JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Pysykää koossa te Jeesuksen lampaat!”

26.8.2024 12.15

Juttua muokattu:

28.8. 09:52
2024082809524920240826121500

Mika Mu­ta­nen

Vii­me ke­sä­nä teim­me ret­ken Nor­jaan. Lyn­ge­nin jyr­kil­lä ja lu­mi­huip­pui­sil­la ran­nik­ko­vuo­ril­la koh­ta­sim­me lam­pai­ta. Ne lai­dun­si­vat vuo­ril­la ja ran­noil­la kuin po­rot, ei­kä ra­ken­net­tu­ja ai­to­ja nä­ky­nyt mis­sään. Ai­toi­na oli­vat luon­non omat es­teet: vuor­ten hui­put, jyr­kän­teet, joet ja me­ret.

Ihas­tuim­me nor­ja­lai­siin lam­pai­siin. Ne näyt­ti­vät sel­vi­ä­vän va­paas­sa luon­nos­sa pal­jon pa­rem­min kuin mei­dän omat lam­paam­me. Uu­het oli­vat vah­vo­ja ja li­hak­sik­kai­ta, ka­rit­sat vir­kei­tä ja hy­vä­kun­toi­sia. Mei­dän lau­mas­sam­me taas on usei­ta emiä ja ka­rit­so­ja, jot­ka kär­si­vät eri­lai­sis­ta vai­vois­ta.

Mik­si mei­dän lam­paam­me oli­vat heik­ko­ja ja Nor­jan lam­paat vah­vo­ja? Eh­kä syy oli sii­nä, et­tä nor­ja­lai­sil­la lam­pail­la oli pa­rem­mat lai­dun­maat vuor­ten veh­mail­la rin­teil­lä. Puh­taat vuo­ris­to­pu­rot vir­ta­si­vat lai­dun­mait­ten hal­ki. Siel­lä ei myös­kään ol­lut sääs­kiä ja syö­pä­läi­siä. Li­säk­si lam­pais­ta pi­det­tiin hy­vää huol­ta, sil­lä lam­pu­reil­la oli vank­ka am­mat­ti­tai­to pai­men­taa nii­tä.

En­nen van­haan po­ro­saa­me­lai­set hyö­dyn­si­vät Nor­jan ran­ni­kon hy­viä lai­dun­mai­ta va­el­ta­mal­la po­ro­jen­sa kans­sa sa­to­jen ki­lo­met­rien mat­kan Nor­jan ran­ni­kol­le. Mat­kal­le läh­det­tiin Suo­men ja Ruot­sin La­pis­ta ke­vät­han­kien kan­ta­es­sa, mut­ta Nor­jan ran­ni­kol­la oli vas­tas­sa jo ke­väi­set lai­dun­maat. Seu­raa­van tal­ven koit­ta­es­sa po­ro­lau­mat va­el­si­vat ta­kai­sin si­sä­maa­han. Tätä pai­men­ta­mis­ta har­ras­tet­tiin 400 vuo­den ajan, ja sitä kut­sut­tiin ju­taa­mi­sek­si.

Ro­vas­ti Lars Levi La­es­ta­dius koh­ta­si Kaa­re­su­van­non seu­ra­kun­nas­sa ju­taa­via saa­me­lai­sia. Sekä po­rot et­tä lam­paat oli­vat hä­nel­le tut­tu­ja eläi­miä. La­es­ta­dius oli myös usei­ta ker­to­ja käy­nyt Nor­jan ran­ni­kol­la kas­vin­ke­ruu­mat­koil­laan 1800-lu­vun en­sim­mäi­sil­lä vuo­si­kym­me­nil­lä. Osa niis­tä oli suun­tau­tu­nut Lyn­ge­nin ja Troms­san seu­duil­le.

Var­mas­ti hän oli seu­ran­nut Nor­jan vuor­ten rin­teil­lä kii­pei­le­viä lam­mas­lau­mo­ja ja teh­nyt tark­ka­sil­mäi­siä huo­mi­oi­ta lam­pais­ta. La­es­ta­dius löy­si­kin luon­nos­ta kau­nii­ta hen­gel­li­siä ver­taus­ku­via ja käyt­ti nii­tä saar­nois­saan – ai­van ku­ten Jee­sus­kin teki Pa­les­tii­nan luon­nos­ta.

La­es­ta­dius lai­na­si kir­joi­tuk­sis­saan mo­nes­ti He­se­kie­lin kir­jan 34. lu­kua. Sii­nä ker­ro­taan Is­ra­e­lin huo­nois­ta pai­me­nis­ta, jot­ka koh­te­le­vat kal­toin lam­pai­taan. Ju­ma­la lu­paa lä­het­tää it­se oman pai­me­nen­sa ko­ko­a­maan ek­sy­nei­tä ja hoi­ta­maan vä­sy­nei­tä ja haa­voit­tu­nei­ta. Hyvä pai­men pi­tää huol­ta sii­tä­kin, et­tä oi­keus ta­pah­tuu li­ha­vien ja lai­ho­jen kes­ken. He­se­kiel kir­joit­taa, mi­ten hyvä pai­men kut­suu lam­pai­ta ja joh­dat­taa ne vuor­ten rot­kois­ta Is­ra­e­lin veh­mail­le vuo­ri­nii­tyil­le.

La­es­ta­dius saar­na­si* pai­me­nes­ta, joka et­sii ras­kain ja vai­val­loi­sin as­ke­lin synk­kään met­sään pa­en­nei­ta lam­pai­ta. Kun hän huu­taa ka­don­nei­ta, vain vuo­ret tois­ta­vat huu­toa ”Mis­säs olet­te?” Jos­tain kuu­luu sur­ke­aa mää­ky­mis­tä, mut­ta kun pai­men me­nee pai­kal­le, siel­lä ei ole mi­tään. Vä­lis­tä pai­men löy­tää lam­pai­den jäl­kiä ra­pak­ko­jän­gil­tä, ja vä­lis­tä koh­taa hu­kan tap­pa­mia raa­to­ja ja van­ho­ja na­han­kap­pa­lei­ta. Suu­rel­la mur­heel­la ja mie­li­kar­vau­del­la pai­men su­ree su­den tap­pa­mia lam­pai­ta.

Muu­ta­mat lam­paat kyl­lä kuu­le­vat kut­sun, mut­ta ei­vät muis­ta, kuka nii­tä on pak­kas­ten ai­ka­na ruok­ki­nut. Rau­kat kat­so­vat isoil­la sil­mil­lään pai­men­ta, mut­ta pel­kää­vät, et­tä pai­men ot­taa ne kiin­ni ja tap­paa. Ne pa­ke­ne­vat en­tis­tä sy­vem­mäl­le met­sään, lou­hik­koi­hin ja upot­ta­vil­le jän­gil­le.

Jos­sain on jouk­ko li­ha­via lam­pai­ta, jot­ka ovat löy­tä­neet niin hy­vän lai­tu­men, et­tä luu­le­vat, et­tä ei­vät tar­vit­se enää pai­men­ta. Ne ly­my­ä­vät hil­jaa ei­vät­kä tot­te­le pai­me­nen kut­sua. Kun tal­vi­pak­ka­set tu­le­vat ja lumi peit­tää met­sät ja maat, ne jou­tu­vat sur­man suu­hun.

Muu­ta­mat lam­paat ovat kii­ven­neen jyr­käl­le Sii­nain vuo­rel­le. Kuin­ka ne ovat sin­ne pääs­seet ja mik­si ne ei­vät pel­kää lain pa­suu­nan ja uk­ko­sen­jy­li­nän ään­tä? Eh­kä ne ovat pa­en­neet sin­ne huk­kaa pa­koon, mut­ta ei­vät ta­jua, et­tä se on lam­paat sin­ne va­si­ten aja­nut. Iso huk­ka juok­see rin­net­tä ylös ja ajaa lam­paat jyr­kän­teel­tä niin, et­tä ne tait­ta­vat nis­kan­sa ja kuo­le­vat.

”Voi, voi, tei­tä, te on­net­to­mat lam­paat, jot­ka niin olet­te ka­don­neet ja ek­sy­neet lau­mas­ta! Kuin­ka suu­ren vai­van te teit­te Is­ra­e­lin Pai­me­nel­le, joka huu­taa tei­tä Is­ra­e­lin vuo­ril­la, Saa­ro­nin laak­sos­sa, Pu­nai­sen­me­ren ran­nal­la ja Jor­da­nin vir­ran ty­kö­nä!”

Mut­ta Sii­o­nin vuo­rel­la on vie­lä muu­ta­mia lam­pai­ta ja Jee­suk­sen ka­rit­so­ja. Ne ko­koon­tu­vat Gol­ga­tan mä­el­le Pai­me­nen ym­pä­ril­le. Lau­man Yli­pai­men on an­ta­nut hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä ja os­ta­nut ne omak­seen omal­la ve­rel­lään. Äl­kää enää ka­rat­ko sii­tä pis­kui­ses­ta lau­mas­ta, jon­ka Is­ra­e­lin Pai­men on löy­tä­nyt suu­res­ta erä­maas­ta. Py­sy­kää koos­sa te Jee­suk­sen lam­paat!

”Ol­kaa hy­väs­sä tur­vas­sa, te Jee­suk­sen ka­rit­sat, joi­ta se hyvä Pai­men on ot­ta­nut suo­jaan­sa ja ruok­ki­nut mai­dol­la ja ar­mon­pi­sa­roil­la! Ol­kaa hy­väs­sä tur­vas­sa, te va­pi­se­vai­set ka­rit­sat! Se suu­ri Is­ra­e­lin Pai­men, joka tei­tä ot­ta­nut hel­maan­sa, var­je­lee tei­tä lu­mi­sa­tees­ta ja ra­juil­mas­ta.”

Raa­ma­tun mu­kaan Jee­sus on an­ta­nut pai­me­nen teh­tä­vän myös omil­le ope­tus­lap­sil­leen (Joh. 21). La­es­ta­dius kut­sui pai­me­nen apu­lai­sia Kris­tuk­sen lam­mas­koi­rik­si. Hyvä koi­ra on virk­ku ja ko­ko­aa lam­pai­ta. Se ei saa ha­jot­taa lau­maa ei­kä pur­ra lam­pai­ta. Jos koi­ra pu­ree lam­pai­ta, sen ham­paat vii­la­taan ta­sai­sik­si, ku­ten La­pis­sa ruu­kat­tiin teh­dä.

”Mut­ta se on pa­ras lam­mas­koi­ra, joka hauk­kuu jä­les­tä päin.”

*Saar­na­ku­vauk­set ja suo­rat lai­nauk­set kir­jas­ta Kat­so Ju­ma­lan Ka­rit­sa. Ku­via ja kat­kel­mia L. L. La­es­ta­diuk­sen saar­nois­ta. Koon­nut Pek­ka Lap­pa­lai­nen. Kir­ja­pa­ja, Jy­väs­ky­lä 1978.

MikaMutanen
Olen Oulussa syntynyt, Rovaniemellä kasvanut, Kajaanissa opiskellut ja Paltamoon kodin rakentanut opettaja ja yhdeksän lapsen isä. Asun vaimoni ja kahden nuorimman lapsen kanssa Mieslahden Kaskelassa, jossa on poltettu kylän viimeinen kaski 1900-luvun alussa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen: perhe, kukkaniityt, perinneaidat, lampola, halkorante, kuusikkovaarat ja Oulujärven siintävät selät. Palautetta blogeista: mika.mutanen(a)gmail.com