Onko niin, että syksyn vaihtuessa talveksi kuluneesta vuodenajasta jää viimeisimmäksi muistikuvaksi pimeys? Ja mustat, kiiltävät tiet, joita auton ajovalot eivät pysty valaisemaan kuin pienen kaistaleen kerrallaan? Moni toivoo syksyn lähestyessä kesän jatkuvan mahdollisimman pitkään eikä haluaisi edes ajatella tulevaa vuodenaikaa.
Joka vuosi syksy kuitenkin pääsee yllättämään kauneudellaan. Aivan yhtäkkiä huomaa, että puiden lehdet ovat saaneet uusia värisävyjä ja metsän varvukot hehkuvat punaisen ja oranssin eri vivahteita. Ihminen tuntee oman pienuutensa luonnon kauneuden edessä.
Luonnossa kulkeminen on aina mukavaa, mutta erityisesti syksyllä metsässä kulkeminen on virkistävää. Olen kokenut, että ilman kirpeys, tuoksut ja luonnon kauneus saavat mielen hyvin kiitolliseksi.
Syksyisessä metsässä liikkuvat myös metsästäjät, sienestäjät ja marjastajat. Luonto antaa hyötyä ja iloa eikä vaadi mitään vastalahjaksi. Jos ei sitten ajattele vastalahjaksi sitä, että siivoaa jälkensä ja käyttäytyy muutenkin luonnossa sitä kunnioittaen.
Taivaan Isä on antanut meille kauniin maan vaihtuvine vuodenaikoineen. Nautitaan luonnosta, ripustellaan valoja ja kerätään voimia vuoden pimeintä aikaa varten.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys