Minä olen sai­ras­ta­nut kak­si syö­pää. Hoi­dot ovat ol­leet ras­kai­ta, mut­ta jou­duin kär­si­mään ai­ka vä­hän ki­vuis­ta. Mi­nua pis­tel­tiin lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja, sil­loin täl­löin otet­tiin luu­y­din­näyt­tei­tä ja jo­kin ham­mas pois­tet­tiin. Näis­tä ai­heu­tu­neet ki­vut oli­vat kui­ten­kin ti­la­päi­siä.

Vai­mo­ni on jat­ku­vien ki­pu­jen tut­tu. Ne poik­ke­a­vat mi­nun ko­ke­mis­ta­ni sii­nä, et­tä ne ei­vät lopu tä­män elä­män ai­ka­na.

Avi­o­lii­tos­sa puo­li­soi­den mur­heet kos­ke­vat mo­lem­pia. Vai­mo­ni tuki mi­nua ak­tii­vi­ses­ti sai­rauk­sie­ni ai­ka­na. Hän hoi­va­si mi­nua ko­to­na ja kävi kat­so­mas­sa sai­raa­las­sa. Kun olin kuo­le­man ra­joil­la, hän viet­ti ai­kaa luo­na­ni. Vai­mo kut­sui myös ys­tä­viä ta­paa­maan mi­nua.

Minä toi­voi­sin voi­va­ni tu­kea vai­mo­a­ni hä­nen ki­vuis­saan. Tun­nen kui­ten­kin it­se­ni avut­to­mak­si. Toi­voi­sin voi­va­ni pois­taa hä­nen ki­pun­sa, mut­ta sii­hen en tie­ten­kään ky­ke­ne. Koen ris­ti­rii­dan hy­vin tur­haut­ta­vak­si ja jo­ten­kin tun­tei­ta jää­dyt­tä­väk­si. En tie­dä, voi­ko ti­lan­net­ta ku­vi­tel­la, jos sitä ei ole ko­ke­nut.

Ul­ko­nai­nen tu­ke­mi­nen on hel­pom­paa. Au­tan hän­tä ta­va­roi­den nos­ta­mi­ses­sa, kul­je­tan hän­tä au­tol­la ja kan­nan luon­nol­li­ses­ti kaup­pa­os­tok­sem­me. Kä­sit­te­len hä­nen jä­se­ni­ään, kun hän pyy­tää. Hän puo­les­taan löy­tää mi­nul­le ta­va­roi­ta, jot­ka ovat mi­nul­ta jat­ku­vas­ti hu­kas­sa.

Puo­li­son sai­rau­det ra­joit­ta­vat mo­lem­pien elä­mää. Syö­pä­ni su­pis­ti­vat voi­mak­kaas­ti vai­mo­ni elä­män­pii­riä. Ne vai­kut­ta­vat elä­määm­me vie­lä­kin si­ten, et­tä mi­nun jak­sa­mi­se­ni ei ole pa­lau­tu­nut en­ti­sel­leen, vaik­ka muu­toin voin hy­vin. Puo­li­so­ni vai­vo­jen vuok­si em­me voi har­ras­taa yh­des­sä esi­mer­kik­si pyö­räi­lyä, me­lon­taa tai pa­ti­koin­tia.

Avi­o­liit­toon si­säl­tyy myö­tä- ja vas­ta­mä­keä ku­ten myös yk­si­nään elä­vän ih­mi­sen elä­mään. Puo­li­soil­la on kui­ten­kin tuki lä­hel­lä. Aut­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan ole ai­na help­poa. Puo­li­son ki­pu­jen läs­nä­o­lo har­mit­taa ja vä­syt­tää. Toi­voi­sin osaa­va­ni loh­dut­taa sil­loin, kun ki­vut vai­vaa­vat. En kui­ten­kaan löy­dä sa­no­ja. On­nek­si on myös hy­viä ai­ko­ja.

Sai­rau­det ko­et­te­le­vat avi­o­liit­toa. Olim­me syö­pie­ni jäl­keen mo­lem­mat ai­van uu­pu­nei­ta. Tun­tui sil­tä, et­tä avi­o­liit­to­kin on pa­la­si­na. Se on kui­ten­kin ase­tet­tu kes­tä­mään sii­hen as­ti, kun­nes kuo­le­ma erot­taa. On­nek­si rak­kaus el­pyi esiin.

Ku­kaan ei tie­dä avi­o­liit­toa sol­mies­saan, mitä kaik­kea on edes­sä. Avi­o­liit­to on kui­ten­kin luo­tu yh­tei­sek­si mat­kak­si. Vaik­ka vai­mo­ni on ki­pu­jen tut­tu, hän on mi­nun ra­kas Saa­ra­ni. Hän tun­tee mi­nut lä­pi­ko­tai­sin ja sil­ti kes­tää mi­nua. Hän on tuo­nut mi­nun ja koko per­heem­me elä­mään pal­jon rik­kaut­ta.

On loh­dul­lis­ta, et­tä rak­kaus kan­nat­te­lee, vaik­ka se jos­kus tun­tuu ole­van hu­kas­sa. Rak­kaus on avi­o­lii­ton pe­rus­ta ja suu­ri siu­naus. Mei­dän vel­vol­li­suu­tem­me on muis­taa vaa­lia sitä. Sii­hen kuu­luu myös ajoit­tai­sen tur­hau­tu­mi­sen tun­teen kes­tä­mi­nen ja ra­kas­te­tun taak­ko­jen kan­ta­mi­nen.

Ete­lä-Eu­roo­pan läm­pö tuo hel­po­tus­ta vai­mo­ni voin­tiin. Sik­si läh­dem­me tal­vel­la kol­mek­si kuu­kau­dek­si An­ti­be­siin. Mi­nul­le riit­täi­si ly­hy­em­pi ai­ka, mut­ta on tär­ke­ää, et­tä vai­mo­ni voi ke­rä­tä riit­tä­väs­ti voi­mia saa­mal­la hel­po­tus­ta ki­pui­hin. Pi­dem­pi­kin ai­ka voi­si ol­la tar­peen, mut­ta lä­hei­sem­me asu­vat Suo­mes­sa.

Tä­hän as­ti on Her­ra mei­tä aut­ta­nut.