Saimme viettää poikamme ja hänen morsiamensa kihlajaisjuhlia Suomessa. Lämpimänä muistona mieleeni jäi suuri uskovaisten nuorten joukko, jotka lauloivat kihlaparille ja vieraille Siionin laulun 303: "Kiitos, Herra, elämästä, nuoruutemme päivistä…"
On ilo todeta, että edelleen on paljon nuoria, jotka haluavat uskoa, niin kuin on ennen uskottu, Raamattuun pohjautuvan Jumalan Sanan mukaan.
Kihlajaisten hartaushetkessä kuulimme Jumalan suunnitelmista meitä ihmisiä kohtaan. Jeremia kirjoitti ajallansa rohkaisevan ja lohduttavan kirjeen Juudan kansalle Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. "Rakentakaa taloja, istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä. Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29: 5–6, 11.)
On aina koskettavaa saada kuulla uskovaisten perhejuhlissa nuorten laulua sydämen pohjasta. He laulavat kiitosta ja ylistystä Herralle. Puhuttelevaa on sekin, että uskosta luopuneet uskovaisten perheiden nuoret haluavat myös laulaa lapsuudestaan tuttuja Siionin lauluja ja virsiä, vaikka he eivät enään omista Jumalan rauhaa tunnollaan. Heidänkin on turvallista laulaa tuttuja lauluja ja virsiä. Laulaessa voi nousta monia muistoja mieleen lapsuuden kodista ja siitä lapsuuden kauniista kulta-ajasta; pyhäkouluista, raamattuluokista, nuortenilloista, seuroista.
Ajassamme hämmentää nuorten ja aikuistenkin ajatukset ja tekemiset, jotka ovat ristiriidassa Jumalan valtakunnan opetuksen kanssa. Onko Jumalan sanasta tullut halpa? Järkeillään ja kuunnellaan omaa tahtoa, jota niin helposti sielunvihollinen ohjailee, maailmalliset tavat vetävät puoleensa sekoittaen näin ajatuksia. Tulee inhimillisiä ajatuksia ja tunteita, jotka voivat olla ristiriidassa Jumalan valtakunnan opetuksen ja neuvojen kanssa. Oman ristin kantaminen tuntuu raskaalta. Olisi helpompi uskoa omalla tavalla, omaehtoisesti. Nämä tuntemukset ovat normaaleja, näitä kutsutaan kiusauksiksi ja epäilyiksi.
Koen, että uskovaiset nuoret ovat "valona ja suolana". Puhuttelevaa on, että nuoret uskaltavat mennä kihloihin, perustaa perheen ja luottaa siihen, että kyllä elämä kantaa. Näin nuoret saarnaavat omalla elämällään evankeliumia, ilosanomaa. Heidän laulunsa viestii sydämen pohjasta kumpuavaa aitoa iloa ja kiitosta Jumalalle.
Lähdimme ajamaan kihlajaisiin perjantaipäivänä. Olin varannut yölaivan Kapellskäristä Naantaliin. Sieltä koukkasimme Helsinkiin hakemaan toisemme poikamme kihlajaisiin ja sieltä sitten ajoimme Varkauteen. Kihlajaisten jälkeen veimme Jyväskylässä opiskelevan tyttäremme kotiinsa ja toisen poikamme Helsinkiin, josta ajoimme Naantaliin aamulaivaan. Tämä reissu pitkine ajomatkoineen oli aika normaali meille. Lähtö perjantaina ja saapuminen kotiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Seuraavaksi juhlimme klaanimme pienintä, lokakuun alussa syntynyttä. Hänen kastejuhlansa on Oulussa. Pappina toimii vauvan oma isopappa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys