Jou­lu al­koi kuu­lua opis­tol­la jo syys­kuun vii­mei­si­nä päi­vi­nä. Kuo­ros­sa lau­loim­me en­sim­mäi­siä jou­lu­lau­lu­ja ja aloim­me val­mis­tau­tua kun­ni­an­hi­moi­seen ta­voit­tee­seen, jou­lu­lau­lu­le­vyyn.

Idea cd-le­vyn te­ke­mi­ses­tä läh­ti oi­ke­as­taan va­rain­ke­ruun poh­jal­ta. Täl­lä ta­val­la sai­sim­me tie­na­tuk­si ra­haa ke­vään opin­to­mat­kaa var­ten. Kun kuo­ro­lai­set­kaan ei­vät pan­neet vas­taan, aloim­me va­li­ta lau­lu­ja ja har­joi­tel­la nii­tä.

Har­joi­tuk­sia pi­det­tiin niin usein kuin se vain oli mah­dol­lis­ta. Vä­lil­lä ai­na­kin mi­nus­ta tun­tui, et­tä tu­lee­ko­han täs­tä mi­tään. Har­joit­te­lu oli toi­saal­ta mie­luis­ta, mut­ta toi­saal­ta rank­kaa ai­kaa.

Mar­ras­kuun al­ku­puo­lel­la oli ää­ni­tys­päi­vä. Yh­teis­hen­ki oli to­del­la hyvä: pys­tyim­me nau­ra­maan köm­mäh­dyk­sil­le, mut­ta em­me ta­ker­tu­neet nii­hin, vaan jat­koim­me eteen­päin. Muis­tan opis­to­ka­ve­rei­den hy­myn ja oman hy­vä­no­lon­tun­teen, kun vii­mei­nen lau­lu oli ää­ni­tet­ty. Oli hel­pot­tu­nut olo – enää ei tar­vit­si­si ko­koon­tua har­joi­tuk­siin, enää ei tar­vit­si­si hioa vai­kei­ta koh­tia yhä uu­des­taan.

Har­joi­tuk­sis­sa ai­ka har­voin to­del­la ajat­te­lin lau­lu­jen sa­no­ja. Ne me­ni­vät useim­mi­ten ohi. ää­ni­tyk­sis­sä mi­nua kos­ket­ti sy­väl­tä tyt­tö­kuo­ron lau­la­ma Ma­ria, Her­ran pii­ka­nen. Lau­lun sa­nois­ta eri­tyi­ses­ti lii­kut­ti yk­sin­ker­tai­nen koh­ta "Jee­sus ja Ma­ria". Tuo lau­lu toi mie­leen jou­lun pe­rim­mäi­sen tar­koi­tuk­sen. Jee­sus syn­tyi maa­il­maan lop­pu­jen lo­puk­si vain sen vuok­si, et­tä voi­si so­vit­taa syn­tim­me ja rik­ko­muk­sem­me.

https://www.yo­u­tu­be-no­coo­kie.com/em­bed/Tw-685juw7U?rel=0

ää­ni­tys­päi­väs­tä jon­kin ai­kaa eteen­päin opis­ton käy­tä­väl­le il­mes­tyi lava, jon­ka pääl­lä oli kasa laa­ti­koi­ta. Cd-le­vyt oli­vat tul­leet! Levy lai­tet­tiin heti lou­naan ajak­si soi­maan, ja moni kuun­te­li sitä in­nol­la. Oli hie­noa näh­dä ja kuul­la yh­tei­sen työn tu­los­ta. Sit­ten al­koi en­nak­koon myy­ty­jen le­vy­jen toi­mi­tus ja li­sä­myyn­ti.

Täl­lä het­kel­lä lä­hes 3000 le­vyä on myy­ty. Kun it­se lai­tan le­vyn kuu­lu­maan, saan muis­tu­tuk­sen sii­tä, et­tä jou­lu on to­del­la­kin iloi­nen juh­la ja asia. En­sim­mäi­sen lau­lun sa­nat ”Tosi rie­mun, tosi on­nen tun­ne täyt­tä­köön nyt kaik­kein sy­dä­met” tuo­vat heti mi­nul­le hy­vän mie­len. Li­säk­si lau­lus­sa to­de­taan, et­tä ”mels­ke mai­nen het­keks' hil­je­nee”. Ru­koi­len, et­tä tämä sai­si to­teu­tua mah­dol­li­sim­man mo­nen jou­lun­vie­tos­sa, myös mi­nun.

Jo­han­nes

https://www.yo­u­tu­be-no­coo­kie.com/em­bed/sxiPq­voxh­QI?rel=0