Mika Mutanen
Jos joku väittää nähneensä lentävän lehmän, lähinnä naureskelemme. Jos hän jatkaa inttämistään, alamme pian epäillä henkilön henkistä hyvinvointia. Koska lehmä painaa satoja kiloja, eikä selässä ole minkäänlaisia siiventynkiä, se on täydellisesti lentämiseen sopeutumaton otus. Asian mahdottomuutta kuvaa sanonta ”Kun lehmät lentävät, on lypsäjällä vapaapäivä.” Kumpaakaan ei ole tainnut koskaan tapahtua.
Lähes yhtä harvinainen asia on lentävä ja voltteja tekevä satakiloinen pässi. Se ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, sillä olen itse kahden(sadan) henkilön läsnä ollessa todistanut moisen tapauksen. Tarkalleen ottaen pässi ei silloinkaan ihan omin siivin lentänyt, vaan se tarvitsi siihen jonkin verran myös minun apuani.
Miten sitten pässi tehdään lentokykyiseksi? Siihen tarvitaan seuraavat asiat:
– pässi
– pressuhökötys
– peräkärry
– hajamielinen lampuri
– noin 80 km/h nopeus.
Alkaessamme kotitarvelampureiksi olimme idealisteja. Ensimmäinen kaunis periaate oli se, että lampaat saavat elää perhekeskeistä elämää. Jo ensimmäisenä keväänä karitsoiden joukkoon syntyi kaksi suloista pässiä. Kun kesä taittui syksyksi, näistä kullannupuista tulikin ilkeitä veijareita. Niillä oli nimittäin tapana puskea varsinkin miespuolisia ihmisiä tosissaan ja lujaa. Mikä epäreiluinta, ne tekivät sen yllättäen ja takaapäin.
Päätimme vetäytyä ja jättää lampaat omaan perheidylliinsä. Kun syksyllä tuli pimeät yöt, uuhet tulivat kiimaan. Silloin alkoi pässeillä tappelu, jonka kuvaaminen ei ole tässä asiallista. Lopputulos kuitenkin oli, että toisesta tuli valtapässi, ja toinen joutui verissä päin yöpymään lammashaan nurkassa olevan kuusen alla.
Jatkossa teimmekin niin, että laitoimme kaikki pässit hyvissä ajoin pakastepusseihin. Omien pässien sijasta lainasimme naapurikunnasta pässiä, jonka ainoana tehtävänä oli toimia isyyden alullepanijana. Sen jälkeen se palautettiin kotipaikkaansa.
Ongelma oli pässin kuljettaminen. Kokeilimme sitä auton sisällä, mutta jostain syystä lampaat tykkäävät erityisen paljon papanoida autossa, joten idea hautautui pian. Sitten sain älynväläyksen: tein peräkärryyn laudasta ja kakkoskakkosesta kuljetushäkin. Olin omasta mielestäni kekseliäs, sillä katos toimi kuljetustehtävänsä lisäksi myös laidunsuojana. Mielessäni jopa vilahti ajatus kirvesmiehen ammatista.
Useana vuonna kuljetimme pässejä peräkärryssä tällaisessa katoksessa. Yleensä muistin sitoa hökötyksen liinoilla peräkärryyn, mutta yhden kerran unohdin sitomisen. Silloin se tapahtui – nimittäin pässin lentäminen.
Mustaturpa oli kiltti pässi, mutta eräänä marraskuisena pakkasaamuna se vain tuli aitauksesta ulos ja käveli ulko-oven eteen. Se oli merkkinä siitä, että homma oli nyt hoidettu, ja naisväen luona ei ollut enää hauskaa. Pässi kai haaveili kotipaikastaan, jossa se eleli vanhan ruunahevosen kanssa leppoisaa poikamieselämää.
Panimme toimeksi ja asensimme katoksen peräkärryyn. Kiedoimme sen seinät pressuilla, sillä emme halunneet silminnäkijöitä erikoiskuljetuksellemme. Sidoimme Mustaturvan köydestä kiinni hökötyksen nurkkaan ja lähdimme ajamaan kohti Ristijärveä. Tärkeimmän sidonnan kuitenkin unohdin, ja se olikin koitua niin pässin kuin meidänkin kohtaloksemme.
Mukaani lähti vanhin poikani avuksi ja pienempi tyttö hyvästelemään pässiä. Ajomatkan vaativin osuus oli 10 kilometrin mittainen pätkä Viitostiellä vilkkaan liikenteen seassa. Matka sujui rattoisasti ja Mustaturpa vaikutti peräkärryssä tyytyväiseltä. Myös auton sisällä käytiin leppoisaa rupattelua. Vähitellen uskalsin nostaa ajonopeuteni noin 80 kilometrin tuntinopeuteen.
Mutta sitten tapahtui jotain, joka jätti ikuiset polttoarvet sekä verkkokalvolle että näköhermostooni: Näin taustapeilissä liikettä. Kauhukseni huomasin, että Mustaturpa kieppui voltteja noin kuuden metrin korkeudessa pressuhökötyksen kanssa! Löin välittömästi jarrut pohjaan ja laitoin hätävilkut päälle. Jätin poikani tienvarteen seuraavin saatesanoin: ”Käy keräämässä tien varrelta pässinkappaleet, niin minä käännän auton ja tulen auttamaan!”
Kun pääsin takaisin, onnettomuuspaikalla oli järkyttävän pitkä autojono, joka kasvoi noin kymmenen auton minuuttivauhdilla. Hätääntyneen näköisiä ihmisiä nousi virtanaan autoista. Mietin katu-uskottavaa selitystä, mutta mitään järkevää tai järjetöntä puolustusta ei tullut mieleeni. Kävelinkin paikalle taistellen täydellistä luhistumistani vastaan.
Mutta mitä ihmettä! Mustaturpa söi muina miehinä ruohoa tienpenkalla. Jollain keinolla köysikin oli lähtenyt sen kaulasta irti. Ja kuljetushökötys oli tien laidassa vahingoittumattomana. Paikalle rientänyt poikani keskusteli hämmästelevien ihmisten kanssa tapahtuneesta.
Kun pakkasimme hökötyksen ja pässin uudelleen peräkärryyn, koin niin suurta häpeää kuin mies vain voi kokea. Ehkä joku pystyy samaistumaan tunteeseeni. Tällä kertaa sidoin katoksen peräkärryyn kiinni kaikista paksuimmilla liinoilla. Hiljaisina mutta helpottuneina päästimme autoletkan ohitsemme ja ajoimme pässin kotipaikkaan huomattavan hiljaisella nopeudella.
Oli hämmästyttävää, että pässille ei tapauksen johdosta koitunut mitään vammoja. Kotipaikassaan se vain hypähti muitta mutkitta aitauksen sisäpuolelle ja juoksi orikaverinsa luo. Lampuri, joka oli yhtä rauhallinen kuin hänen pässinsäkin, ei ollut tapauksesta moksiskaan. ”Van sitähän sattuu.”
Mietimme jälkeenpäin tätä ihmeellistä lentonäytöstä. Tulimme siihen tulokseen, että pässin pelasti jäinen tienpinta, purjeena toiminut pressuhökötys ja pässin kaulaan sidottu naru. Kukaan ei nähnyt tapausta läheltä, mutta oli ilmeistä, että pässi oli laskeutunut tielle pehmeästi kuin laskuvarjohyppääjä.
Mikä on tarinan hengellinen anti? En ole tähän mennessä keksinyt mitään opetusta, ja jos sellaisen keksisin, se olisi varsin teennäinen. Maallinen opetus kuitenkin on se, että muista turvavyön käyttö. Ja sido pässi hyvin kiinni kuljetushökötykseen. Ennen kaikkea sido hökötys huolellisesti kiinni peräkärryyn vaikka pohjan kautta kiertäen. Neljäntenä kannattaa varmistaa, onko tällainen kuljetusmenetelmä lainmukainen.
Viides opetus on se, että aina ei kannata säästää. Mutta jos joku haluaa kaikesta huolimatta monikäyttölammaskuljetussuojan rakennusohjeet, tässä olisi kuva siitä:
Mika Mutanen
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys