Olet­ko kos­kaan ek­sy­nyt? Olet­ko hu­kan­nut suun­nan niin, et­tet tie­dä, min­ne päin pi­täi­si kul­kea? Voi ol­la, et­tä olet ol­lut ai­van var­ma suun­nas­ta, mut­ta se on osoit­tau­tu­nut myö­hem­min täy­sin vää­räk­si.

Mi­nun äi­ti­ni osa­si ek­sy­mi­sen tai­don. Ha­kies­saan nuo­re­na tyt­tö­nä leh­miä lai­tu­mel­ta hän yrit­ti oh­ja­ta leh­mät omas­ta mie­les­tään oi­ke­aan suun­taan. Leh­mät ei­vät kui­ten­kaan nou­dat­ta­neet äi­din oh­jaus­ta, vaan kul­ki­vat mää­rä­tie­toi­ses­ti tut­tua na­vet­taa koh­den.

Har­mik­se­ni olen huo­man­nut, et­tä olen pe­ri­nyt äi­ti­ni suun­ta­vais­ton. Näin syk­syi­sin se har­mit­taa eri­tyi­ses­ti. Met­säs­sä liik­ku­mi­set täy­tyy teh­dä tar­kan suun­ni­tel­man mu­kai­ses­ti. Mie­lel­lään jopa niin, et­tä alue ra­joit­tuu tie­hen jo­kai­sel­ta suun­nal­ta, ei­kä alue saa ol­la ko­vin laa­ja. Mar­ja­reis­sut ovat jää­neet pa­kos­ta­kin vä­häi­sik­si.

Ek­sy­mi­nen on mi­nul­le ai­na pe­lot­ta­vaa. Se voi ta­pah­tua muu­al­la­kin kuin met­säs­sä kul­kies­sa. Voim­me ol­la ek­syk­sis­sä myös omas­sa elä­mäs­säm­me. Saa­tam­me har­hail­la sin­ne sun tän­ne et­sien paik­kaa mi­hin aset­tua. Voi ol­la, et­tem­me edes tie­dä, mikä meil­le on hy­väk­si tai mitä lop­pu­jen lo­puk­si tah­dom­me.

Eri­tyi­ses­ti nuor­ten ih­mis­ten elä­mään liit­tyy mo­nes­ti har­hai­lua. Et­si­tään omaa tie­tä ja sitä oi­ke­aa suun­taa elä­mäl­le. Jot­kut voi­vat kul­kea lau­man mu­ka­na tie­tä­mät­tä tai edes ajat­te­le­mat­ta, mikä oli­si mie­lui­sam­pi vaih­to­eh­to. Joil­le­kin har­hai­lus­ta on muo­dos­tu­nut elä­män­ta­pa. Har­hai­lu kui­ten­kin lop­puu, kun löy­tyy tar­kal­leen juu­ri it­sel­le so­pi­va pää­mää­rä. Sen seu­rauk­se­na al­ka­vat tien­viit­to­jen teks­tit kir­kas­tua ja mää­rä­tie­toi­suus sii­vit­tää as­ke­lei­ta.

Us­ko­mi­sen asi­ois­sa­kin ta­pah­tuu vä­lil­lä har­hai­lua. Pol­ku saat­taa hä­mär­tyä het­kek­si tai ol­la tyys­tin hu­kas­sa. Oi­kea suun­ta saat­taa tun­tua ai­van vää­räl­tä ja vää­rä suun­ta oi­ke­al­ta. Sil­loin on tär­ke­ää, et­tä us­ko­nys­tä­vät toi­mi­vat tien­viit­toi­na ja tart­tu­vat kä­des­tä. He oh­jaa­vat oi­ke­aan suun­taan, rak­kaas­ti ja lem­pe­äs­ti, kun­nes oi­kea pol­ku löy­tyy.

Tun­tuu tur­val­li­sel­ta kul­kea oi­ke­aa pää­mää­rää koh­ti.