Aje­lem­me Po­rin Su­vi­seu­rois­ta kes­ki­ke­sän il­las­sa ko­tiin Lii­mat­ta­laan. Po­ris­sa olem­me ope­tel­leet vas­tui­tam­me seu­raa­van ke­sän Su­vi­seu­roi­hin. Pur­ku­tal­kois­sa nuh­jaan­tu­nut hi­piä kai­paa jo pääs­tä sau­nan lau­teil­le. Ko­ti­ky­län pel­to­au­ke­an koh­dal­la on jar­ru­tet­ta­va. Kes­kel­le pel­to­au­ke­aa ke­vään ku­lu­es­sa ra­ken­ne­tul­la murs­ke­ken­täl­lä käy kova ku­hi­na: tru­kit pur­ka­vat las­tia re­kois­ta, sa­mois­ta, joi­den las­taa­mi­seen mi­nul­la­kin oli pie­ni osuu­te­ni Po­rin hil­jen­ty­väl­lä su­vi­seu­ra­ken­täl­lä.

Is­tus­ke­len sau­nan jäl­keen te­ras­sil­la. Kor­vii­ni kan­tau­tuu met­sä­kais­ta­leen ta­kaa sama ää­ni­maa­il­ma, jon­ka jä­tin taak­se­ni Po­rin seu­ra­ken­täl­le. Su­vi­seu­rat ovat nyt tul­leet tän­ne.

Muis­tan, kuin­ka Hän­ni­sen Jus­si jo yli kym­me­nen vuot­ta sit­ten is­tui olo­huo­neem­me kei­nu­tuo­lis­sa ja maa­lai­li: ”Täs­sä minä sit­ten is­tun elä­keuk­ko­na ja seu­rai­len, kun nuo­rem­mat puu­haa­vat Su­vi­seu­ro­ja.” Jus­sin koh­dal­la Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat oli­vat toi­set, hän sai kut­sun tai­vaan iki­juh­liin.

Muis­tan, kuin­ka alet­tiin kar­toit­taa mah­dol­li­sia seu­ra-alu­ei­ta poh­joi­ses­ta Kes­ki-Suo­mes­ta. ää­ne­kos­ken seu­ra-alu­eek­si to­si­aan­kin va­li­koi­tui lo­pul­ta ko­ti­ky­läm­me Lii­mat­ta­lan pel­lot.

Muis­tan jän­nit­ty­neen tun­nel­man, kun keit­te­lin kah­via ko­kous­vä­el­le. Mi­ten­kä­hän hank­keem­me ote­taan ky­läl­lä vas­taan? Liki kol­me­kym­men­tä maa­no­mis­ta­jaa ko­koon­tui ylä­ker­taam­me, van­haan luok­ka­huo­nee­seen. Tun­nel­ma oli myön­tei­syy­des­sään häm­men­tä­vä, kun kaik­ki pai­kal­la ol­leet ky­lä­läi­set toi­vot­ti­vat Su­vi­seu­rat ter­ve­tul­leek­si.

Myö­hem­min kai­kil­le ky­lä­läi­sil­le jär­jes­tet­tiin in­fo­ti­lai­suus. Ros­ka­ka­tok­sem­me sei­nään oli kiin­ni­tet­ty iso kart­ta seu­ra-alu­ees­ta. Vas­tail­tiin ky­lä­läis­ten ky­sy­myk­siin kar­tan ää­rel­lä. Van­hat ki­vi­por­taat oli­vat pu­hu­jan ko­rok­kee­na, kun vas­tuun­kan­ta­jat esit­te­li­vät ku­kin omal­ta osal­taan tu­le­vaa su­vi­seu­ra­han­ket­ta. Kah­via juo­tiin ja gril­li­mak­ka­roi­ta syö­tiin. Ky­läl­lä oli juh­lan tun­tua, vä­hän kuin pala men­neit­ten ai­ko­jen yh­tei­söl­li­syy­des­tä oli­si pa­lan­nut.

En­sim­mäi­set ”rys­kä­tal­koot” oli­vat kes­ku­sa­lu­een tun­tu­mas­sa ole­val­la van­hal­la na­ve­tal­la. Par­ret ja ruo­kin­ta­pöy­dät pu­ret­tiin, lie­te­kou­rut täy­tet­tiin. Kura rois­kui ja hiki vir­ta­si. Il­lal­la ei tar­vin­nut un­ta hou­ku­tel­la. Na­ve­tan lat­tia va­let­tiin sit­ten ta­sai­sek­si ja kun sei­nät sai­vat vie­lä uu­den maa­li­pin­nan, oli läm­min va­ras­to val­mii­na ot­ta­maan vas­taan ta­va­raa Po­ris­ta.

Muis­tan vii­me ke­vään, kun ja­oim­me tie­dot­teet seu­ra-alu­een tun­tu­mas­sa ole­viin ta­louk­siin, kaik­ki­aan seit­se­mään­kym­me­neen­vii­teen pos­ti­laa­tik­koon. Ke­vään mit­taan kä­vim­me ker­to­mas­sa tu­le­vas­ta ta­pah­tu­mas­ta ja ky­se­le­mäs­sä ih­mis­ten toi­veis­ta. Tu­tus­tuin uu­siin ih­mi­siin, ih­mi­siin, joi­den kans­sa oli kyl­lä ohi­men­nen ter­veh­dit­ty vas­taan tul­ta­es­sa.

Muis­tan, mi­ten ve­den saan­ti seu­ra-alu­eel­le huo­let­ti vas­tuun­kan­ta­jia. Pai­kal­li­sen isän­nän vih­jees­tä alet­tiin tut­kia alu­eel­la ole­van läh­teen vet­tä. Po­rat­tiin muu­ta­ma rei­kä, jois­ta pum­pat­tiin poh­ja­vet­tä viik­ko­jen ajan ja sitä riit­ti. Tun­nel­ma oli va­pau­tu­nut.

Syys­ke­säl­lä sit­ten alet­tiin ra­ken­taa sil­to­ja ja ve­si­joh­to­verk­koa alu­eel­le. Tal­koot oli­vat lau­an­tai­sin. Eri puo­lil­ta Kes­ki-Suo­mea tuli tal­koo­po­ru­koi­ta. Kas­vot oli­vat hy­mys­sä sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä useim­mat tal­koo­päi­vis­tä oli­vat mel­koi­sen mär­kiä ja vii­lei­tä. Sa­tei­sen syk­syn päi­vis­tä piir­tyi py­sy­väs­ti mie­leen kuva, kun vai­mo­ni Ee­van kans­sa olim­me len­kil­lä Lii­mat­ta­lan ky­län­rai­til­la. Pel­to­jen yl­lä piir­ty­vän sa­teen­kaa­ren toi­nen pää osui kes­ku­sa­lu­een kont­tei­hin. Mei­tä muis­tu­tet­tiin seu­ro­jen pää­suun­nit­te­li­jas­ta ja siu­nauk­sen an­ta­jas­ta.

On etuo­i­keu­tet­tu olo, kun olen saa­nut näin lä­hel­tä seu­ra­ta su­vi­seu­ra­val­mis­te­lui­ta. Omin sil­min olen näh­nyt, kuin­ka mo­net ovat val­mii­ta uh­raa­maan ajas­taan sen eteen, et­tä Lii­mat­ta­lan pel­loil­la voi­tai­siin en­si ke­sä­nä kuul­la seu­ro­jen tun­nus­lau­seen mu­kai­ses­ti: Si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si.

Kat­son olo­huo­neen ik­ku­nas­ta ta­ka­pi­hal­le. Su­vi­seu­ro­ja var­ten ra­ken­net­tu sil­ta on pak­sun lu­men pei­tos­sa. Odot­taa ke­vät­tä, ke­sää ja ih­mi­siä, jot­ka sitä pit­kin kul­ke­vat seu­ra­ken­täl­le. Ru­koi­len Ju­ma­lan siu­naus­ta tu­le­vaan, voi­mia työ­hön.

Teks­ti: Jus­si Sum­ma­la

Ku­vat Su­vi­seu­ro­jen ku­va­pal­ve­lul­ta ja Sum­ma­lan per­heel­tä