Vie­täm­me tä­män­vuo­tis­ta tal­vi­kaut­tam­me An­ti­be­sis­sa Ete­lä-Rans­kas­sa. Olen ol­lut tyy­ty­väi­nen, kun vai­mo­ni on voi­nut pa­rem­min ja olem­me voi­neet käy­dä kä­ve­lyil­lä kau­pun­gil­la.

An­ti­bes on noin Jo­en­suun ko­koi­nen kau­pun­ki Niz­zan ja Can­ne­sin vä­lis­sä. Se on ta­val­laan kak­sois­kau­pun­ki, kos­ka sen kyl­keen on kas­va­nut ran­ta­kau­pun­ki Juan-les-Pins, joka mai­ni­taan usein yh­dis­ty­nee­nä An­ti­be­sin ni­meen.

An­ti­be­sin his­to­ria ulot­tuu sa­to­ja vuo­sia Kris­tuk­sen syn­ty­mää edel­tä­vään ai­kaan. Se pe­rus­tet­tiin Niz­zan vas­ta­kau­pun­gik­si ja ni­mek­si tuli sen mu­kai­ses­ti An­ti­po­lis. Mer­kit­tä­vä tek­no­lo­gi­a­kes­kit­ty­mä Sop­hia An­ti­po­lis on saa­nut ni­men­sä kau­pun­gin en­ti­ses­tä An­ti­po­lis-ni­mes­tä.

Kau­pun­gin me­ren­puo­lei­nen osa hen­kii his­to­ri­aa. Van­hat suo­ja­ra­ken­teet on sel­väs­ti tar­koi­tet­tu kau­pun­gin tur­vak­si. Van­ha kau­pun­ki ka­pei­ne ku­ji­neen on ran­nan tun­tu­mas­sa. Kau­pun­gin tun­nis­taa kau­ak­si nä­ky­vis­tä kah­des­ta tor­nis­ta.

An­ti­be­sis­sa on pik­ku­kau­pun­ki­mai­nen tun­nel­ma. Asum­me lä­hel­lä pää­au­ki­o­ta, joka on ni­mel­tään Place Général de Gaul­le. Rans­ka­lai­set ni­me­ä­vät mie­lel­lään ka­tu­ja ja mui­ta ul­ko­ti­lo­ja po­lii­tik­ko­jen ja so­ta­pääl­li­köi­den mu­kaan. Me­ren ran­taan on run­sas puo­li ki­lo­met­riä. Tä­kä­läi­sel­lä ko­ti­ka­dul­lam­me on roo­ma­lais­ka­to­li­nen py­häk­kö Église du Sacré Co­eur ja lä­hel­läm­me on myös erit­täin hyvä kir­jas­to, Médi­athè­que Al­bert Ca­mus.

Kau­pun­gil­la nä­kee hy­vin pal­jon van­ho­ja ih­mi­siä. Leu­don il­mas­ton­sa vuok­si paik­ka on elä­ke­läis­ten suo­si­os­sa. Mo­nil­la rans­ka­lai­sil­la ja ul­ko­maa­lai­sil­la on An­ti­be­sis­sa ke­sä­a­sun­to, jota voi käyt­tää myös tal­vi­sin. Osa tu­li­jois­ta vuok­raa asun­non, ku­ten me.

An­ti­be­sis­sa on hyvä sa­ta­ma. Sik­si tääl­lä on run­saas­ti kal­lii­ta jah­te­ja tal­veh­ti­mas­sa. Ve­neis­tä pää­tel­len osan muu­ka­lai­sis­ta täy­tyy ol­la va­ra­kas­ta vä­keä. Toi­saal­ta ka­duil­la nä­kee myös ih­mi­siä, joil­la on koko omai­suus mu­ka­naan.

Jän­nit­tei­tä ku­vas­taa myös ta­pah­tu­ma, jon­ka näin ker­ran ol­les­sa­ni len­kil­lä. An­ti­be­sin kes­kei­sel­lä kä­ve­ly­ka­dul­la on Rans­kan ny­kyi­sen pre­si­den­tin edus­ta­maa lii­ket­tä edus­ta­va toi­mis­to, jos­sa oli il­mei­ses­ti eräs pai­kal­lis­vaa­lieh­do­kas ta­paa­mas­sa kan­nat­ta­ji­aan. Sen edus­tal­le oli ko­koon­tu­nut pre­si­dent­tiä vas­tus­ta­van kel­ta­lii­vi­liik­keen edus­ta­jia ää­nek­kääs­ti pro­tes­toi­maan. Pai­kal­la oli usei­ta po­lii­se­ja var­mis­ta­mas­sa jär­jes­tys­tä.

Van­has­sa kau­pun­gis­sa on Gri­mal­dien ai­koi­naan omis­ta­ma pa­lat­si, jos­sa Pab­lo Pi­cas­sol­la on ol­lut työ­ti­la. Täs­tä syys­tä ra­ken­nuk­ses­sa on ny­ky­ään Pi­cas­so-mu­seo. Muis­ta An­ti­be­sin näh­tä­vyyk­sis­tä mai­nit­ta­koon sa­ta­man lä­hel­lä ole­va lin­noi­tus Fort Car­re, jos­sa Na­po­le­on py­säh­tyi ol­les­saan pa­laa­mas­sa ot­ta­maan val­lan uu­des­taan kä­siin­sä, to­sin sil­lä ker­taa vain ly­hy­ek­si ai­kaa. Kau­pun­gis­sa on myös kou­lu-, pos­ti­kort­ti- ja ar­ke­o­lo­gi­nen mu­seo.

An­ti­be­sin ja Juan-les-Pin­sin vä­lis­tä kur­kot­taa ete­lään An­ti­be­sin nie­mi, jol­la ole­val­ta kuk­ku­lal­ta avau­tuu pa­no­raa­ma yli kau­pun­gin. Kuk­ku­lan tun­nus­merk­kei­nä ovat Ga­rou­pe-ma­jak­ka ja sen vie­rei­nen kap­pe­li. Nie­men ete­lä­pää­hän meri on muo­van­nut kal­li­oi­hin mer­kil­li­siä muo­dos­tel­mia.

An­ti­be­sin kes­kus­tas­sa on ai­na­kin kol­me pien­tä kä­si­työ­lii­ket­tä. Tämä ker­too haus­kas­ti asuk­kai­den har­ras­tuk­sis­ta. Vai­mo­ni­kin on os­ta­nut niis­tä om­pe­lu­tar­vik­kei­ta. An­ti­be­sis­sa jär­jes­te­tään kiin­nos­ta­via, his­to­ri­aa ja tai­det­ta yh­dis­tä­viä ta­pah­tu­mia. Ha­luk­kaat voi­vat il­moit­tau­tua to­teut­ta­maan luo­vuut­taan esi­mer­kik­si ar­ke­o­lo­gi­ses­sa mu­se­os­sa Ho­me­rok­sen ta­ri­noi­den in­noit­ta­mi­na tai tuot­ta­maan maa­tai­det­ta Fort Car­ren lin­noi­tuk­sen alu­eel­le.

Me vie­täm­me An­ti­be­sis­sa rau­hal­lis­ta elä­ke­läis­ten elä­mää. Vai­mo­ni kir­joit­taa, minä käyn usein len­kil­lä ja opis­ke­len rans­kan kiel­tä. Pi­dän nyt tau­koa maa­laa­mi­ses­ta ja piir­tä­mi­ses­tä, kos­ka oi­kea kä­te­ni on ki­pey­ty­nyt lii­al­li­ses­ta läp­pä­rin käyt­tä­mi­ses­tä.

Meil­lä on ajot­tain asun­to­am­me ja­ka­mas­sa ys­tä­viä Suo­mes­ta. Suo­ma­lai­sia ta­paam­me myös Nor­dic Temp­ta­ti­ons -kah­vi­las­sa, jos­sa on tar­jol­la keit­to­lou­nas kes­ki­viik­koi­sin. Kah­vi­las­sa käy myös rans­ka­lai­sia ja nor­ja­lai­sia. Kah­vi­lan ko­koon­tu­mi­set ku­vas­ta­ne­vat An­ti­be­sin muu­ka­lai­se­lä­mää laa­jem­min­kin. Kun­kin kan­sal­li­suu­den edus­ta­jat viih­ty­vät kes­ke­nään. Suo­ma­lai­set ko­koon­tu­vat kak­si ker­taa vii­kos­sa pe­laa­maan pe­tank­kia sa­ta­man lä­hei­ses­sä puis­tos­sa.

Mei­dän­kin ri­vie­ra­lai­nen seu­ra­pii­rim­me koos­tuu suu­rim­mak­si osak­si suo­ma­lai­sis­ta. Voin so­vel­taa tois­tai­sek­si niuk­kaa rans­kan kie­len tai­to­a­ni vain ar­ki­sis­sa asi­oin­neis­sa. Ei se muu­hun riit­täi­si­kään. Tun­nen kui­ten­kin hie­man edis­ty­nee­ni.

Sää on ol­lut vaih­te­le­va. Vä­lil­lä har­maa­ta, toi­si­naan au­rin­kois­ta, lep­pe­ää kui­ten­kin Suo­men tal­veen ver­rat­tu­na. Tänä vuon­na läm­pö­ti­la on nous­sut ti­la­päi­ses­ti jopa niu­kas­ti 20 as­teen pa­rem­mal­le puo­lel­le.