Toukokuu. Täydellinen kesäpäivä, aurinko paistaa, ja on 24 astetta lämmintä. Auton nokka on kohti Liimattalan seura-aluetta. Ensimmäisenä eteen tulee kyltti: Tervetuloa Suviseuroihin. Se näkyy kaikille autoilijoille nelostiellä, kutsu kuuluu kaikille. Tulee mieleen Suviseurojen tunnuslause: Sinun syntisi annetaan anteeksi.
Vastaan kentällä tulee lapsia, nuoria, naisia ja miehiä. Kymmeniä, satoja, liivit ja kypärät päässä. On tekemisen meininki. Näen iloisia kasvoja. Suviseurakaupunki pikkuhiljaa kohoaa, avaan auton ikkunan, tutut seura-alueen tuoksut tulvivat sisään, hymyilyttää.
On juhlan aika. Vietämme harjannostajaisia suviseuraorganisaation ja talkooväen kanssa. Reijo Peura pitää juhlapuheen, jossa hän sanoo, että Jumala näkee meidät ja kuulee rukouksemme. Emme voi vaikuttaa säähän ja saarnan voimaan, hän toteaa. On vain luottamus Jumalaan. Puheessa kiitellään suviseuravalmisteluissa mukana olevia, läsnäolijoita ja kotiväkeä, ja toivotetaan jaksamista vielä talkootyöhön.
Ravintolakatoksen rakenteet ovat melkein valmiita. Kiitos siitä kuuluu kenttätoimikunnalle ja talkooväelle. Muutama tarkistus, ja pääsemme sisustamaan toimipisteitämme: tähän tulee ravintolatoimisto, tähän menekin seuranta, hygieniakoulutus, työhön vastaanotto, työvoimatoimisto, patatiski, keittokontit, leipävarasto, ravintolalinjastot, pitsanpaisto ja niin edelleen. Nämä kaikki pisteet on etukäteen talvella suunniteltu omaan käyttöön sopiviksi. Tänään tehdään vielä tärkeitä tarkistuksia, loppupohdintoja ja mittauksia, jotta saamme sujuvat työtilat.
Työturvallisuus pitää muistaa. Tarkistamme alueen, johon elintarvikekontit tulevat. Mietimme, että mahtuvathan kaikki kuusitoista konttia sinne. Varmistamme polttoaineen saannin. Pohdimme, miten vanhukset ja liikuntaesteiset löytävät uuden heille tarkoitetun palvelun ja saavatko lapsiperheet tarvitsemansa tuotteet sujuvasti palvelupisteistämme.
Seuraavaksi suunnittelemme seuraviikon kalenterointia, kokouksia ja tapaamisia. Tavarantoimittajille ja terveystarkastajille pitää lähettää kutsut vielä tänään. Pohdin, että millaisen kuvan itse annan ihmiselle, joka käy ensimmäistä kertaa Suviseuroissa työn merkeissä ja miten hän kokee seurat ylipäätään.
Ajattelen, että tämä työ on kuin palapeli, jossa on noin 3 500 palaa, jotka pitää saada paikoilleen. 3500 yhtä arvokasta työtehtävää. Kun kukin laittaa yhden ihmisen kokoisen palan paikalleen, se riittää.
Koen tällä hetkellä, että olen etuoikeutettu, kun minua pyydettiin tähän tehtävään. Alussa en niinkään näin kokenut. Tämä työ on vienyt paljon aikaa perheeltä, puolisolta ja ystäviltä. Olen kiitollinen siitäkin, että perhe on tukenut. Saan olla järjestämässä Suviseuroja ja näin edistää seurojen tarkoitusta: evankeliumin julistamista ja lähetystyötä.
Tähän päivään on tultu monen kokouksen, sähköpostin ja puhelun jälkeen. Yhdessä monen ystävän kanssa on rakennettu, suunniteltu ja toteutettu tämä suviseurakaupunki. Rukoilen sitä, että varjeltuisimme uskomassa. Olemme taivasmatkalla yhdessä.
Odotamme seuroihin väkeä, vieraat tekevät juhlan. Sinä olet sydämellisesti tervetullut.
Mirja Römpötti
Ravintolatoimikunnan puheenjohtaja
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys