Jo aamulla, kun aukaisen silmäni uuteen päivään, teen valintoja. Painanko torkkuherätystä vai nousenko heti ylös? Mitä syön aamupalaksi vai syönkö mitään? Mitä vaatteita laitan päälleni ja mitkä kengät? Pienen vauvan äidin torkkunappulana toimii usein tutti ja hän voi valita, yrittääkö jatkaa unia vielä rauhoittelemalla lasta tutilla vai nouseeko ylös. Tällaiset jokapäiväiseen elämään kuuluvat valinnat jatkuvat pitkin päivää.
Välillä olemme myös suurien, koko elämää mullistavien valintojen edessä. Joskus päätös voi muuttaa loppuelämän täysin. Jo peruskoulun viimeisellä luokalla pitäisi tietää, mikä on tuleva kutsumusammatti. Joidenkin täytyy tehdä päätös siitä, muuttaako työn perässä ulkomaille vai jäädäkö kotimaahan työnhakijaksi. Joku toinen voi kiireessä tehdä onnettoman päätöksen ylittää katu katsomatta taakseen juuri silloin, kun takaa tulee auto.
Joskus voimme jälkeenpäin harmitella valintojamme. Tai jossitella asioita. Olisin halunnut osata tukea lapsiani viisaammin uskon tiellä. Olenko omilla valinnoilla vaikuttanut läheisteni elämään rakentavasti vai repivästi?
Ajattelen kuitenkin niin, että jossittelua turhempaa asiaa ei voi ollakaan. Kulutamme sillä vain omia ja lähimpien voimavaroja. Sen sijaan voimme suunnata katseemme tulevaisuuteen ja keskittää voimamme tekemään juuri nyt mahdollisimman hyvät valinnat. Toki historiasta on hyvä ottaa opikseen, jotta ei toistaisi vahingollisia toimintatapoja. Valintojen edessä on hyvä pitää mielessä uskon näkökulma.
On turvallista ajatella, että minunkin tieni ja valintani ovat Taivaan Isällä tiedossaan. Hän on armollinen meitä jokaista kohtaan, joten opetelkaamme armollisuutta myös itseämme kohtaan. Hänen varjeluksessaan on hyvä tehdä valintoja tänäänkin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys