Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten kuu­lim­me ko­ti­ky­läl­läm­me jär­jes­tet­tä­vis­tä Su­vi­seu­rois­ta. Ne oli­si­vat vuon­na 2016, siis jos­sain tu­le­vai­suu­des­sa. Las­kim­me las­ten kans­sa sen vuo­den ikä­vuo­sia: rip­pi­kou­lu tu­li­si sa­mal­le vuo­si­lu­vul­le nuo­ren mie­hen elä­mään, sekä ai­na­kin pe­rus­kou­lun aloi­tus­ta, päät­tä­mis­tä, am­mat­tiin val­mis­tu­mis­ta. Mo­nen­lais­ta etap­pia.

Yh­täk­kiä vuo­si 2016 on­kin jo kä­sil­lä. Olem­me käy­neet uu­teen vuo­teen luot­ta­vai­sin mie­lin. Tämä vuo­si tu­lee jää­mään ko­ti­seu­dul­lem­me mie­leen su­vi­seu­ra­vuo­te­na.

Olen tut­ki­nut uu­del­la mie­len­kiin­nol­la SRK:n Su­vi­seu­rois­ta ker­to­vaa kir­jaa Suvi on läs­nä. Eri­tyi­ses­ti Tor­ni­on ja Haa­pa­ran­nan alu­een isot seu­rat ovat ol­leet kiin­nos­ta­vaa lu­et­ta­vaa. Toi­sen­lai­set ovat seu­ra­puit­teet mei­dän ajas­sam­me, mut­ta tär­kein, Ju­ma­lan sana, on py­sy­nyt ai­van sa­ma­na.

Ko­ti­pi­ham­me on ai­van seu­ra­ken­tän kes­kel­lä. Mil­loin­kaan em­me ole pääs­seet kent­tä­ma­joi­tuk­sen avul­la näin lä­hel­le seu­ra­ra­vin­to­laa ja iso­a­telt­taa kuin nyt. Ison­tel­tan osia on tuol­la met­sän lai­das­sa ”tal­viu­nil­la” peit­teen al­la. Mo­net seu­ro­jen te­räs­kon­teis­ta ovat tal­veh­ti­mas­sa ko­tim­me vie­res­sä. Pie­nen mat­kan pää­hän on lai­tet­tu la­don sei­nään tu­le­vas­ta seu­ra­ta­pah­tu­mas­ta ker­to­va kylt­ti.

Pal­jon on ol­lut au­tol­la liik­ku­jia, ys­tä­vät ja ky­lä­läi­set ovat ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta Su­vi­seu­rois­ta. Kaik­ki ovat il­mais­seet ha­lun­sa tul­la tu­tus­tu­maan tä­hän mit­ta­vaan ta­pah­tu­maan. Osa on muis­tel­lut vuo­den 1994 Su­vi­seu­ro­ja, jot­ka oli­vat myös täl­lä seu­dul­la.

Aluk­si aja­tus Su­vi­seu­rois­ta oman ko­din ym­pä­ril­lä nos­tat­ti mo­nen­lais­ta, ris­ti­rii­tais­ta­kin, tun­net­ta. Tai­vaan Isä on an­ta­nut voi­mia ja olem­me saa­neet kes­kus­tel­la su­vi­seu­ra­ta­pah­tu­mas­ta ra­ken­ta­vas­ti us­kos­ta vie­lä osat­to­mien tut­ta­vien ja lä­heis­ten kans­sa. Lap­set ovat ker­to­neet kou­lus­sa ja ka­ve­reil­le ta­pah­tu­mas­ta ja kut­su­neet pai­kan pääl­le Su­vi­seu­roi­hin.

Ta­pah­tu­maan kuu­lu­vaa mo­ni­nais­ta tal­koo­työ­tä olem­me saa­neet seu­ra­ta ai­ti­o­pai­kal­ta. Per­heem­me isäl­lä on oma vas­tuu­teh­tä­vän­sä, joka on vie­nyt pal­jon ai­kaa pie­ny­rit­tä­jän ar­ki­töi­den li­säk­si. So­vim­me lop­pu­ke­säl­lä, et­tä su­vi­seu­ra­työ me­nee mui­den me­no­jen edel­le, mar­jas­tus mu­kaan lu­kien, kui­ten­kaan vä­syt­tä­mät­tä it­seä ja per­het­tä lii­kaa.

Su­vi­seu­ra­työ on koko ajan läs­nä, ik­ku­nois­tam­me on nä­kö­a­lat seu­ra-alu­eel­le – ai­van sama, mis­tä ik­ku­nas­ta ulos tii­rai­lee. Lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä oli pal­jon tal­koi­ta, ja meil­lä rau­hal­li­seen elä­mään tot­tu­neil­la opet­te­le­mis­ta sii­nä, et­tä ih­mi­siä tuli ja meni. Työn ää­niä kuu­lui aa­mu­var­hai­ses­ta jos­kus yö­myö­hään. Piti ope­tel­la vä­lil­lä ir­taan­tu­maan jat­ku­vas­ta seu­ra­työs­tä. Jopa las­ten kans­sa ui­ma­ran­nal­le meno vii­me ke­säl­le har­vi­nai­se­na läm­pi­mä­nä il­ta­na he­rät­ti ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta vas­tuu­ta kan­ta­val­la osa­puo­lel­la.

Seu­ra-alue ui­nuu nyt jään ja lu­mi­peit­teen al­la. Lop­pu­ke­sän sa­teet nos­ti­vat esiin miet­teet seu­ra­ken­tän kes­tä­vyy­des­tä ja seu­ra-ajan sääs­tä. Syk­syl­lä ko­koon­nuim­me toi­min­ta­päi­vään kes­kus­ken­täl­le. Sa­de­pil­vet näyt­ti­vät uh­kaa­vil­ta. Toi­min­ta­päi­vän päät­tä­vän har­tau­den ajan olim­me ”elo­huo­nees­sa”, sa­det­ta tuli het­ken. Sen jäl­keen kes­kus­ken­tän yl­le il­mes­tyi täy­del­li­nen sa­teen­kaa­ri, joka ulot­tui ison tel­tan pai­kal­ta kes­kus­ken­tän reu­naan. Tuli tur­val­li­nen olo. Tai­vaan Isä on tu­le­vis­sa­kin Su­vi­seu­rois­sa sään ja il­man sää­tä­jä, ei­kä mei­dän tar­vit­se kan­taa lii­an suur­ta huo­lien taak­kaa.

Vaik­ka tie­däm­me al­ku­ke­sän ja su­vi­seu­ra-ajan ole­van eri­tyi­sen työ­läi­tä, sil­ti odo­tam­me jo ko­vas­ti ke­sää. On iha­na näh­dä ja kuul­la Su­vi­seu­rat omas­sa ko­dis­sa. Mie­li­ku­vat lii­tä­vät usein en­si ke­sään, läm­pöi­siin, au­rin­koi­siin päi­viin ja sii­hen pu­heen ja lau­lun so­ri­naan, joka täs­sä ym­pä­ril­lä tu­lee ole­maan. Ky­lä­tie, joka nyt tal­vel­la on ver­ra­ton kul­kea pot­ku­ril­la, muut­tuu muu­ta­man päi­vän ajak­si alu­een ruuh­kai­sim­mak­si tiek­si. Näil­le pel­to­au­keil­le ko­koon­tuu mo­nin­ker­tai­ses­ti ko­ti­kau­pun­gin asu­kas­mää­rän ver­ran ih­mi­siä ym­pä­ri maa­pal­loa.

Nämä Su­vi­seu­rat ovat tuo­neet mi­nul­le ai­van uu­den­lai­sen nä­kö­kul­man seu­ra­jär­jes­te­lyi­hin. Vuo­sien työ hui­pen­tuu muu­ta­man päi­vän pi­tui­seen seu­ra­ta­pah­tu­maan. Maa­no­mis­ta­jat osal­lis­tu­vat mai­den­sa kun­nos­tuk­seen, maa­ti­loil­la teh­dään sa­to­suun­ni­tel­mat Su­vi­seu­rat huo­mi­oi­den. Jot­kin ti­lat ovat vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen saa­neet sa­toa pel­loil­ta, jot­ka nyt olem­me saa­neet su­vi­seu­ra­käyt­töön.

Nyt ym­mär­rän, mi­ten mer­kit­tä­vä on toi­mi­va, avoin yh­teis­työ seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­os­sa sekä ky­lä­läis­ten et­tä maa­no­mis­ta­jien kans­sa. Yh­des­sä toi­mien ja suun­ni­tel­len voim­me luo­da seu­roil­le ja maan­vil­je­lyk­sel­le ajal­li­set puit­teet. Ky­lä­läis­ten ky­sy­myk­siin py­rim­me vas­taa­maan to­tuu­den­mu­kai­ses­ti, ja otam­me tar­vit­ta­es­sa asi­ois­ta sel­koa tai oh­jaam­me ky­sy­jän oi­ke­an tie­don läh­teel­le. Tie­tä­mät­tö­myys mit­ta­vas­ta ta­pah­tu­mas­ta ai­heut­taa mo­nen­lais­ta ky­sy­mys­tä, ai­van sii­tä läh­tien, pal­jon­ko seu­ra-alu­een pää­sy­lip­pu mak­saa.

Avoi­min ja luot­ta­vai­sin mie­lin odo­tam­me tu­le­vaa ke­vät­tä ja ke­sää. Tai­vaan Isäl­lä on vara an­taa meil­le riit­tä­väs­ti voi­ma­va­ro­ja ja siu­nauk­sen­sa näil­le­kin seu­roil­le.

Mar­ja-Lii­sa Hen­ti­lä