Kävelen pienen tyttärenpoikani kanssa moottorikelkan ajouraa pitkin aurinkoisessa talvisäässä. Helmikuu on pian puolessa välissä. Talvi on kääntymässä kevättä kohti. Siinä pienen perässä kävellessäni ihailen valon valtavaa vaikutusta ympäröivään luontoon. Se aivan häikäisee ja saa hangen hohtamaan kuin olisi täynnä pieniä kimaltelevia jalokiviä.
Takana päin on vuoden pimein aika. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta sen kirkkaus tuntuu ihmeelliseltä ja lumiset puut juhlapukuisilta kunniavierailta. Mielen täyttää kiitollisuus siitä, että saamme asua näin kauniissa maassa, voimme kulkea vapaasti metsissä ja nauttia luonnon rauhasta.
Ennen tulen keksimistähän ihminen työskenteli vain silloin, kun aurinko valaisi, auringon noususta iltahämäriin. Sitten ihminen oppi sytyttämään tulen ja sen avulla pystyttiin työskentelemään paljon pitempään. Nyt, kun sähkövalot valaisevat, voidaan valveilla olemisen aikaa jatkaa vaikka kellon ympäri.
Auringonvalolla on paljon suotuisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan se vaikuttaa muun muassa uni- ja valverytmiin, D-vitamiinin saatavuuteen ja valon puute voi aiheuttaa kaamosmasennusta.
Luonnossa voimme itse nähdä auringon vaikutuksia kaiken aikaa. Se sulattaa jään ja herättää luonnon elämään. Ei ole yhtään ihme, että Jumalan armoa on verrattu aurinkoon: armon aurinko sulattaa routaiset sydämet.
Esittelen pienelle matkakumppanilleni oravan jälkiä, kauniisti kaartuvia puita ja hangen kaunista kimallusta, mutta ne jäävät suosiossa toiseksi parin puusta pudonneen risun rinnalla. Toisen hän ojentaa minulle.
Hetken kuluttua lapsi kaatuu hangelle makaamaan:
– Mummo, minua väsyttää.
On aika kaartaa takaisin kotiin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys