Tärkeysjärjestys, ensisijaisuus ja etusija ovat määritelmiä paljon käytetylle prioriteetti-sanalle. Priorisointi on esimerkiksi erilaisten asioiden, käsitteiden ja arvojen laittamista tärkeysjärjestykseen, etusijaistamista.
Kesäloman alkaessa kirjoitin puhelimeeni muistilistaa asioista, jotka olin ajatellut tehdä. Listalla oli talon maalausta, auton huoltoa ja varaston siivousta. Kaikkia asioita en enää muista, enkä pysty tarkistamaan, koska puhelimeni hajosi lomareissun aikana.
Totean tätä kirjoittaessani lomani loppupuolella, että listalla olleet hommat tulivat hoidettua vain osittain. Onneksi mikään asia ei ollut niin ehdoton, että sen tekemättä jättäminen olisi aiheuttanut katastrofin. Saimme kuitenkin viettää laadukasta aikaa koko perheellä, mikä oli meille kesäloman kannalta tärkeintä.
Töiden alkaessa minua odottaa pitkä lista lukemattomia sähköposteja, jotka pitäisi kaikki käydä läpi ja hoidella asianmukaisesti. Urakasta selviää, kun valitsee viisi tärkeintä hommaa ja kirjoittaa ne muistioon. Aloittaessani tärkeimmistä asioista saan työt käyntiin sujuvasti. Muita vähemmän tärkeitä tehtäviä voin sitten ajoittaa sopiviin väleihin.
Elämään liittyviä asioita voidaan tarkastella useista näkökulmista. Erilaisten arvojen sanotaan ohjaavan ihmisten toimintaa. Arvo tarkoittaa merkityksellisyyttä. Kun jokin asia on merkitsevä, sen voidaan todeta olevan arvokas.
Mikä sinulle on tärkeintä juuri tällä hetkellä? Esitin tämän kysymyksen lapselleni kahdenkeskisessä keskustelussamme. Mennäkö perähuoneeseen kuulokkeet korvilla katsomaan esimerkiksi videoita silloin kun olohuoneessa kuuluu live-seurat? Entä onko harrastus niin merkityksellinen, että sitä on pakko lähteä tekemään juuri silloin kun saisimme kylään odotettuja vieraita – ja jatkettava yön pikkutunneille asti aikaisesta aamuherätyksestä välittämättä?
Eräs henkilö kertoi minulle, kuinka hän oli aina ajatellut perheen olleen hänelle tärkein arvo ja korkein prioriteetti. Perhettään hän ei kuitenkaan ehtinyt juuri näkemään joutuessaan työskentelemään pitkiä aikoja toisaalla. Palatessaan työreissuilta jatkoi hän usein suoraan harrastustensa pariin. Kerran saapuessaan pitkästä aikaa kotiin hän havahtui kuin unesta huomatessaan lastensa kasvaneen ja vanhimpien heistä valmistelevan jo muuttoa omilleen. Havahduksen seurauksena prioriteetit joutuivat tuon henkilön elämässä uuteen valoon. Se mitä hän oli uskotellut itselleen aikaisemmin ei ollutkaan pitänyt paikkaansa.
Outo tyyppi, reilu kaveri, rakas ystävä, pahin vastustaja, hyvänpäiväntuttu, ulkopaikkakuntalainen ja meikäläinen voivat toimia käsitteinä luokitellessamme kohtaamiamme ihmisiä. Mihin tärkeysjärjestykseen laittaisin nämä suhteessa itseeni? Kenen kohdalle pysähtyisin juttelemaan ja kenelle vain nyökkäisin tervehdykseksi? Entä ovatko jotkut näistä sellaisia, joiden kohtaamista pyrkisin välttelemään?
Ihmisten luokittelu ja asettaminen tärkeysjärjestykseen on usein tiedostamaton, mielessämme tapahtuva ilmiö. Matteuksen evankeliumiin taltioidun Vuorisaarnan opetus saattaa herätellä meitä näkemään asiat uusin silmin: “Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?”
Kaikkein tärkeintä asiaa, elävää uskoa, ei voi mitata millään arvoasteikolla. Sen kurssi ei heikkene maailmantalouden heilahtelujen seurauksena. Aarteista suurimman, ikuisen elämän osallisuuden saa jokainen ihminen vastaanottaa ja omistaa henkilökohtaisesti sydämen uskolla. Tämän asian oli myös vanha Paavali priorisoinut ykköseksi ohjeistaessaan nuorta seuraajaansa Timoteusta: “Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.”
Käytännössä elämässämme etusijan saa kulloinkin se, mille päätämme antaa huomiomme. Nyt minulle on ensisijaista viimeistellä tekstini ja lähettää tämä verkkolehden toimitukseen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys