Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Pian on Mik­ke­lin­päi­vä, jota vie­täm­me las­ten ja en­ke­lien päi­vä­nä. Tä­män teks­tin ta­pah­tu­mat ajoit­tu­vat vuo­del­le 1995, jol­loin kaik­ki lap­sem­me oli­vat vie­lä ko­to­na. Van­hin oli iäl­tään 14 vuot­ta, nuo­rin 3. Pie­ni kap­pa­le elet­tyä elä­mää!

"Syk­syn voi­ma­kas, puus­kai­nen tuu­li tui­ver­taa pää­kau­pun­gin kes­kus­taa. Se ir­rot­taa puis­ta kel­tai­sia leh­tiä ja pie­niä ok­san­kap­pa­lei­ta, joi­ta se ajaa vin­haa vauh­tia kir­ja­vi­na ryp­päi­nä edel­lään pit­kin jal­ka­käy­tä­viä ja vilk­kaas­ti lii­ken­nöi­ty­jä ka­tu­ja.

Ta­pa­ni, rei­pas vii­si­vuo­ti­as po­jan­ves­se­li, on pääs­syt äi­tin­sä ja si­sa­rus­ten­sa kans­sa käy­mään Hel­sin­gis­sä. Olem­me tul­leet ju­nal­la pää­rau­ta­tie­a­se­mal­le ja ta­van­neet juu­ri las­ten tä­din ja serk­ku­po­jan, jot­ka ovat tul­leet mei­tä vas­taan. Tie­dos­sa on haus­ka päi­vä. Kä­vi­sim­me ai­na­kin Stock­man­nil­la ja McDo­nald­sis­sa. Me ai­kui­set suun­nit­te­lem­me me­noa Tam­mi­nie­meen, jon­ne täti tie­tää kul­ku­rei­tin.

Kul­jem­me yh­te­nä ryh­mä­nä Pos­ti­ta­lon vier­tä ylä­mä­keen, kun tuu­len­puus­ka äk­kiä tart­tuu Ta­pa­nin uu­teen, mus­taan Suo­mi-lip­pa­lak­kiin. Se sin­kaut­taa la­kin maa­han ja al­kaa ko­vaa vauh­tia kul­jet­taa sitä pit­kin jal­ka­käy­tä­vää rau­ta­tie­a­se­man suun­taan. Ta­pa­ni kar­kaa la­kin pe­rään. Lak­ki kie­rii ala­mä­keen ja on saa­vut­ta­mas­sa suo­ja­tien kul­mauk­sen, jos­ta al­kaa au­to­jen lii­ken­nöi­mä kul­ku­väy­lä. Kau­em­paa, rau­ta­tie­a­se­man lä­hel­tä, läh­tee juu­ri liik­keel­le laa­ja au­to­jen rin­ta­ma Pos­ti­ta­lon suun­taan.

Mie­lee­ni is­kee pel­ko: Kau­he­a­ta, mitä nyt ta­pah­tuu? Sei­son kuin la­maan­tu­nee­na ylem­pä­nä rin­tees­sä kat­sel­len la­kin ja Ta­pa­nin me­noa pys­ty­mät­tä toi­mi­maan mi­ten­kään.

Sa­mas­sa Pos­ti­mu­se­on suun­nas­ta kä­ve­lee pai­kal­le reip­pain as­ke­lin pit­kä, ryh­di­käs mies pit­käs­sä, tum­mas­sa pääl­lys­ta­kis­saan. Hän py­säyt­tää lip­pa­la­kin ku­lun ja­loil­laan aset­ta­mal­la kan­ta­päät kiin­ni toi­sis­saan la­kin eteen. Sit­ten hän an­taa la­kin Ta­pa­nil­le ja jat­kaa si­vuil­leen vil­kui­le­mat­ta mat­kaan­sa suo­ja­tien yli So­kok­sen suun­taan. Ta­pa­ni pa­laa tyy­ty­väi­se­nä lak­kin­sa kans­sa tois­ten jouk­koon.

Olen näh­nyt koko ta­pah­tu­man, mut­ta en saa ti­lai­suut­ta kiit­tää tun­te­ma­ton­ta. Tie­dän vain, et­tä tun­te­ma­ton aut­ta­ja on Tai­vaan Isän lä­het­tä­mä en­ke­li."