JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ihminen päättää, Jumala säätää

23.3.2018 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180323062200

Asum­me seit­se­mät­tä vuot­ta Fu­en­gi­ro­las­sa, Es­pan­jas­sa. ”Te viih­dyt­te tääl­lä? Olet­te päät­tä­neet jää­dä Es­pan­jaan?” Näin ys­tä­vät ja tut­ta­vat luon­nol­li­ses­ti ky­sy­vät.

On vai­kea vas­ta­ta, sil­lä ko­em­me, et­tä em­me ole jää­mis­tä vain it­sek­sem­me päät­tä­neet. Her­kin ja ky­sy­vin mie­lin olem­me ky­sy­neet ja pyy­tä­neet Ju­ma­lal­ta, et­tä Hän osoit­tai­si teh­tä­väm­me ja paik­kam­me. Tu­lim­me vuo­dek­si käy­mään, ja tuo "käy­mi­nen" on jat­ku­nut vuo­si vuo­den jäl­keen. Se on tun­tu­nut Ju­ma­lan siu­nauk­sel­ta ja joh­da­tuk­sel­ta.

Kun on läh­te­nyt ko­ti­maas­ta, suh­tau­tu­mi­nen mo­neen ar­jen asi­aan ja elä­mä­nar­voon on muut­tu­nut. Koen, et­tä us­kos­ta on tul­lut hen­ki­lö­koh­tai­sem­pi. On ol­lut ai­kaa ja tar­vet­ta py­säh­tyä us­kon­ky­sy­mys­ten ää­rel­le yk­sin ja yh­des­sä mui­den kans­sa. Suo­mes­sa elä­es­sä to­tu­tut ta­vat oh­ja­si­vat elä­mää. Uu­teen ym­pä­ris­töön muu­tet­tu­am­me on ol­lut tär­keä miet­tiä elä­mää kos­ke­via va­lin­to­ja, esi­mer­kik­si py­hä­päi­vien viet­toa. Yh­te­nä vuo­te­na jää­mi­sen ja läh­te­mi­sen pää­tös­tä poh­ties­sam­me huo­ka­sim­me Isän puo­leen: ”Joh­da mat­kaam­me niin, et­tä elä­vä us­ko säi­lyi­si sy­dä­mes­säm­me.”

Elä­män ar­jes­sam­me ko­ti­maan ikä­vä on vii­kot­tai­nen esil­lä ole­va asia. Ikä­vä on tär­keä tun­ne, sil­lä se tuo rak­kaat asi­at lä­hel­le. Ny­kyi­sel­lä ko­ti­paik­ka­kun­nal­la iloa ja haas­tet­ta tuo­vat ih­mis­ten läh­te­mi­set ja tu­le­mi­set; ne nos­tat­ta­vat tu­tun ja tur­val­li­sen ko­tiym­pä­ris­tön ikä­vän.

Lap­set kai­paa­vat liik­ku­mi­sen va­paut­ta ja met­sää. Nuo­ret kai­paa­vat ys­tä­viä, oman ko­din ti­laa, ul­ko­jäi­tä ja ir­to­kark­kia. Ai­kui­si­na kai­paam­me py­sy­vyyt­tä, ko­ti­sii­o­nia, oman ko­din tur­vaa ja rau­haa, Suo­men luon­toa, vuo­de­nai­ko­ja ja tär­kei­tä ih­mis­suh­tei­ta. Täs­tä ikä­väs­tä kes­kus­te­lem­me per­hees­säm­me lä­hes päi­vit­täin.

On kui­ten­kin tur­val­lis­ta kat­soa tu­le­viin päi­viin ja luot­taa: ih­mi­nen päät­tää ja Ju­ma­la sää­tää. Ta­pah­tu­koon Isä si­nun tah­to­si.

HennaKinnunen
Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.