JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Iijoki-sarja luettu!

4.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

30.4. 13:58
2024043013582120240504060000

Ma­ti­as Lah­ti

Elä­mä­ni ole­tet­ta­vas­ti suu­rin luku-urak­ka tuli pää­tök­seen, kun sul­jin vii­me yö­nä Kal­le Pää­ta­lon oma­e­lä­mä­ker­ral­li­sen Ii­jo­ki-sar­jan vii­mei­sen kir­jan. Kir­ja­sar­jas­sa Pää­ta­lo ku­vaa tien­sä Tai­val­kos­ken Jo­ki­jär­vel­tä met­sä­töi­den, uit­to­jen, so­ta­vuo­sien ja Tam­pe­reen ra­ken­nus­työ­mai­den kaut­ta am­mat­ti­kir­jai­li­jak­si. Ta­ka­na on lä­hem­mäs kak­si­kym­men­tä­tu­hat­ta si­vua sa­vo­toi­ta ja ra­ken­nus­mes­to­ja, köy­hyyt­tä, ah­ke­roin­tia, sin­nik­kyyt­tä, huu­mo­ria, po­ri­noin­tia, so­ta­muis­to­ja, ja­tus­te­lua ja ati­moin­tia. Sar­jan lu­ke­mi­nen kes­ti vuo­sia lu­ku­vauh­din pai­nu­es­sa vä­lil­lä an­hit­to­miin. Olin jo lä­hel­lä hyy­tyä Tam­pe­reen ra­ken­nus­te­li­neil­le, mut­ta mie­len­kiin­to voit­ti ja pää­sin sar­jan lop­puun.

Jo­kai­nen voi elää vain yh­den elä­män, mut­ta kir­jaa lu­kies­saan voi het­ken ku­vi­tel­la nä­ke­vän­sä maa­il­man toi­sen ih­mi­sen sil­min. Voi sen­to­ki, et­tä Ii­jo­ki-sar­jan koh­dal­la ko­ke­mus oli poik­keuk­sel­li­sen voi­ma­kas! Lu­et­tu­a­ni kir­jat us­kon tie­tä­vä­ni jo­tain pait­si Kal­le Pää­ta­lon elä­mäs­tä myös Suo­men nou­sus­ta ag­raa­riyh­teis­kun­nas­ta te­ol­li­sek­si val­ti­ok­si ja niis­tä tun­nel­mis­ta, joi­den val­li­tes­sa muu­tos ta­pah­tui. Oman eri­tyi­sen mie­len­kiin­ton­sa kir­joi­hin tuo van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen ky­läyh­tei­sön ja elä­män­ta­van ku­vaus ajal­ta en­nen so­tia.

No­bel-kir­jai­li­ja Er­nest He­ming­wa­yn mu­kaan hyvä proo­sa on kuin jää­vuo­ri: vain pie­ni osa on pin­nal­la, lo­put nä­ky­mät­tö­mis­sä. Luon­neh­din­ta ei sovi Pää­ta­loon, joka tun­tuu kir­jois­saan kään­tä­vän sie­lun­sa ym­pä­ri kiu­sal­li­suu­teen as­ti. Mi­kään ei jää ar­vai­lu­jen va­raan, ja vir­hei­den ruo­ti­mi­nen muis­tut­taa tun­nus­tuk­sia pa­pil­le. Yrit­ti­kö kir­jai­li­ja so­vit­taa pa­him­pia hai­rah­duk­si­aan kir­joit­ta­mal­la niis­tä kuin jul­ki­rip­piä teh­den? Kir­jo­jen suo­sio on osoi­tus sym­pa­ti­oi­den jää­mi­ses­tä sen puo­lel­le, joka tun­nus­taa heik­kou­ten­sa avoi­mes­ti. Re­hel­li­syys ei mene kos­kaan pois muo­dis­ta.

Mikä saa ih­mi­sen käyt­tä­mään nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan elä­mä­ker­tan­sa kir­joit­ta­mi­seen? Vas­taus­ta on ha­et­ta­va Pää­ta­lon lap­suus- ja nuo­ruus­vuo­sis­ta, joi­hin hän pa­laa kir­jois­saan ai­na uu­del­leen. Kal­lio-Kal­len ko­ke­mat kär­si­myk­set, köy­hyys ja nöy­ryy­tyk­set sai­vat ai­kaan haa­vo­ja, joi­den pa­ran­ta­mi­seen mi­kään si­vu­mää­rä ja me­nes­tys ei­vät tun­nu riit­tä­vän. On kuin kir­jai­li­ja yrit­täi­si kir­ja toi­sen­sa jäl­keen kir­joit­taa it­sen­sä ulos lap­suu­den ko­ke­muk­sis­taan sii­nä on­nis­tu­mat­ta. Ase­tel­ma on traa­gi­nen, mut­ta sen tu­lok­se­na on vil­pi­tön­tä ja lii­kut­ta­vaa kir­jal­li­suut­ta. Soit­to on su­ruis­ta teh­ty.

Lu­kies­sa­ni haen sy­tyk­kei­tä ajat­te­lul­le­ni, eri­lai­sia nä­kö­kul­mia maa­il­maan, tai­de-elä­myk­siä, tie­toa ja viih­det­tä­kin. Täl­lä ker­taa us­kon myös ter­vey­te­ni hyö­ty­neen. Sa­mo­jen asi­oi­den lo­put­to­mal­la tois­ta­mi­sel­la on ni­mit­täin tyl­syy­des­sään rau­hoit­ta­va vai­ku­tus. Olen var­ma, et­tä ai­na tun­nin ajan lu­et­tu­a­ni ve­ren­pai­nee­ni oli las­ke­nut isä-Her­kon sa­nas­sa nä­tis­ti. Pro­jek­tin hait­ta­puo­lel­le on las­ket­ta­va lu­kui­sat al­ku­pääs­tään ly­hen­ty­neet yö­u­net.

Möl­lä­rien lo­put­tua olen sar­jan lu­ke­neil­le tu­tun on­gel­man edes­sä: mitä seu­raa­vak­si? Mil­lais­ta on elä­mä il­man Kal­lio-poi­kaa, Pää-Herk­koa, Rii­tun tuut­te­roa, Kum­mun pat­ruu­naa ja Uk­ke­lia? Ei ole hii­jen vis­si, vaik­ka pa­lai­sin vie­lä sar­jan kir­joi­hin. No, näk­kyy­pä­hän.

MatiasLahti
Olen vuonna 1985 syntynyt perheenisä, lääkäri ja muusikko. Asun perheineni Jyväskylässä, entisen Korpilahden kunnan alueella Saukkolan vanhalla kansakoululla. Harrastan lukemista, kuntoliikuntaa ja luonnossa liikkumista. Olen kiinnostunut jokseenkin kaikesta; varsinkin ihmisen mieli on loputtoman ihmettelyni aihe. Palautetta ja aihe-ehdotuksia voi lähettää minulle osoitteeseen iisakki.haapsaari@gmail.com.
21.11.2024

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Viikon kysymys