Ker­roin vii­me ke­vää­nä su­ku­ni ta­ri­noi­ta blo­gi­teks­tis­sä Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä. Kä­sit­te­len täl­lä ker­taa su­ku­tee­maa sii­tä nä­kö­kul­mas­ta, mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni. Les­ta­di­o­lai­suu­del­la on ni­mit­täin erit­täin mer­kit­tä­vä roo­li sekä äi­din- et­tä isän­puo­lei­ses­sa su­vus­sa­ni. Roh­ke­nen sa­noa, et­tä il­man elä­vää us­koa mi­nua ei oli­si ole­mas­sa.

Kaik­ki iso­van­hem­pa­ni oli­vat us­ko­vai­sia. Hei­dän syn­ty­mä­paik­kan­sa - Ah­lai­nen, Jaak­ki­ma, Me­ri­kar­via ja Vii­pu­rin lää­nin Py­hä­jär­vi - sat­tui­vat ole­maan nii­tä kun­tia, joi­hin 1800-lu­vul­la no­pe­as­ti le­vin­nyt les­ta­di­o­lai­suus ulot­tui. Niin­pä voin­kin tut­kia Sep­po Lo­hen te­ok­ses­ta Poh­jo­lan kris­til­li­syys, mil­lä ta­voin esi­van­hem­pa­ni ovat mah­dol­li­ses­ti tul­leet tie­toi­sik­si elä­väs­tä us­kos­ta.

äi­ti­ni isä Yr­jö Tam­me­lin syn­tyi ka­las­ta­ja­per­hee­seen Ah­lais­ten kun­taan, joka kuu­luu ny­ky­ään Po­rin kau­pun­kiin. Hä­nen isän­sä Jo­han­nes, jota kut­sut­tiin Ju­hok­si, oli myös syn­ty­nyt Ah­lai­sis­sa, ja äi­tin­sä Al­ma Sö­de­rudd naa­pu­ri­kun­nas­sa Me­ri­kar­vi­al­la. Tie­tä­mä­ni mu­kaan Al­ma toi­mi en­sin pii­ka­na les­kek­si jää­neen Jo­han­nek­sen ta­lou­des­sa, ja hei­dät vi­hit­tiin vuon­na 1894.

Mi­nul­la ei ole tie­toa, mi­ten Jo­han­nes tuli te­ke­mi­siin us­ko­vais­ten kans­sa, mut­ta luul­ta­vas­ti se liit­tyi pai­kal­li­seen seu­ra­toi­min­taan. Les­ta­di­o­lai­suut­ta on Ah­lai­sis­sa esiin­ty­nyt en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1876, ja rau­ha­nyh­dis­tys sin­ne pe­rus­tet­tiin vuon­na 1893. Si­tä­kään en tie­dä, oli­ko Al­ma us­ko­vai­ses­ta ko­dis­ta vai tu­tus­tui­ko hän us­koon vas­ta Ah­lai­sis­sa. Me­ri­kar­vi­al­la oli pai­kal­li­sen pa­pin mu­kaan tus­kin yh­tään ky­lää, jos­sa ei oli­si ol­lut les­ta­di­o­lai­suut­ta, jo­ten mah­dol­li­ses­ti hä­net oli va­lit­tu us­ko­vai­se­na töi­hin Jo­han­nek­sen ta­loon.

äi­ti­ni äi­ti Hel­mi Nur­mi näki päi­vän­va­lon Me­ri­kar­vi­al­la. Hä­nen ko­tin­sa ei ol­lut us­ko­vai­nen, mut­ta hä­nen äi­tin­sä ot­ti siu­nauk­sen vas­taan elä­män­sä eh­tool­la, en­nen kuo­le­maan­sa. Per­he muut­ti Sii­pyyn Skaf­tun­giin, kun mum­mo­ni oli vie­lä lap­si. Les­ta­di­o­lai­suus oli le­vin­nyt täl­le ruot­sin­kie­li­sel­le alu­eel­le pal­jol­ti Me­ri­kar­vi­al­ta muut­ta­nei­den per­hei­den mu­ka­na. Mum­mo­ni tuli nuo­rel­la iäl­lä te­ke­mi­siin Skaf­tun­gis­sa asu­nei­den us­ko­vais­ten kans­sa ja teki pa­ran­nuk­sen, mis­tä ei ko­to­na pi­det­ty. Hän muut­ti var­sin nuo­re­na Po­riin ja siel­lä hän pe­rus­ti myö­hem­min per­heen ah­lais­lai­sen Yr­jö Tam­me­li­nin - Jo­han­nek­sen ja Al­man po­jan - kans­sa. Per­he ot­ti sit­tem­min käyt­töön su­ku­ni­men Jyl­hä­saa­ri.

Isä­ni isän Mart­ti Ku­kon syn­ty­mä­ko­ti oli Vii­pu­rin lää­nin Py­hä­jär­vel­lä. Ker­roin ai­kai­sem­mas­sa su­ku­ju­tus­sa­ni, kuin­ka Suo­men ja Pie­ta­rin vä­liä mat­kan­nut saar­na­mies sat­tui poik­ke­a­maan isoi­sä­ni ko­ti­ta­loon, piti siel­lä seu­rat, ja sana sat­tui. Py­hä­jär­vel­lä oli hy­vin vä­hän mui­ta les­ta­di­o­lai­sia, mut­ta sin­ne oli aset­tu­nut eräs us­ko­vai­nen Hans­kin per­he, jon­ka isä oli Jaak­ki­mas­ta ja äi­ti Kä­ki­sal­men maa­lais­kun­nas­ta. Tä­män per­heen lap­sis­ta uk­ki­ni löy­si vai­mon­sa An­na-Ma­ri­an.

Mum­mo­ni An­na-Ma­ri­an isä Pek­ka Hans­ki oli ko­toi­sin Jaak­ki­man Kes­va­lah­des­ta. Lohi ker­too vii­den saar­na­mie­hen pi­tä­neen seu­ro­ja kah­den päi­vän ajan Kes­va­lah­den ky­läs­sä vuon­na 1882. Noin kol­mi­kymp­pi­nen Pek­ka on saat­ta­nut ol­la mu­ka­na run­saak­si sa­no­tus­sa kuu­li­ja­jou­kos­sa. Hän löy­si vai­mon­sa An­na Vuo­he­lai­sen Kä­ki­sal­men maa­lais­kun­nan Vuo­hen­sa­los­ta. Ko­si­o­mat­kas­ta ker­roin­kin edel­li­ses­sä su­ku­ju­tus­sa­ni. Mau­ri Kin­nu­nen on tut­ki­nut eri­tyi­ses­ti les­ta­di­o­lai­suu­den le­vin­nei­syyt­tä Kar­ja­las­sa ja ker­too löy­döis­tään te­ok­ses­saan He­rä­tys­lii­ke kah­den kult­tuu­rin ra­jal­la - Les­ta­di­o­lai­suus Kar­ja­las­sa 1870-1929. Hä­nen mu­kaan Kes­va­lah­den van­him­pia us­ko­vai­sia oli­vat Ma­ria Rapo sekä An­na ja Pek­ka Hans­ki. Myö­hem­min Hans­kit muut­ti­vat Py­hä­jär­vel­le.

Olen olet­ta­nut, et­tä Vuo­he­lai­set oli­vat us­ko­vai­sia. Tus­kin­pa Pek­ka muu­toin oli­si pää­ty­nyt ky­sei­seen ta­loon nois­sa asi­ois­sa. Kä­ki­sal­men ym­pä­ris­tös­sä on ol­lut mer­kit­tä­vä les­ta­di­o­lai­nen he­rä­tys, jon­ka kyl­vä­jä­nä toi­mi eri­tyi­ses­ti seu­dul­le vuon­na 1880 muut­ta­nut saar­naa­ja Juho Si­po­lai­nen. Kin­nu­sen mu­kaan hä­nen li­säk­seen pu­hu­ji­na toi­mi­vat ai­na­kin Kal­le Kor­ho­nen ja vuo­hen­sa­lo­lai­nen Juho Vi­ro­lai­nen. Eh­kä­pä vii­mek­si mai­nit­tu on tar­jon­nut evan­ke­liu­mia An­na-Ma­ri­an van­hem­mil­le.

Oli­si mie­len­kiin­tois­ta saa­da sel­vil­le vie­lä yk­si­tyis­koh­tai­sem­pia tie­to­ja elä­vän us­kon tu­los­ta su­ku­juu­ril­le­ni. Se ei eh­kä ole mah­dol­lis­ta. Us­ko kul­kee sy­dä­mes­tä sy­dä­meen ei­kä sen liik­keis­tä ai­na jää kir­jal­li­sia mer­kin­tö­jä.

Us­ko syn­tyy kuu­los­ta. Van­hem­pa­ni sekä iso- ja esi­van­hem­pa­ni ovat kuul­leet elä­vää sa­naa joko ko­to­naan tai ko­tin­sa lä­hi­seu­dul­la. Tämä siu­naus on pe­riy­ty­nyt pol­ves­ta pol­veen. Moni on to­sin luo­pu­nut us­kos­ta, mut­ta us­ko­vai­nen su­ku­ni on yhä laa­ja. Van­hem­mil­la­ni on us­ko­vai­sia lap­sia, las­ten­lap­sia, las­ten­las­ten­lap­sia ja las­ten­las­ten­las­ten­lap­sia.

On­nek­si us­ko ei ole kui­ten­kaan pe­rin­tö­oi­keus vaan se on tar­jol­la kai­kil­le, jot­ka sitä et­si­vät. Us­ko­vai­nen su­ku­taus­ta ei tuo yh­tään kun­ni­a­merk­kiä rin­nuk­siin. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen. äs­ken us­ko­nut voi kä­sit­tää us­kon pal­jon suu­rem­pa­na lah­ja­na kuin us­ko­vai­seen ko­tiin syn­ty­nyt.