Nyt kyl­lä tun­tui maa­nan­tai­aa­mu­na­kin mu­ka­val­ta he­rä­tä kou­luun! Olem­me juu­ri saa­neet viet­tää vii­kon­lop­pua yh­des­sä Reis­jär­ven opis­to­lais­ten kans­sa, ja sii­tä jäi to­del­la hyvä mie­li. Lau­an­tai­na reis­jär­ve­läi­set saa­pui­vat tän­ne kol­mel­la bus­sil­la ja me toi­vo­tim­me hei­dät ter­ve­tul­leik­si. Tun­tui hie­nol­ta, et­tä hei­dän kans­saan löy­tyi heti yh­teis­tä te­ke­mis­tä ja mu­ka­va yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne.

Tä­nään pa­la­sim­me taas nor­maa­liin ar­keen. Pit­käs­tä ai­kaa, tee­ma­vii­kon ja hiih­to­lo­man jäl­keen, jär­jes­tet­tiin toi­mi­kun­tien ko­kouk­set. Me oh­jel­ma­toi­mi­kun­nas­sa kes­kus­te­lim­me lop­pu­ke­vään yh­tei­sis­tä tem­pauk­sis­ta sekä seu­raa­van päi­vän myy­jäi­sis­tä. Opis­to­myy­jäi­sis­sä on usein ol­lut lap­sil­le jo­tain oh­jel­maa, sa­tu­näy­tel­miä tai muu­ta sel­lais­ta. Em­me oi­kein kek­si­neet hel­pos­ti to­teu­tet­ta­vaa oh­jel­mai­de­aa, mut­ta va­paa-ajan­toi­mi­kun­ta sen si­jaan ai­koi jär­jes­tää temp­pu­ra­dan ja tu­ki­op­pi­laat on­gin­taa. Näis­tä tu­lee pien­tä tu­loa opin­to­mat­ka­kas­saan.

Tä­nään mi­nul­la oli myös eng­lan­tia ja vies­tin­tää. Vies­tin­nän tun­nil­la kä­vim­me kes­kus­te­lua no­vel­lis­ta, joka ker­toi las­ten pe­lois­ta – mis­tä ne tu­le­vat, mi­ten ne vai­kut­ta­vat lap­seen, ja mi­ten nii­hin tu­li­si suh­tau­tua? Huo­men­na on­kin sit­ten mi­nun vuo­ro­ni joh­taa ryh­män kes­kus­te­lua. Hie­man jän­nit­tää, mut­ta us­kon sel­vi­ä­vä­ni sii­tä. Eni­ten eh­kä jän­nit­tää se, et­tä kes­kus­te­lu ku­va­taan vi­de­ol­le ja kat­so­taan myö­hem­min. Tie­dän kui­ten­kin, et­tä sii­tä on mi­nul­le hyö­tyä. Vies­tin­tä­tai­dot ovat yk­si asi­ois­ta, joi­ta olen tul­lut tän­ne op­pi­maan.

Op­pi­tun­tien jäl­keen sa­lis­sa al­koi tyt­tö­jen säh­ly­pe­li ra­nu­a­lai­sia tyt­tö­jä vas­taan. Ty­töt ovat lu­ki­o­lai­sia, ja heil­lä on pe­li­vuo­ro opis­tol­la maa­nan­tai­sin. Oli mah­ta­vaa pääs­tä en­sim­mäis­tä ker­taa pe­laa­maan uu­det pe­li­a­sut yl­lä. Toi­ses­sa eräs­sä on­nis­tuim­me hy­vin, ja peli päät­tyi mei­dän voit­toon. Fii­lis ei ol­lut ihan yh­tä mah­ta­va kuin lau­an­tain pe­lis­sä reis­jär­vis­ten kans­sa (vaik­ka em­me sitä edes voit­ta­neet!), mut­ta hy­mys­sä suin kul­jet­tiin tä­mä­kin il­ta.

Olem­me saa­neet nyt ke­vät­tal­vel­la naut­tia iha­nis­ta säis­tä. Olo on hie­man yl­lät­ty­nyt, kun miet­tii, et­tä nyt ol­laan jo ke­vääs­sä. Ihan vas­ta­han me tu­lim­me tän­ne en­sim­mäis­tä ker­taa, ihan vas­ta sa­toi en­si­lu­mi ja oli se pit­kä jou­lu­lo­ma. Mi­nus­ta ai­na­kin vai­kut­taa sil­tä, et­tä tämä yh­des­sä­o­lo pa­ra­nee koko ajan lop­pua koh­den. Rep­pu on täyn­nä muis­to­ja, kun läh­dem­me tääl­tä!

Pos­tauk­sen lä­het­ti Mai­ju