JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Muistoja perhejuhlista

2.12.2024 6.20

Juttua muokattu:

29.11. 13:13
2024112913134620241202062000

Saim­me viet­tää poi­kam­me ja hä­nen mor­si­a­men­sa kih­la­jais­juh­lia Suo­mes­sa. Läm­pi­mä­nä muis­to­na mie­lee­ni jäi suu­ri us­ko­vais­ten nuor­ten jouk­ko, jot­ka lau­loi­vat kih­la­pa­ril­le ja vie­rail­le Sii­o­nin lau­lun 303: "Kii­tos, Her­ra, elä­mäs­tä, nuo­ruu­tem­me päi­vis­tä…"

On ilo to­de­ta, et­tä edel­leen on pal­jon nuo­ria, jot­ka ha­lu­a­vat us­koa, niin kuin on en­nen us­kot­tu, Raa­mat­tuun poh­jau­tu­van Ju­ma­lan Sa­nan mu­kaan.

Kih­la­jais­ten har­taus­het­kes­sä kuu­lim­me Ju­ma­lan suun­ni­tel­mis­ta mei­tä ih­mi­siä koh­taan. Je­re­mia kir­joit­ti ajal­lan­sa roh­kai­se­van ja loh­dut­ta­van kir­jeen Juu­dan kan­sal­le Ba­by­lo­ni­an pak­ko­siir­to­lai­suu­teen. "Ra­ken­ta­kaa ta­lo­ja, is­tut­ta­kaa puu­tar­ho­ja ja naut­ti­kaa nii­den he­del­mis­tä. Ot­ta­kaa it­sel­len­ne vai­mot, syn­ty­köön teil­le poi­kia ja tyt­tä­riä! Ot­ta­kaa po­jil­len­ne­kin vai­mot ja nait­ta­kaa tyt­tä­ren­ne, et­tä he sai­si­vat poi­kia ja tyt­tä­riä. Li­sään­ty­kää, äl­kää vä­hen­ty­kö. Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.” (Jer. 29: 5–6, 11.)

On ai­na kos­ket­ta­vaa saa­da kuul­la us­ko­vais­ten per­he­juh­lis­sa nuor­ten lau­lua sy­dä­men poh­jas­ta. He lau­la­vat kii­tos­ta ja ylis­tys­tä Her­ral­le. Pu­hut­te­le­vaa on se­kin, et­tä us­kos­ta luo­pu­neet us­ko­vais­ten per­hei­den nuo­ret ha­lu­a­vat myös lau­laa lap­suu­des­taan tut­tu­ja Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä, vaik­ka he ei­vät enään omis­ta Ju­ma­lan rau­haa tun­nol­laan. Hei­dän­kin on tur­val­lis­ta lau­laa tut­tu­ja lau­lu­ja ja vir­siä. Lau­la­es­sa voi nous­ta mo­nia muis­to­ja mie­leen lap­suu­den ko­dis­ta ja sii­tä lap­suu­den kau­niis­ta kul­ta-ajas­ta; py­hä­kou­luis­ta, raa­mat­tu­luo­kis­ta, nuor­te­nil­lois­ta, seu­rois­ta.

Ajas­sam­me häm­men­tää nuor­ten ja ai­kuis­ten­kin aja­tuk­set ja te­ke­mi­set, jot­ka ovat ris­ti­rii­das­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ope­tuk­sen kans­sa. On­ko Ju­ma­lan sa­nas­ta tul­lut hal­pa? Jär­keil­lään ja kuun­nel­laan omaa tah­toa, jota niin hel­pos­ti sie­lun­vi­hol­li­nen oh­jai­lee, maa­il­mal­li­set ta­vat ve­tä­vät puo­leen­sa se­koit­ta­en näin aja­tuk­sia. Tu­lee in­hi­mil­li­siä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta, jot­ka voi­vat ol­la ris­ti­rii­das­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ope­tuk­sen ja neu­vo­jen kans­sa. Oman ris­tin kan­ta­mi­nen tun­tuu ras­kaal­ta. Oli­si hel­pom­pi us­koa omal­la ta­val­la, oma­eh­toi­ses­ti. Nämä tun­te­muk­set ovat nor­maa­le­ja, näi­tä kut­su­taan kiu­sauk­sik­si ja epäi­lyik­si.

Koen, et­tä us­ko­vai­set nuo­ret ovat "va­lo­na ja suo­la­na". Pu­hut­te­le­vaa on, et­tä nuo­ret us­kal­ta­vat men­nä kih­loi­hin, pe­rus­taa per­heen ja luot­taa sii­hen, et­tä kyl­lä elä­mä kan­taa. Näin nuo­ret saar­naa­vat omal­la elä­mäl­lään evan­ke­liu­mia, ilo­sa­no­maa. Hei­dän lau­lun­sa vies­tii sy­dä­men poh­jas­ta kum­pu­a­vaa ai­toa iloa ja kii­tos­ta Ju­ma­lal­le.

Läh­dim­me aja­maan kih­la­jai­siin per­jan­tai­päi­vä­nä. Olin va­ran­nut yö­lai­van Ka­pel­ls­kä­ris­tä Naan­ta­liin. Siel­tä kouk­ka­sim­me Hel­sin­kiin ha­ke­maan toi­sem­me poi­kam­me kih­la­jai­siin ja siel­tä sit­ten ajoim­me Var­kau­teen. Kih­la­jais­ten jäl­keen veim­me Jy­väs­ky­läs­sä opis­ke­le­van tyt­tä­rem­me ko­tiin­sa ja toi­sen poi­kam­me Hel­sin­kiin, jos­ta ajoim­me Naan­ta­liin aa­mu­lai­vaan. Tämä reis­su pit­ki­ne ajo­mat­koi­neen oli ai­ka nor­maa­li meil­le. Läh­tö per­jan­tai­na ja saa­pu­mi­nen ko­tiin sun­nun­tain ja maa­nan­tain vä­li­se­nä yö­nä. Seu­raa­vak­si juh­lim­me klaa­nim­me pie­nin­tä, lo­ka­kuun alus­sa syn­ty­nyt­tä. Hä­nen kas­te­juh­lan­sa on Ou­lus­sa. Pap­pi­na toi­mii vau­van oma iso­pap­pa.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.