Van­han sa­non­nan mu­kaan "hyvä Tuo­mas jou­lun tuo­pi, paha Nuut­ti pois sen vie­pi”. Vie­täm­me tam­mi­kuun 13. päi­vä Nuu­tin päi­vää, ja sil­loin vii­meis­tään jou­lu on ohi.

Mo­nes­ti tam­mi­kuus­sa huo­maa, et­tä jou­lun al­la tuli läh­det­tyä tur­han­kin in­nok­kaas­ti ku­lu­tus­juh­laan mu­kaan. Sil­loin he­rää aja­tus sii­tä, mi­ten ti­lan­net­ta voi­si nol­la­ta ja läh­teä ai­van kuin puh­taal­ta pöy­däl­tä uu­teen vuo­teen.

Työ­ka­ve­ri­ni ker­toi hei­dän per­heen­sä mu­ka­vas­ta ta­vas­ta viet­tää tam­mi­kuu täy­sin eri ta­val­la kuin jou­lun ai­ka. Vas­ta­koh­ta­na jou­lun yl­tä­kyl­läi­syy­del­le ja ku­lu­tuk­sel­le he viet­tä­vät tam­mi­kuun os­ta­mat­ta juu­ri mi­tään. Pa­kol­li­set os­tok­set, ku­ten lääk­keet ja ben­sat työ­mat­koil­le ovat sal­lit­tu­ja, mut­ta muu­ten men­nään va­ras­to­jen si­säl­lön mu­kaan. Tam­mi­kuun ai­ka­na tyh­jen­tyy pa­kas­ti­mes­ta sin­ne vuo­den ai­ka­na ker­ty­neet "tuon voi jos­kus lait­taa li­säk­keek­si jo­hon­kin" -ra­si­at ja ne he­rä­te­os­tok­si­na os­te­tut eri­koi­sim­mat kui­va­ta­va­rat­kin tu­lee käy­tet­tyä lop­puun.

Mi­nus­ta tuo on hie­no ja haas­ta­va idea, jos­ta muut­kin voi­vat ot­taa mal­lia. Va­ras­to­jen tyh­jen­nys­kuu­kau­del­la on us­ko­ak­se­ni pal­jon hy­vää an­net­ta­vaa jo­kai­seen ko­tiin. Pel­käs­tään ra­ha­ti­lan­teen ta­sa­pai­not­ta­mi­sek­si se on hyvä al­ku vuo­del­le. Sen li­säk­si mie­li­ku­vi­tus pää­see val­loil­leen, kun ke­hi­tel­lään ole­mas­sa ole­vis­ta ai­nek­sis­ta mah­dol­li­sim­man mait­ta­via ate­ri­oi­ta. Lop­pu­kuus­ta haas­teet ja luo­vuus li­sään­ty­vät, kun va­li­koi­ma vä­he­nee.

Voi­si­ko­han ol­la niin, et­tä yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mi­nen täl­lai­ses­sa asi­as­sa li­säi­si per­heen yh­teen­kuu­lu­vai­suu­den tun­net­ta? Luo­vuus yh­dis­tet­ty­nä on­nis­tu­mi­sen iloon an­taa hie­no­ja ahaa-elä­myk­siä: me sel­vi­äm­me, me oi­val­lam­me, me osaam­me. Tä­män li­säk­si ku­lu­tuk­se­ton kuu­kau­si voi­si vah­vis­taa kun­ni­oi­tus­ta ja kii­tol­li­suut­ta: me saam­me elää­ai­neel­li­ses­ti to­del­la hy­vää ai­kaa.

En tie­dä, mitä miel­tä ta­lous­gu­rut ja kaup­pi­aat oli­si­vat, jos kau­pa­ton tam­mi­kuu sai­si li­sää ja­lan­si­jaa. Eh­kä­pä kaup­pi­aat nä­ki­si­vät asi­as­sa hy­vi­ä­kin puo­lia: va­ras­to­jen las­ku oli­si hel­pom­paa, kun ta­va­ra ei ko­vin pal­jon liik­kui­si. He myös tie­täi­si­vät, et­tä hel­mi­kuu toi­si tul­les­saan os­ta­jat, joi­den kaa­pit ai­van huu­ta­vat täy­den­nys­tä. Eh­kä­pä yl­lät­tä­vän moni voi­si lo­pul­ta hyö­tyä täl­lai­ses­ta tem­pauk­ses­ta.