Vaih­doim­me asuin­paik­kaam­me Hel­sin­gis­tä Tur­kuun vii­me ke­sä­nä. Nyt olem­me muut­to­lin­tui­na Niz­zas­sa. Meil­lä on tääl­lä ti­la­päis­ko­ti kol­men kuu­kau­den ajan. Vai­mo­ni ter­vey­den vuok­si näin on hyvä. Minä to­sin pa­laan vä­lil­lä Tur­kuun syö­pä­kont­rol­lei­hin.

Olim­me tääl­lä vii­kon ajan myös kol­me vuot­ta sit­ten, jol­loin oli ku­lu­nut vuo­si en­sim­mäi­ses­tä saa­mas­ta­ni syö­pä­di­ag­noo­sis­ta. Toi­ses­ta di­ag­noo­sis­ta­ni on nyt vie­räh­tä­nyt run­sas pari vuot­ta. Ih­meel­lis­tä kyl­lä, voin täl­lä­kin ker­taa var­sin hy­vin.

Olem­me lo­mail­leet usei­ta ker­to­ja Rans­kas­sa vuo­sien saa­tos­sa, myös las­ten kans­sa sil­loin, kun he oli­vat pie­niä. Täs­sä maas­sa on pal­jon näh­tä­vää his­to­ri­as­ta ja kult­tuu­ris­ta kiin­nos­tu­neil­le.

Tääl­lä pu­hu­taan va­li­tet­ta­vas­ti kiel­tä, jos­ta on vai­kea saa­da sel­vää. Olem­me yrit­tä­neet ai­ka ajoin op­pia sitä, mut­ta olem­me edel­leen alot­te­li­joi­ta. Pa­ton­gin osaan os­taa rans­kak­si. Tä­män kie­len ään­teet oli­si var­maan pi­tä­nyt op­pia tuot­ta­maan ja kuu­le­maan jo taa­pe­ro­na. Kiva sitä on sil­ti taas har­joi­tel­la. Kaik­ki asi­a­kas­pal­ve­li­jat ei­vät tääl­lä puhu eng­lan­tia ja osa muis­ta­kin vain aut­ta­vas­ti. On­nek­si ru­tii­ni­os­tok­sis­ta sel­vi­ää ai­ka vä­hil­lä sa­noil­la.

Niz­zal­la on lin­na­vuo­ri, sa­ta­ma, au­rin­ko­ran­ta, van­ha­kau­pun­ki ja his­to­ria. Van­han ym­pä­ril­le on kas­va­nut suur­kau­pun­ki, mer­kit­tä­vä osa sii­tä on syn­ty­nyt 1800-lu­vul­la. Kau­pun­gin kes­kus­ta on me­ren tun­tu­mas­sa. Ui­ma­ran­taa on ki­lo­met­ri­kau­pal­la. Kau­pun­kia ym­pä­röi­vät vuo­ret. Il­mas­to on miel­lyt­tä­vä, to­sin ke­säi­sin var­maan lii­an kuu­ma poh­joi­sel­le ihol­le. Näin tal­vel­la­kin tu­lee toi­meen il­man pi­poa ja sor­mik­kai­ta. Ke­vyt­top­pa­tak­ki on ka­tu­jen klas­sik­ko.

Rik­kaat bri­tit, ve­nä­läi­set ja muut­kin kek­si­vät pai­kan lo­ma­koh­teek­seen 1800-lu­vul­la. Täs­tä on syn­ty­nyt pai­kan eli­tis­ti­nen mai­ne, mut­ta tääl­lä asuu ai­van ta­val­lis­ta kan­saa­kin. Vas­ta­koh­tai­suut­ta il­men­tää se, et­tä tääl­lä on myös ko­dit­to­mia ih­mi­siä.

Käy­tös­säm­me on mu­ka­va kak­sio kau­pun­gin kes­kus­tas­sa. Tääl­lä­kin on ar­ki­ru­tii­nit hoi­det­ta­va ku­ten ko­to­na­kin. Elä­mä on ruo­an­lait­toa, kau­pas­sa käy­mis­tä, sii­vo­a­mis­ta, mut­ta näi­den li­säk­si kir­joit­ta­mis­ta, kä­ve­lyä kau­pun­gil­la, näh­tä­vyyk­siin tu­tus­tu­mis­ta ja muu­ta ha­vain­noi­mis­ta sekä lu­ke­mis­ta ja ih­mis­ten ta­paa­mis­ta. Eh­kä vie­lä maa­laan­kin. Olem­me ta­pail­leet tääl­lä suo­ma­lai­sia, mut­ta sen li­säk­si nor­man­di­a­lai­nen ys­tä­väm­me Andr­ée oli vie­raa­nam­me muu­ta­man päi­vän.

Saam­me naut­tia täl­lä het­kel­lä myö­tä­mä­es­tä. Vai­mol­la­ni on tääl­lä vä­hem­män ko­lo­tuk­sia, ja minä saan le­vä­tä ras­kais­ta hoi­dois­ta. Olen iloi­nen sii­tä, et­tä vai­mo­ni voi tääl­lä sel­väs­ti pa­rem­min. Elä­mäm­me on ai­kai­sem­paa sym­bi­oot­ti­sem­paa, kun olem­me pal­jon kak­sis­taan. Mei­dän pi­tää muo­va­ta elä­määm­me si­ten, et­tä olem­me si­nut mei­dän kum­man­kin alen­tu­neen ter­vey­den­ti­lan kans­sa. Vai­mo tar­vit­see kä­si­kynk­kää­ni kul­kies­saan. Kun­pa löy­tyi­si sel­lai­nen tu­ki­tek­niik­ka, et­tä kyl­ke­ni ei­vät ki­pey­dy.

On hy­väk­syt­tä­vä elä­män ra­joi­tuk­set ja ra­ken­net­ta­va tu­le­vai­suut­ta ole­mas­sa ole­van po­si­tii­vi­sen va­raan. Meil­lä on nyt hy­vät olo­suh­teet har­joi­tel­la.

Meil­lä on tääl­lä sama haas­te kuin Tu­rus­sa. Juu­tum­me hel­pos­ti läp­pä­riem­me pa­riin. Pi­tää muis­taa, et­tä oves­ta pää­see myös ulos.