JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pieni tyttömme

19.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

15.6. 12:45
2020061512451820200619060000

Sau­li Ter­va­nie­mi

Is­tun Nur­mi­jär­ven Ra­ja­mä­el­lä oma­ko­ti­ta­lon olo­huo­nees­sa. Ta­lon, jos­sa olem­me vain käy­mäs­sä. Yri­tän pu­kea sa­noik­si edes pa­la­sen sii­tä, mitä olem­me men­nei­den viik­ko­jen ai­ka­na ko­ke­neet. Lap­sem­me, jos­ta ker­roin edel­li­ses­sä teks­tis­sä, on syn­ty­nyt ja yhä elos­sa. Se on ih­me! Pie­no­kai­nen on kui­ten­kin saa­nut koh­da­ta elä­män­sä en­si­het­kil­lä enem­män hen­ki­lö­koh­tai­sia vas­toin­käy­mi­siä kuin useim­mat meis­tä koko eli­nai­ka­na. Sa­mal­la per­heem­me elä­mä on mul­lis­tu­nut.

Ku­ten maa­lis­kuus­sa kir­joi­tin, lap­sel­lam­me to­det­tiin suu­ri kas­vain. Em­me kui­ten­kaan lain­kaan aa­vis­ta­neet, mitä oli lu­vas­sa: Syn­ty­män jäl­keen saim­me jär­ky­tyk­sek­sem­me tie­tää, et­tä kas­vain oli pal­jon luul­tua suu­rem­pi ja ulot­tui myös sel­käy­ti­meen. Se pai­noi yh­tä pal­jon kuin lap­si it­se. Li­säk­si meil­le ker­rot­tiin, et­tä pie­nen ja­lat ei­vät lii­ku. Hä­net oli len­nä­tet­tä­vä vä­lit­tö­mäs­ti Hel­sin­kiin ope­raa­ti­o­ta var­ten. Tä­män kai­ken saim­me tie­tää syn­ty­mää seu­raa­va­na päi­vä­nä. Tuo tiis­tai ei pi­tä­nyt si­säl­lään yh­tään hy­vää uu­tis­ta.

En­nen siir­toa jär­jes­tim­me ris­ti­äi­set teho-osas­ton ko­rut­to­mis­sa ti­lois­sa. Kas­te­ti­lai­suus oli ta­vat­to­man su­rul­li­nen ja pu­hut­te­le­va. Pie­ni tyt­töm­me ma­ka­si sai­raa­la­sän­gys­sä let­ku­jen ja joh­to­jen ym­pä­röi­mä­nä, ris­ti­äis­mek­ko pääl­le pei­ton ta­voin ase­tel­tu­na. Sii­nä me sei­soim­me ty­per­ty­nei­nä. Lau­loim­me, it­kim­me ja kat­soim­me ra­kas­ta las­tam­me.

Ris­ti­äis­ten jäl­keen oli ai­ka hy­väs­tel­lä. Tämä jää mie­leen yh­te­nä elä­män ras­kaim­mis­ta ko­ke­muk­sis­ta. Tie­sim­me, et­tä se oli­si hy­vin mah­dol­li­ses­ti vii­mei­nen het­ki, kun nä­ki­sim­me lap­sem­me elos­sa. Ker­roim­me, mi­ten suu­res­ti hän­tä ra­kas­tim­me. Kuis­kai­lim­me pie­nen kor­viin: ”Sinä sel­vi­ät. Sinä sel­vi­ät kyl­lä.” Su­run, epä­toi­von ja tus­kan al­la tie­to sii­tä, et­tä lap­sem­me oli yhä elos­sa, an­toi tar­vit­ta­van voi­man het­kes­tä sel­vi­ä­mi­seen.

Kes­ki­viik­ko­na kas­vain lei­kat­tiin pois sel­käy­ti­mes­sä ole­vaa osaa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Odo­tim­me leik­kauk­sen tu­los­ta vai­mo­ni kans­sa kah­den OYS:ssa. Vai­kea on ku­vail­la tun­net­ta, kun näim­me ki­rur­gin soit­ta­van. Ih­meel­li­ses­ti lap­sem­me oli sel­vin­nyt leik­kauk­ses­ta hen­gis­sä. Hel­po­tus tun­tui hiuk­sis­sa as­ti. Pie­ni tais­te­li­ja ei suos­tu­nut luo­vut­ta­maan!

Per­jan­tai­na ki­rur­gien oli kui­ten­kin am­pu­toi­ta­va pois va­sen jal­ka. Rei­lu viik­ko myö­hem­min, mat­ka­tes­sam­me per­heem­me kans­sa ete­lään, seu­ra­si vii­mei­sin huo­no uu­ti­nen: Kas­vain oli pa­han­laa­tui­nen. Edes­sä ovat siis myös syö­pä­hoi­dot.

Help­po to­de­ta, et­tä ku­lu­neet vii­kot ovat ol­leet elä­mäm­me jär­kyt­tä­vim­mät. On yk­sin­ker­tai­ses­ti kau­he­aa pe­lä­tä päi­vä toi­sen­sa jäl­keen lap­sen­sa me­net­tä­mi­sen puo­les­ta. On hen­ki­ses­ti ää­ret­tö­män ras­kas­ta ot­taa vas­taan ai­na uu­sia huo­no­ja uu­ti­sia. On ol­lut hir­ve­än su­rul­lis­ta, et­tä em­me mo­neen viik­koon saa­neet lain­kaan hoi­va­ta las­tam­me. Hoi­va­roo­lim­me kas­vaa on­nek­si hil­jal­leen. Em­me kui­ten­kaan tie­dä, mil­loin pää­sem­me ta­kai­sin Ou­luun sai­raa­laan – pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, mil­loin lap­sem­me pää­see ko­tiin.

Vä­lil­lä on tun­tu­nut sil­tä, kuin eläi­si jos­sa­kin kum­mal­li­ses­sa unes­sa, joka ei vain ota lop­pu­ak­seen. Ske­naa­rio ”se on ää­rim­mäi­sen epä­to­den­nä­köis­tä” on to­teu­tu­nut yhä uu­del­leen. Olem­me vain voi­neet to­de­ta, et­tä tä­hän on tyy­ty­mi­nen.

Ku­lu­neet vii­kot ovat saa­neet ky­se­le­mään kai­ken tar­koi­tus­ta. Mik­si juu­ri hä­nel­le, pie­nel­le ja vi­at­to­mal­le elä­mä­na­lul­le on pi­tä­nyt suo­da niin pal­jon kär­si­mys­tä? Nä­kee­kö Ju­ma­la, mi­ten suu­res­ti me van­hem­pi­na kär­sim­me? Tä­hän as­ti meil­le on an­net­tu voi­maa jak­saa ja luo­tam­me, et­tä tu­le­viin ai­koi­hin­kin an­ne­taan.

Krii­si on kui­ten­kin tuo­nut esiin myös pal­jon kau­nii­ta asi­oi­ta. Il­man lä­heis­ten tu­kea sel­viy­ty­mi­nen oli­si ol­lut mah­do­ton­ta. On ol­lut lii­kut­ta­vaa, mi­ten pal­jon rak­kaut­ta, käy­tän­nön apua ja ta­lou­del­lis­ta tu­kea olem­me saa­neet osak­sem­me niin per­heen kuin ys­tä­vien ta­hol­ta. Myös hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta on esi­tel­lyt par­hai­ta puo­li­aan hoi­vaa­mal­la las­tam­me upe­as­ti ja tu­ke­mal­la myös mei­tä mo­nin eri ta­voin. Li­säk­si ti­la­päi­nen asun­to jär­jes­tyi meil­le tuos­sa tuo­ki­os­sa ys­tä­väl­lis­ten ih­mis­ten avul­la. Em­me to­del­la­kaan ole ol­leet yk­sin!

Us­kom­me sii­hen, et­tä täl­lä kai­kel­la on jo­kin vie­lä sa­lat­tu tar­koi­tus. Sen tie­däm­me, et­tä pie­nen lap­sem­me elä­mä on jo nyt ol­lut hy­vin mer­ki­tyk­sel­li­nen. Se on pu­hu­tel­lut, py­säyt­tä­nyt ja yh­dis­tä­nyt. Opet­ta­nut ar­vos­ta­maan ai­kai­sem­pia it­ses­tään­sel­vyyk­siä ja ra­kas­ta­maan lä­hei­siä vie­lä enem­män.

Mat­ka on vie­lä ai­van alus­sa. Em­me lain­kaan tie­dä, mitä kaik­kea tu­le­vai­suus tuo tul­les­saan. Epäi­le­mät­tä pal­jon vaa­ti­via hoi­to­ja ja öi­tä sai­raa­las­sa. Mut­ta var­mas­ti myös pal­jon toi­veik­kuut­ta, iloa ja on­nea. Mie­les­sä­ni mie­tin jo sitä ilon päi­vää, kun saam­me rak­kaan tyt­töm­me ko­tiin!

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys