JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Prioriteetti

18.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

17.8. 08:29
2021081708291320210818070000

Tär­keys­jär­jes­tys, en­si­si­jai­suus ja etu­si­ja ovat mää­ri­tel­miä pal­jon käy­te­tyl­le pri­o­ri­teet­ti-sa­nal­le. Pri­o­ri­soin­ti on esi­mer­kik­si eri­lais­ten asi­oi­den, kä­sit­tei­den ja ar­vo­jen lait­ta­mis­ta tär­keys­jär­jes­tyk­seen, etu­si­jais­ta­mis­ta.

Ke­sä­lo­man al­ka­es­sa kir­joi­tin pu­he­li­mee­ni muis­ti­lis­taa asi­ois­ta, jot­ka olin aja­tel­lut teh­dä. Lis­tal­la oli ta­lon maa­laus­ta, au­ton huol­toa ja va­ras­ton sii­vous­ta. Kaik­kia asi­oi­ta en enää muis­ta, en­kä pys­ty tar­kis­ta­maan, kos­ka pu­he­li­me­ni ha­jo­si lo­ma­reis­sun ai­ka­na.

To­te­an tätä kir­joit­ta­es­sa­ni lo­ma­ni lop­pu­puo­lel­la, et­tä lis­tal­la ol­leet hom­mat tu­li­vat hoi­det­tua vain osit­tain. On­nek­si mi­kään asia ei ol­lut niin eh­do­ton, et­tä sen te­ke­mät­tä jät­tä­mi­nen oli­si ai­heut­ta­nut ka­tast­ro­fin. Saim­me kui­ten­kin viet­tää laa­du­kas­ta ai­kaa koko per­heel­lä, mikä oli meil­le ke­sä­lo­man kan­nal­ta tär­kein­tä.

Töi­den al­ka­es­sa mi­nua odot­taa pit­kä lis­ta lu­ke­mat­to­mia säh­kö­pos­te­ja, jot­ka pi­täi­si kaik­ki käy­dä läpi ja hoi­del­la asi­an­mu­kai­ses­ti. Ura­kas­ta sel­vi­ää, kun va­lit­see vii­si tär­kein­tä hom­maa ja kir­joit­taa ne muis­ti­oon. Aloit­ta­es­sa­ni tär­keim­mis­tä asi­ois­ta saan työt käyn­tiin su­ju­vas­ti. Mui­ta vä­hem­män tär­kei­tä teh­tä­viä voin sit­ten ajoit­taa so­pi­viin vä­lei­hin.

Elä­mään liit­ty­viä asi­oi­ta voi­daan tar­kas­tel­la useis­ta nä­kö­kul­mis­ta. Eri­lais­ten ar­vo­jen sa­no­taan oh­jaa­van ih­mis­ten toi­min­taa. Ar­vo tar­koit­taa mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä. Kun jo­kin asia on mer­kit­se­vä, sen voi­daan to­de­ta ole­van ar­vo­kas.

Mikä si­nul­le on tär­kein­tä juu­ri täl­lä het­kel­lä? Esi­tin tä­män ky­sy­myk­sen lap­sel­le­ni kah­den­kes­ki­ses­sä kes­kus­te­lus­sam­me. Men­nä­kö pe­rä­huo­nee­seen kuu­lok­keet kor­vil­la kat­so­maan esi­mer­kik­si vi­de­oi­ta sil­loin kun olo­huo­nees­sa kuu­luu live-seu­rat? En­tä on­ko har­ras­tus niin mer­ki­tyk­sel­li­nen, et­tä sitä on pak­ko läh­teä te­ke­mään juu­ri sil­loin kun sai­sim­me ky­lään odo­tet­tu­ja vie­rai­ta – ja jat­ket­ta­va yön pik­ku­tun­neil­le as­ti ai­kai­ses­ta aa­mu­he­rä­tyk­ses­tä vä­lit­tä­mät­tä?

Eräs hen­ki­lö ker­toi mi­nul­le, kuin­ka hän oli ai­na aja­tel­lut per­heen ol­leen hä­nel­le tär­kein ar­vo ja kor­kein pri­o­ri­teet­ti. Per­het­tään hän ei kui­ten­kaan eh­ti­nyt juu­ri nä­ke­mään jou­tu­es­saan työs­ken­te­le­mään pit­kiä ai­ko­ja toi­saal­la. Pa­la­tes­saan työ­reis­suil­ta jat­koi hän usein suo­raan har­ras­tus­ten­sa pa­riin. Ker­ran saa­pu­es­saan pit­käs­tä ai­kaa ko­tiin hän ha­vah­tui kuin unes­ta huo­ma­tes­saan las­ten­sa kas­va­neen ja van­him­pien heis­tä val­mis­te­le­van jo muut­toa omil­leen. Ha­vah­duk­sen seu­rauk­se­na pri­o­ri­tee­tit jou­tui­vat tuon hen­ki­lön elä­mäs­sä uu­teen va­loon. Se mitä hän oli us­ko­tel­lut it­sel­leen ai­kai­sem­min ei ol­lut­kaan pi­tä­nyt paik­kaan­sa.

Ou­to tyyp­pi, rei­lu ka­ve­ri, ra­kas ys­tä­vä, pa­hin vas­tus­ta­ja, hy­vän­päi­vän­tut­tu, ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­nen ja mei­kä­läi­nen voi­vat toi­mia kä­sit­tei­nä luo­ki­tel­les­sam­me koh­taa­mi­am­me ih­mi­siä. Mi­hin tär­keys­jär­jes­tyk­seen lait­tai­sin nämä suh­tees­sa it­see­ni? Ke­nen koh­dal­le py­säh­tyi­sin jut­te­le­maan ja ke­nel­le vain nyök­käi­sin ter­veh­dyk­sek­si? En­tä ovat­ko jot­kut näis­tä sel­lai­sia, joi­den koh­taa­mis­ta pyr­ki­sin vält­te­le­mään?

Ih­mis­ten luo­kit­te­lu ja aset­ta­mi­nen tär­keys­jär­jes­tyk­seen on usein tie­dos­ta­ma­ton, mie­les­säm­me ta­pah­tu­va il­miö. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­miin tal­ti­oi­dun Vuo­ri­saar­nan ope­tus saat­taa he­rä­tel­lä mei­tä nä­ke­mään asi­at uu­sin sil­min: “Jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka ra­kas­ta­vat tei­tä, min­kä pal­kan te sii­tä an­sait­set­te? Ei­vät­kö pub­li­kaa­nit­kin tee niin? Jos te ter­veh­dit­te vain ys­tä­vi­än­ne, mitä eri­no­mais­ta sii­nä on? Ei­vät­kö pa­ka­nat­kin tee niin?”

Kaik­kein tär­kein­tä asi­aa, elä­vää us­koa, ei voi mi­ta­ta mil­lään ar­vo­as­tei­kol­la. Sen kurs­si ei heik­ke­ne maa­il­man­ta­lou­den hei­lah­te­lu­jen seu­rauk­se­na. Aar­teis­ta suu­rim­man, ikui­sen elä­män osal­li­suu­den saa jo­kai­nen ih­mi­nen vas­taa­not­taa ja omis­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti sy­dä­men us­kol­la. Tä­män asi­an oli myös van­ha Paa­va­li pri­o­ri­soi­nut yk­kö­sek­si oh­jeis­ta­es­saan nuor­ta seu­raa­jaan­sa Ti­mo­teus­ta: “Säi­ly­tä us­ko ja hyvä oma­tun­to! Jot­kut ovat sen hy­län­neet ja ovat haak­si­rik­kou­tu­neet us­kos­saan.”

Käy­tän­nös­sä elä­mäs­säm­me etu­si­jan saa kul­loin­kin se, mil­le pää­täm­me an­taa huo­mi­om­me. Nyt mi­nul­le on en­si­si­jais­ta vii­meis­tel­lä teks­ti­ni ja lä­het­tää tämä verk­ko­leh­den toi­mi­tuk­seen.

JoonasMajuri