Joonas Majuri
“Suomalaiset innostuivat sijoittamaan”, uutisoitiin Ylen nettisivuilla. Pandemia-aikana pörssikursseihin liittyvä uutisointi on herättänyt monen asiaan perehtymättömänkin huomion.
Keskustelin kahvipöydässä parin kaverini kanssa rahasto- ja osakesäästämisestä. Kannattaisiko sijoittaa indeksirahastoihin vai suoraan uutta teknologiaa hyödyntäviin yhtiöihin? Olisiko kiinteistöt ja maaomistukset kuitenkin perinteisiä osakkeita tuottoisampia valintoja? Vai voisinko tehokkaalla kaupankäynnillä eli treidauksella rikastua kaikkein nopeimmin?
Olen monesti kuullut sanottavan, että uusi auto on huono sijoituskohde, koska sen arvo heikkenee suhteellisen nopeasti. Ainakin tätä vinkkiä olen pyrkinyt toistaiseksi noudattamaan ja siksi körötellyt vanhemmilla menopeleillä.
Parhaillaan maailmanlaajuisesti meneillään oleva rakenteellinen muutos liittyy suurelta osaltaan autoiluun. Sähköautojen räjähdysmäinen suosio ei näytä hiipuvan, vaan päinvastoin. Uutta automerkkiä ja -mallia pukkaa markkinoille jatkuvalla syötöllä. Esimerkkinä sähköautojen suosion kasvusta on automerkki Tesla, jota valmistavan yhtiön arvon uutisoitiin moninkertaistuneen lyhyellä aikavälillä. Tästä näkökulmasta katsottuna sähköautoihin liittyvää teknologiaa valmistaviin yhtiöihin voisin kyllä sijoittaa.
Isänpäivän aamuna minulla oli tilaisuus lukea lapsille pitkästä aikaa ääneen kirjaa nimeltä Takaisin isän kotiin. Tuon kirjan kertomukset ovat puhutelleet minua erityisesti, ja siksi mielelläni jaan lukuhetkiä myös läheisteni kesken. Usein vapaapäivinä lapset jäävät aamuisin loikoilemaan sängyilleen, mutta isänpäivänä oli tarjolla sen verran hääviä aamupalaa, että kaikki olivat jalkaisilla kohtuullisen aikaisin. Käytin tämän tilaisuuden hyväksi, ja pääsimme hiljentymään porukalla mielenkiintoisten kertomusten äärelle.
Perheen yhteiset kokoontumiset ja lukuhetket ovat jääneet mieleeni lämpiminä muistoina myös omasta lapsuudestani. Kiireettömät hetket ja yhteinen läsnäolo on kuin aineetonta sijoituspääomaa, joka ei luultavasti koskaan valuisi hukkaan.
Parhaimmillaan sijoitukset voivat olla erittäin tuottoisia. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan kannattavaan maaomistukseen sijoittaneesta miehestä. Tuota sijoitusta edelsi miehen tekemä kallisarvoinen löytö ja sitä seurannut ilo: "Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon." (Matt. 13:44.)
Aktiiviseen pääomasijoittamiseen kuuluu kiinteästi myös menetyksen uhka. Yhtiöitä ajautuu konkurssiin, analyytikot erehtyvät, maailmantalouden suhdanteet heittelehtivät rajusti ja pörssiromahdus kummittelee nurkan takana. Entä jos rikastumisen sijaan menetänkin kaiken?
Vaikka sijoittaminen on mainio harrastus, siihen ei kannata kiintyä liiaksi. Timoteus-kirjeestä löytyy meillekin edelleen ajankohtainen varoitus: "Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon" (1. Tim. 6:9).
Lohduttavaa on kuitenkin tietää, että kaikkensa menettänytkin on etuoikeutettu "Isän kodista" löytyvään todelliseen rikkauteen. Tuhlaajapojan kertomuksessa katuva poika sai aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä: "Isä sanoi palvelijoilleen: hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan" (Luuk. 15:22).
Osakemarkkinoiden käydessä kuumimmillaan maltti on usein osoittautunut olevan valttia. Pörssikurssien vuoristoradassa ja teknologiaosakkeiden nousuhuumassa on parasta vetää välillä syvään henkeä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että aineeton sijoituspääoma taitaa sittenkin säilyttää arvonsa parhaiten.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys