Ko­ti­o­vel­lam­me käy­tiin seu­raa­van­lai­nen kes­kus­te­lu rei­lut kak­si vuot­ta sit­ten. Kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­na­ni oli sil­loin 9-vuo­ti­as oma ra­kas esi­kois­poi­ka­ni Lee­vi.

– Mi­hin sää isi meet?

– Su­vi­seu­ra­ko­kouk­seen.

– Taas! Mitä jär­keä, Su­vi­seu­rat­han ovat Tor­ni­os­sa vas­ta yli kah­den vuo­den ku­lut­tua.

– No mi­ten se pi­täi­si si­nun mie­les­tä­si men­nä?

– No odot­taa nyt ja sit­ten pari kuu­kaut­ta en­nen Su­vi­seu­ro­ja al­kaa ra­ken­ta­maan.

* * *

Tai­taa sii­tä ol­la vii­ti­sen vuot­ta ai­kaa, kun tal­lus­te­lim­me vel­jien kans­sa pel­loil­la Ter­vo­las­sa. Mei­tä oli Ro­va­nie­mel­tä, Ter­vo­las­ta, Ke­min­maas­ta ja Tor­ni­os­ta. Tu­tus­tuim­me use­aan alu­ee­seen, mut­ta lo­pul­ta to­te­sim­me, et­tä se näyt­tää ole­van Luo­jan tah­to, et­tä Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään vii­mei­sek­si tut­ki­mal­lam­me alu­eel­la, Tor­ni­on Li­a­kas­sa. En muis­ta nois­ta het­kis­tä pal­jon, mut­ta sen muis­tan, et­tä vuo­den 2016 Su­vi­seu­rat tun­tui­vat sil­loin kau­kai­sil­ta.

Kun kir­joit­te­len tätä blo­gi­teks­tiä, Su­vi­seu­ro­jen al­ka­mi­seen on rei­lut kuu­si viik­koa. Vii­mei­set kak­si–kol­me vuot­ta on ol­lut suun­nit­te­lun ai­kaa. En­sim­mäi­nen vuo­si kes­kit­tyi or­ga­ni­soi­tu­mi­seen, jäl­kim­mäi­sen puo­li­tois­ta vuot­ta toi­mi­kun­nat ovat suun­ni­tel­leet ja val­mis­tel­leet Su­vi­seu­ro­ja kiih­ty­väl­lä vauh­dil­la. Viik­ko sit­ten lau­an­tai­na oli­vat en­sim­mäi­set suu­ret tal­koot, joi­hin vä­keä saa­pui noin 250 hen­ki­löä. Ei­len tal­kois­sa oli vä­keä 290, ruo­ka­las­sa syö­mäs­sä käy­nei­den mu­kaan las­ket­tu­na.

Nel­jän­tu­han­nen hen­gen iso­telt­ta pys­ty­te­tään taus­tal­la nä­ky­vän si­ni­sen kon­tin etu­puo­lel­le.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten aje­lin seu­ra-alu­een hal­ki. Vaik­ka ke­vään en­sim­mäi­siä suu­ria tal­koi­ta ei ol­lut vie­lä jär­jes­tet­ty, alu­eel­la oli jo ryh­miä te­ke­mäs­sä eri­tyi­so­saa­mis­ta vaa­ti­via töi­tä, ku­ten säh­kö-, LVI- tai vies­ti­lii­ken­ne­töi­tä. Py­säyt­tä­es­sä­ni au­ton vies­ti­lii­ken­ne­po­ru­kan koh­dal­la, joka oli kii­pei­le­mäs­sä lait­ta­maan kai­ut­ti­mia tolp­piin, joku huik­ka­si, et­tä ”Tuu­han Timp­pa kah­vil­le”. ”Ei keh­taa, en­hän minä ole mi­tään teh­nyt­kään”, yri­tin es­tel­lä. ”Ei se hait­taa, tule sil­ti!” Ryh­mäl­lä oli omat eväät mat­kas­sa, kah­vit ter­mos­pul­los­sa. Sii­nä is­tut­tiin ja po­ris­tiin mu­ka­via. Keli oli mitä par­hain.

Vä­hän ai­kaa sit­ten kat­sel­les­sa­ni seu­ra­ken­täl­le nou­se­via ra­ken­tei­ta aja­tuk­se­ni juok­si­vat koh­ta al­ka­viin seu­roi­hin. Jos Ju­ma­la suo, seu­rat to­si­aan ovat tot­ta tääl­lä Li­a­kan pel­loil­la ihan pian. Tääl­lä saa kai­kua vir­voit­ta­va sana roh­kai­suk­si mat­kal­le, ja kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan vie­lä kuu­lu­te­taan.

Taaimpana oleva myymäläteltta odottaa asiakkaita ja toimistoteltat organisaation työväkeä palvelutehtäväänsä.

Taa­im­pa­na ole­va myy­mä­lä­telt­ta odot­taa asi­ak­kai­ta ja toi­mis­to­tel­tat or­ga­ni­saa­ti­on työ­vä­keä pal­ve­lu­teh­tä­vään­sä.

Sit­ten mie­lee­ni vä­läh­ti su­vi­seu­ra­maa­nan­tai. Niin, jos seu­rat pian al­ka­vat, se tar­koit­taa, et­tä seu­rat myös lop­pu­vat. Olen lop­pu­jen lo­puk­si ai­ka herk­kä ih­mi­nen, jo­ten mie­tin, et­tä saat­taa sit­ten ol­la tun­teet pin­nas­sa. Kyl­lä on pal­jon ai­het­ta kii­tok­seen seu­ro­jen päät­ty­mi­sen het­kel­lä, mut­ta muis­tan myös ru­kouk­se­ni vii­me vuo­sien ajal­ta. Jos­pa sitä sai­si lait­taa kä­det ris­tiin seu­ro­jen pää­tyt­tyä ja kiit­tää Tai­vaan Isää sii­tä, et­tä tä­hän as­ti on us­ko­mas­sa var­jel­lut, ja pyy­tää, et­tä lop­puun as­ti var­je­li­si.

Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä usein pu­hu­taan, et­tä se on mat­ka. Pu­hu­taan myös, et­tä työ an­taa enem­män kuin ot­taa. Olen kyl­lä ko­ke­nut sa­mal­la ta­val­la. Usein ko­kouk­sis­sa tai mat­koil­la pu­hee­nai­he vaih­tuu maal­li­sis­ta jär­jes­te­lyis­tä us­ko­na­si­oi­hin. Olen ko­ke­nut, et­tä olen saa­nut pal­jon roh­kai­sua ja vir­voi­tus­ta us­ko­ne­lä­mää­ni. Edel­li­set seu­ra­jär­jes­tä­jät ovat ke­hot­ta­neet, et­tä on hyvä val­mis­tau­tua sii­hen, kun seu­rat lop­pu­vat ja ko­kouk­sia ja yh­tei­siä tal­koo­het­kiä ei enää ole. Tä­mä­kin on var­mas­ti tot­ta. An­ta­koon Tai­vaan Isä meil­le voi­mia vie­lä lop­pu­suo­ral­le, ja nä­ke­viä sil­miä ja toi­si­am­me tu­ke­via kä­si­var­sia myös seu­ro­jen jäl­kei­seen ai­kaan.

Ihanteelliset säät ovat suosineet suviseura-alueen rakentamista. Kentällä olevat koivut kasvattavat jo isoa lehteä.

Timo Huh­ta­la

Tor­ni­on Su­vi­seu­ro­jen pää­toi­mi­kun­nan va­ra­pu­heen­joh­ta­ja

Ku­vat: Su­vi­seu­ra­tie­do­tus