Ky­syin lap­sil­ta­ni vink­ke­jä seu­raa­vaa blo­gi­teks­ti­ä­ni var­ten. Yk­si heis­tä eh­dot­ti kir­joit­ta­maan ai­hees­ta "min­kä­lai­nen minä olen".

Ryh­dyin tuu­mas­ta toi­meen. Olen­han fik­su, tren­di­käs, ko­mea, nuo­ri, me­nes­ty­vä, äly­käs, so­si­aa­li­nen, pu­he­li­as, su­vait­se­vai­nen, ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­nen ja ulos­päin­suun­tau­tu­nut.

Ei­kö ole­kin hie­no­ja omi­nai­suuk­sia? Pys­tyt­kö sinä pis­tä­mään pa­rem­mak­si? En­pä oi­kein us­ko, sil­lä jä­tin vie­lä par­haim­mat kor­tit jem­maan sil­tä va­ral­ta, et­tä joku yrit­täi­si päi­hit­tää mi­nut.

Täs­sä vai­hees­sa jou­dun kui­ten­kin tun­nus­ta­maan, et­tä en eh­kä ole­kaan niin "huip­pu tyyp­pi" kuin aluk­si ker­roin. Jos­kus voi tul­la sa­not­tua jo­tain sel­lais­ta, mitä ei tar­koi­ta ihan kir­jai­mel­li­ses­ti. Pois­tai­sin tuos­ta lis­tas­ta­ni pari koh­taa. En luul­ta­vas­ti ole ko­vin­kaan fik­su ja tren­di­käs.

Tai­dan tar­kis­taa vie­lä nuo muut­kin koh­dat. Vil­kais­tes­sa­ni äs­ken pei­liin, huo­ma­sin et­tä ai­na­kin tuon ko­meu­den ja nuo­ruu­den jou­dun sa­noit­ta­maan uu­del­leen.

Mitä sit­ten tu­lee me­nes­tyk­see­ni… Voi­daan­ko ih­mi­sen to­del­li­ses­ta me­nes­tyk­ses­tä ve­tää oi­ke­an­suun­tai­sia joh­to­pää­tök­siä ar­vi­oin­nin pe­rus­tu­es­sa yk­si­no­maan poik­keuk­sel­li­sen kor­ke­as­ta elin­ta­sos­ta tai eri­no­mai­sis­ta saa­vu­tuk­sis­ta ja an­si­ois­ta ker­to­viin tun­nus­lu­kui­hin? Näi­den mit­ta­rei­den va­los­sa lis­tas­sa­ni ole­van me­nes­ty­vä-sa­nan pääl­le voi­si piir­tää henk­se­lit.

Älyk­kyy­den jou­dun tois­tai­sek­si pois­ta­maan lu­et­te­los­ta, kos­ka en ole vie­lä käy­nyt tes­teis­sä. To­sin kog­ni­tii­vi­nen suo­riu­tu­mi­nen on vain yk­si nä­kö­kul­ma älyk­kyy­den ar­vi­oin­tiin, ei­kä har­joit­te­lun­kaan mer­ki­tys­tä sovi unoh­taa. Ih­mi­nen­hän op­pii mitä tah­too!

En­tä­pä so­si­aa­li­suus ja pu­he­li­ai­suus, ovat­ko nuo pe­ru­so­mi­nai­suuk­si­a­ni? En voi ol­la var­ma. Jos ne ovat­kin vain osa suo­ja­kuor­ta­ni. Mie­ti­tään­pä nii­tä­kin uu­del­leen.

Voi­ko ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä ko­ros­ta­es­sa­ni su­vait­se­vai­suut­ta ja ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­syyt­tä mi­nul­ta jää­kin huo­maa­mat­ta jo­tain hy­vin tär­ke­ää ja oleel­lis­ta? Täl­lä het­kel­lä nuo tee­mat tun­tu­vat niin mo­ni­säi­kei­sil­tä, et­tä va­ral­ta jät­täi­sin ky­sei­set omi­nai­suu­det vie­lä kyp­sy­mään, vaik­ka hie­no­ja asi­oi­ta si­nän­sä ovat­kin.

Ulos­päin­suun­tau­tu­mi­nen on se­kin ihan kiva jut­tu, mut­ta oli­si­ko sit­ten­kin vä­hin­tään yh­tä tär­ke­ä­tä kään­tyä si­sään­päin ja tse­ka­ta mitä sin­ne kuu­luu ja kuin­ka me­nee? Eh­kä­pä to­tuus löy­tyy­kin en­nem­min si­sä­puo­lel­ta kuin ul­ko­nais­ten omi­nai­suuk­sien jou­kos­ta.

Si­sään­päin­kään­ty­mi­nen ei kui­ten­kaan tar­koi­ta vain omien ra­joit­tei­den ar­vi­oi­mis­ta tai on­gel­mal­li­sen elä­män­ti­lan­teen poh­ti­mis­ta. Par­haim­mil­laan se on oven avaa­mis­ta elä­mäl­le si­ten, et­tä "mör­kö" pää­see pi­hal­le ja valo si­sään.

Ei tain­nut omi­nai­suus­lu­et­te­lo­ni löy­tää ihan maa­liin­sa. On­ko mah­dol­lis­ta­kaan, et­tä ad­jek­tii­veis­ta koos­tu­vat sa­na­jo­not tai eri­lai­set kir­jai­nyh­dis­tel­mät pys­tyi­si­vät ta­voit­ta­maan ja mää­rit­tä­mään ih­mi­sen ole­mus­ta, tai edes muo­dos­ta­maan sii­tä to­tuut­ta vas­taa­van ku­van?

Vas­taus­ta tä­hän odo­tel­les­sa­ni voin ai­na­kin hy­väk­syä ai­nut­laa­tui­sen ole­muk­se­ni ja ar­vos­taa sitä sel­lai­se­naan. Tämä tar­jo­aa läh­tö­koh­dan myös ai­dol­le vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le ja toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­sel­le.

Saan myös hyö­dyn­tää kaik­ki ky­ky­ni ja käy­tet­tä­vis­sä­ni ole­vat mah­dol­li­suu­det haas­ta­es­sa­ni it­se­ä­ni te­ke­mään työ­tä, op­pi­maan uut­ta, ke­hit­ty­mään ja saa­vut­ta­maan ta­voit­tei­ta omak­si ilok­se­ni ja lä­him­mäis­te­ni par­haak­si.

Löy­tyi­kö lo­pul­ta ai­no­a­ta­kaan mi­nua ku­vai­le­vaa sa­naa, jota ei tar­vit­si­si myö­hem­min muut­taa ja joka täy­sin var­mas­ti pi­tää paik­kan­sa?

Yh­den ai­na­kin löy­sin. Olen ih­meel­li­nen.

Olen kap­pa­le suur­ta elä­män ih­met­tä, jos­ta psal­mis­sa ker­ro­taan. "Minä olen saa­nut hah­mo­ni nä­ky­mät­tö­mis­sä, muo­to­ni kuin sy­väl­lä maan al­la, mut­ta si­nul­ta ei pie­nin­kään luu­ni ole sa­las­sa" (Ps. 139:15).

Olen myös yk­si lu­ke­mat­to­mis­ta vii­ni­puun ok­sis­ta, jot­ka ovat kaik­ki kes­ke­nään eri­lai­sia, mut­ta joil­le jo­kai­sel­le on us­kot­tu sama elin­tär­keä teh­tä­vä: "Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Ei­hän ok­sa pys­ty tuot­ta­maan he­del­mää, el­lei se pysy puus­sa, ja sa­moin et­te pys­ty te­kään, el­let­te pysy mi­nus­sa." (Joh. 15:4.)

Min­kä­lai­nen muu­ten sinä olet? Kir­joi­ta mi­nul­le vaik­ka­pa sii­tä, niin jat­ke­taan kes­kus­te­lua!