Kävin Reisjärven kristillisen opiston lähes 40 vuotta sitten. Asuimme neljän hengen huoneessa. Jokainen meistä huoneemme asukkaista oli oma persoonansa, olimme erilaisia luonteiltamme ja täydensimme hienosti kokonaisuutta. Taustammekaan eivät olleet samanlaiset: kaksi oli maanviljelysperheestä, yksi kaupungin kasvatti ja minä tulin perheestä, jossa sekä isä että äiti kävivät töissä.
Opistotalvi oli monipuolista aikaa. Koin, että sen vuoden aikana kasvoimme ihmisinä, opimme uusia tietoja, itsenäistyimme ja uskonelämämme vahvistui. Tämän kaiken lisäksi opistovuosi antoi meille huonetovereille pysyvän ystävyyden.
Opistovuoden jälkeen tiemme erkanivat eri paikkakunnille opiskeluiden ja perheen perustamisten seurauksena. Olemme pitäneet ystävyyttä yllä kirjoittaen koko porukan kiertäviä kirjeitä, lähettämällä sähköposteja ja tapaamalla silloin tällöin.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna kokoonnuimme Helsinkiin kaikki neljä. Viikonloppu oli rikastuttava.
Päivitimme kuulumiset ajan tasalle, laitoimme ruokaa yhdessä ja kiertelimme Helsingissä nauttien ihanasta syksystä ja sydäntä lämmittävästä ystävyydestä. Kaupungintalon vanha kauppa toi mukavia muistoja mieleen.
Kävimme kuuntelemassa pianomusiikkia Temppeliaukion kirkossa, osallistuimme siivouspäivään kiertäen kaupungin vallanneita kirpputoreja ja kuuntelimme Kampin kappelin syvää hiljaisuutta.
Söimme Katajanokan entisessä vankilassa, joimme kahvit tuomiokirkon Kryptassa osallistuen viulu- ja valokuvaesitykseen, istuimme suurkirkon portailla katsellen ihmisiä, ihastelimme loistavaa ilotulitusta Aurinkolahdella ja kuin sokerina pohjalla: kävimme Urho Kekkosen haudalla 28 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Ystävyys on erikoista. Vaikka olisi kulunut kauan aikaa edellisestä tapaamisesta, on kuin aloittaisi juuri siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Ystävyyttä kannattaa vaalia ja pitää yllä aktiivisesti.
Olen kiitollinen ystävistä, joita minulle on annettu.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys