JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kaikki aarteet

22.11.2021 6.00

Juttua muokattu:

22.11. 12:06
2021112212060120211122060000

Tuu­la Stång

Olen vii­me päi­vi­nä sil­mäil­lyt Maa­hen­gen kus­tan­ta­maa kir­jaa Tun­te­ma­ton emän­tä. Kir­ja ker­too nais­ten kor­vaa­mat­to­mas­ta työ­pa­nok­ses­ta sota-ajan ku­ri­muk­ses­sa. Kir­jas­sa on vai­kut­ta­via mus­ta­val­ko­ku­via ja muun mu­as­sa eri läh­teis­tä lai­nat­tu­ja nais­ten ker­to­muk­sia.

Lot­ta, jon­ka teh­tä­vä­nä oli kar­jan eva­kuo­in­ti Muo­laas­sa, ker­too: ”Jou­lu­kuun 2. tai 3. päi­vä­nä pääs­tin leh­mät ulos pi­me­ään, sii­nä vii­den mais­sa aa­mul­la. Ra­jal­ta tuli kat­ke­a­ma­ton vir­ta leh­miä, lam­pai­ta, he­vos­kuor­mia jois­sa oli van­ho­ja nai­sia ja lap­sia. Se­ka­sor­to oli val­ta­va, it­ke­viä lap­sia, am­mu­via leh­miä jot­ka pel­kä­si­vät eh­kä pi­me­ää ja he­vos­ko­lon­naa…”

Kun sul­kee sil­män­sä, tun­tuu, et­tä tuon kaa­ok­sen voi näh­dä, ään­ten se­ka­mels­kan kuul­la, hir­vit­tä­vän hä­dän tun­tea – tie­ten­kin vain aa­vis­tuk­se­no­mai­ses­ti.

Lot­ta ker­too edel­leen: ”Pa­la­sin ko­tiin ta­kai­sin, kylä oli tyh­jä, Muo­laa pa­loi, savu tuli Äy­rä­pään jär­ven yli Mäl­kö­lään. Sa­vun muo­dos­tus oli val­ta­va, kos­ka Äy­rä­pään Liet­teen hei­nä­la­dot oli­vat tu­les­sa myös­kin…”


Tal­vi­so­dan al­ka­mi­sen muis­to­päi­vän lä­hes­ty­es­sä en pys­ty ole­maan ku­vit­te­le­mat­ta noi­ta ai­ko­ja. Kä­sii­ni ek­syy ai­hee­seen liit­ty­vää kir­jal­li­suut­ta. Mie­li­ku­vi­tus as­ka­roi kir­jal­li­suu­den ja ih­mis­ten ker­to­mus­ten syn­nyt­tä­mis­sä ras­kais­sa tun­nel­mis­sa. Isän­maa oli to­ti­ses­sa vaa­ras­sa.

Isän­maa ei ole tur­vas­sa nyt­kään, jos Ju­ma­la ei an­na siu­naus­taan ja var­je­lus­taan. Pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­lio sa­noi it­se­näi­syys­päi­vä­pu­heen­sa lo­puk­si 6.12.1939, kun tal­vi­so­ta oli viik­koa ai­em­min syt­ty­nyt: ”Kai­ku­koon tänä it­se­näi­syys­päi­vä­nä kaik­ki­al­la maas­sam­me en­tis­tä voi­mak­kaam­pa­na kan­sal­lem­me tut­tu 400 vuot­ta van­ha Lut­he­rin vir­si Ju­ma­la om­pi lin­nam­me.”


Olin nuo­ruu­des­sa­ni pol­vi­leik­kauk­ses­sa Hel­sin­gis­sä. Sai­raa­las­sa huo­ne­to­ve­rik­se­ni osui vie­hät­tä­vä, eloi­sa nai­nen. Hän sa­noi ol­leen­sa ai­koi­naan Suo­men nuo­rin lot­ta. Nai­nen ker­toi työs­ken­nel­leen­sä sai­raa­las­sa ja ol­leen­sa niin herk­kä, et­tä hä­nen oli men­tä­vä haa­voit­tu­nei­ta hoi­ta­es­saan vä­lil­lä oven taak­se it­ke­mään.

Ker­ros­ta­los­sa­ni viet­ti van­huu­den­päi­vi­ään Suo­jär­vel­tä muut­ta­nut Kar­ja­lan evak­ko. Is­tuim­me pi­hal­la kii­kus­sa, ja hän ker­toi elä­mäs­tään Kar­ja­las­sa: ”Olin yh­dek­sän­vuo­ti­as, kun läh­din met­sä­töi­hin.” Hän ker­toi asu­neen­sa käm­päl­lä yk­si­nään vii­kon tai pari en­nen kuin ”muut mie­het” tu­li­vat. Van­hus muis­te­li jär­ven ran­nal­la hei­li­möi­nei­tä laa­jo­ja ruis­pel­to­ja ja to­te­si hai­ke­a­na: ”Sin­ne ne kaik­ki jäi­vät!”

Mie­hen kun­to huo­no­ni vä­hi­tel­len. Lo­pul­ta hän ei pys­ty­nyt enää läh­te­mään ke­sän­viet­toon vai­mon­sa kans­sa Kai­nuus­ta hank­ki­mal­leen maa­ti­lal­le. Hän ker­toi is­tut­ta­neen­sa ta­lon ti­luk­sil­le ome­na­pui­ta. Nyt elä­män vii­mei­nen tai­val oli vää­jää­mät­tö­mäs­ti edes­sä. Jäl­leen hä­nen oli to­det­ta­va ko­ti­an­sa ja sen pi­ha­pii­riä, elä­män­työn­sä rak­kai­ta koh­tei­ta ku­vail­les­saan: ”Tän­ne ne kaik­ki jää­vät!”


Niin se on. Kaik­ki jää tän­ne. Kai­kil­ta meil­tä, oli sota tai rau­ha. Vuo­den 1987 Sii­o­nin lau­lu­kir­jas­ta löy­ty­vät sa­nat: ”Niin tän­ne jää­vät ka­too­vai­set maan, myös kaik­ki aar­teet tän­ne jää­dä saa. Ir­ro­ta myös mun mie­le­ni ja an­na vii­mein iki­rau­ha­si.” (SL 1976 183:3.)

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
21.11.2024

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Viikon kysymys