sa kans­sa Ti­be­ri­aan jär­ven ran­nal­la. Jee­sus ky­syi kol­me ker­taa sa­man­si­säl­töi­sen ky­sy­myk­sen. Kol­man­nen ker­ran jäl­keen Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Näin sa­no­es­saan Pie­ta­ri tun­nus­ti, et­tä Jee­sus Kris­tus on hä­nen Her­ran­sa ja Va­pah­ta­jan­sa.

Vanhemmuus on luonnollinen asia

YK:n yleis­ko­kous päät­ti vuon­na 2013, et­tä ke­sä­kuun en­sim­mäis­tä päi­vää juh­lis­te­taan kan­sain­vä­li­se­nä van­hem­muu­den päi­vä­nä. Tuol­loin muis­te­taan kaik­kia maa­il­man van­hem­pia. Päi­vä ko­ros­taa van­hem­pien tär­ke­ää roo­lia ja vas­tuu­ta las­ten kas­va­tuk­ses­sa. Jo­kai­nen lap­si tar­vit­si­si per­heym­pä­ris­tön, jos­sa sai­si ko­kea huo­len­pi­toa, rak­kaut­ta ja ym­mär­rys­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti ihan­ne ei to­teu­du kaik­kien las­ten koh­dal­la.

Raamatun puhe lopusta sisältää toivon

Tä­män leh­den Kap­sä­kis­sä on ai­hee­na Uh­kien maa­il­mas­sa Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­sa. Ai­he liit­tyy lä­hei­ses­ti Kir­kon tut­ki­mus- ja kou­lu­tus­lai­tok­sen juu­ri jul­kai­se­maan te­ok­seen Apo­ka­lyp­si nyt! Pe­ri­ka­don po­li­tiik­ka. Kir­jas­sa tut­ki­jat nos­ta­vat esiin tu­hon tai maa­il­man­lo­pun en­nus­mer­keik­si tul­kit­tu­ja asi­oi­ta ja avaa­vat sitä, mi­ten nii­tä käy­te­tään po­li­tii­kan vä­li­nee­nä.

Raamatulliselle kutsulle on kysyntää ympäri maailman

Jee­suk­sen ju­lis­tuk­sen yti­mes­sä ei ol­lut oh­je pa­ran­nel­la it­se kun­kin omaa elä­mää, vaan ke­ho­tus teh­dä pa­ran­nus. Jee­suk­sen pu­hees­sa tai­vaan val­ta­kun­ta lä­hes­tyi syn­ti­siä ih­mi­siä (Matt. 4:17). Ju­ma­lan sa­nas­sa ole­va to­tuus oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä ja ope­tus syn­nis­tä pal­jas­ti­vat ih­mi­sen sy­dä­men­ti­lan. Syn­tin­sä tun­te­val­le, nii­tä ka­tu­val­le ja apua et­si­väl­le Jee­suk­sel­la oli hy­viä uu­ti­sia: ”Kaik­ki si­nun syn­ti­si on an­net­tu an­teek­si” (Luuk. 7:48).

Lapsikysymyksessä saa edelleen luottaa Jumalaan

Sii­o­nin lau­lu 138 ku­vaa us­ko­vai­sen äi­din elä­mää. Se läh­tee liik­keel­le Ju­ma­las­ta kai­ken luo­ja­na ja eri­lais­ten lah­jo­jen tuo­ja­na. Näi­hin lah­joi­hin kuu­lu­vat myös lap­set, jot­ka ovat äi­din ta­voin Ju­ma­lan suo­je­luk­ses­sa.

Nuori tarvitsee kasvurauhaa

Jo­kai­nen luo­tu ih­mi­nen on jo alus­ta saak­ka su­ku­puo­li­nen ja sek­su­aa­li­nen olen­to. Ju­ma­la loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si. Sek­su­aa­li­suus on omi­nai­suus, jon­ka Ju­ma­la on aset­ta­nut osak­si ih­mi­syyt­tä. Tämä pal­ve­lee yhä luo­mis­työ­tä, sil­lä uu­den elä­män syn­ty­mi­seen tar­vi­taan kak­si eri su­ku­puol­ta.

Eutanasia ei ole Raamatun mukainen ratkaisu

Kan­sa­lai­sa­loi­te eu­ta­na­si­an lail­lis­ta­mi­sek­si ke­rä­si maa­lis­kuun al­kuun men­nes­sä tar­vit­ta­vat 50 000 kan­na­tu­sil­moi­tus­ta, jo­ten aloi­te ete­nee edus­kun­nan kä­si­tel­tä­väk­si. Sa­moi­hin ai­koi­hin Yle teet­ti ky­se­lyn suo­ma­lais­ten eu­ta­na­si­a­kan­nas­ta. Sitä kan­nat­ti nel­jä vii­des­tä suo­ma­lai­ses­ta. Lää­kä­rei­den kes­kuu­des­sa­kin eu­ta­na­si­an kan­na­tus on kas­va­nut: Tam­pe­reen yli­o­pis­ton ja Suo­men lää­kä­ri­lii­ton tuo­reen ky­se­lyn mu­kaan noin 55 pro­sent­tia lää­kä­reis­tä hy­väk­syi­si sen – jos­kin vain va­jaa kol­man­nes oli­si val­mis it­se to­teut­ta­maan eu­ta­na­si­an.

Talkootyötä hyvän sanoman levittämiseksi

Tal­koi­lul­la on Suo­mes­sa pit­kä his­to­ria. Tal­koo­hen­ki on ol­lut tun­net­tua, ja sii­hen on myös tur­vau­dut­tu: apua on saa­tu ja an­net­tu. Yh­des­sä on niin ke­rät­ty hei­nät la­toon kuin uu­sit­tu ka­tot. Yhä edel­leen pi­de­tään ta­lo­yh­ti­öis­sä ke­väi­siä pi­han­sii­vous­tal­koi­ta, kou­luil­la ja ky­läyh­tei­söis­sä lä­hiym­pä­ris­tön ke­vät­sii­vouk­sia.

Kiireettä yhdessä, ilman älylaitteita

Van­taal­la ta­pah­tu­nut kou­lu­am­mus­ke­lu on jär­kyt­tä­nyt laa­jas­ti ih­mi­siä. Mik­si lap­si am­puu luok­ka­ka­ve­rei­taan? Mis­tä kum­pu­aa se paha olo, jota teon taus­tal­la täy­tyy ol­la? Syi­tä on et­sit­ty po­lii­tik­ko­jen ja asi­an­tun­ti­joi­den, eri alo­jen am­mat­ti­lais­ten voi­min. Lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu on ot­ta­nut pai­nok­kaas­ti kan­taa las­ten ja nuor­ten ti­lan­tee­seen puut­tu­mi­sen puo­les­ta.