Moni blogin lukijoista on mukana Facebookin Juhlaportti-ryhmässä. Se muodostui silloin, kun kulkutauti raivosi ja esti Suviseurojen järjestämisen. Siihen ikävään ja kaipaukseen syntyi tämä suviseuraväen tapaamispaikka, jossa on edelleen mukana yli 12 000 jäsentä.
Korona-aikana Juhlaportissa jaettiin runsaasti kuvia ja muistoja. Siellä myös keskusteltiin uskonasioista hyvässä hengessä. Huumoriakin viljeltiin. Ryhmän ylläpitäjät tekivät paljon töitä sen eteen, että ilmapiiri säilyi rakentavana. Siitä suuri kiitos heille.
Mikä oli Jumalan tarkoitus, kun hän salli tällaisen merkillisen taudin? Oliko se ennakkosoittoa jostain suuremmasta ja vakavammasta? Jos tilanne olisi syntynyt joitakin vuosia aiemmin, emme olisi voineet osallistua edes etäseuroihin. Tuntui, että Jumala järjesti tekniikankin valmiiksi juuri sopivaan aikaan.
Juhlaportti-ryhmä on jatkanut toimintaansa, vaikka Suviseuroja on pystytty järjestämään paikan päällä. Ryhmän keskustelut ovat saaneet uusia muotoja. Tällä hetkellä ryhmässä on paljon esirukouspyyntöjä. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin kesän isoissa seuroissakin.
Lukemattomat kädet ovat menneet ristiin näiden elämänkohtaloiden edessä. Useat ovat halunneet tukea hädässä olevia myös taloudellisesti. On liikuttavaa, miten uskovaiset auttavat toisiaan laupiaan samarialaisen lailla. Moni on myös saanut kokea sen salaperäisen voiman, joka kätkeytyy uskonystävien esirukouksiin.
Harva ihminen säästyy elämänsä varrella kriiseiltä ja vastoinkäymisiltä. Sellainen kristitty, joka on istunut oppilaana tässä kovassa Jumalan koulussa, ei helpolla ohita haavoihin lyötyä lähimmäistään. Kärsimyksen hetkellä olemme kuitenkin ymmärrystä vailla. Miksi Jumala antaa niin kovia koettelemuksia, että polvet notkahtelevat ristin tiellä?
Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi maailmassa on surua ja kärsimystä? Tätä kysymystä on paljon pohdittu, ja se tunnetaan teodikean ongelmana. Lukemattomat filosofit ja teologit ovat tehneet parhaansa selittäessään kärsimyksen mysteeriä, mutta sen ymmärtäminen näyttää pakenevan ihmisjärkeä.
Kun ihminen ei ymmärrä, on hyvä kysyä Herran suuta. Raamattu puhuu kärsimyksestä muun muassa Jobin kirjassa. Uskovaisten kohtaloita kuvataan myös kärsimyspsalmeissa, jotka ovat suoranaisia hätähuutoja Jumalan puoleen. Raamattu kertoo kärsimyksestä myös esimerkkien avulla. On hätkähdyttävää huomata, että Raamattu ei tunne (Jeesuksen lisäksi) yhtään täydellistä ihmistä, vaan ennen uskoneidenkin tienmerkeiksi ovat jääneet tuskat, vaivat ja kyyneleet.
Kärsimyksessä täytyy olla sellaista Jumalan suuruutta, jota me ihmiset emme tahdo ymmärtää. Itseäni on puhutellut apostoli Paavalin elämä. Nuorena hän oli lahjakas oppilas, joka opiskeli Mooseksen lakia rabbi Gamalielin jalkojen juuressa. Saulista odotettiinkin suurta tähteä Israelin jumaluusopin taivaalle.
Apostolien teoissa kerrotaan, miten Saul uhkuu vihaa ja murhanhimoa uskovaisia kohtaan. Silloin Jumala puuttuu Saulin elämään. Damaskoksen tiellä hän kohtaa kirkkaassa valoilmiössä Jeesuksen ja sokeutuu. Avuttomana Saul vajoaa maahan ja ryömii siellä kuin mato. Hänet nostetaan ja raahataan kaupunkiin tuplasokeana. Saul on sisäisesti niin järkyttynyt, että hän ei syö eikä juo mitään kolmeen päivään. Jumalan laki, johon hän fariseuksena on turvautunut, repii Saulin sisintä ja huutaa kuolemaa ja kadotusta.
Uskovainen Ananias säikähtää, kun Herra kehottaa häntä menemään Saulin luo. Ananias tietää, että Saul oli tullut rangaistuskirjojen kanssa vangitsemaan Kristukseen uskovia. Hänen kuitenkin täytyy mennä, sillä Saul on valittu Jumalan aseeksi tunnustamaan Herran nimeä pakanoiden, kuninkaiden ja Israelin kansan edessä.
Herra sanoo Ananiaalle vielä sellaista, joka saa meidät ihmettelemään: "Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden" (Ap.t. 9:16). Miksi Jumala sallii kärsimyksiä apostolille, joka lähetetään tekemään Jumalan töitä? Ajatus tuntuu kohtuuttomalta ja epäreilulta. Eikö Jumalan pitäisi pikemminkin palkita työmiehensä?
Saul, joka alkaa käyttää nimeä Paavali, saa toden totta kokea kärsimystä ja vaivaa. Kun myöhemmin Paavali puolustaa omaa apostolin virkaansa Toisessa Korinttilaiskirjeessä, hän luettelee kokemiaan vastuksia. Luettelo pysäyttää ja järkyttää: Paavali oli kärsinyt nälkää, janoa ja vilua. Hän oli raatanut väsyksiin asti, paastonnut, ollut vankeudessa ja alituisessa kuolemanvaarassa. Hän oli ollut vaarassa hukkua ja joutua rosvojen käsiin. Viisi kertaa hän oli saanut 39 ruoskaniskua ja kolmesti raippoja. Mikä surullisinta, häntä oli jatkuvasti painanut huoli seurakunnista ja uskovaisten lankeamisista.
Paavali oli saanut kokea apostolin tehtävässään myös Jumalan ihmeitä ja ilmestyksiä. Neljätoista vuotta aiemmin hän oli saanut nähdä paratiisin edessään. Näky oli ollut niin voimakas, että Jumalan täytyi asettaa hänet pienen paikalle.
Jotta Paavali (= pieni) ei ylpistyisi, Jumala on antanut hänelle sietämättömän ristin. Paavali kuvaa sitä piikiksi, jolla Saatana rusikoi hänen lihaansa. Mikä tämä risti on, sitä Paavali ei kerro, mutta se on hänelle tavattoman raskas taakka. Useasti hän on rukoillut, että Jumala ottaisi ristin pois, mutta Jumalan vastaus on ollut tämä: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9.)
Paavali ylpeileekin mieluummin heikkoudestaan kuin voimastaan. On nimittäin niin, että uskon aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin valtavan voiman olevan peräisin Jumalalta. Mikä voikaan antaa kärsivälle yhtä suurta lohtua kuin Paavalin toteamus: Juuri heikkona olen voimakas (2. Kor. 12:10).
Eikö olekin lohdullista ajatella, että juuri heikkona on Jumalaa lähellä? Silloin, kun on kaikista raskainta, Kristus ottaa kädestä kiinni ja taluttaa. Taivaan Isä pitää rakasta lastaan sylissään eikä pudota häntä maailman kylmälle lattialle. Jota hän kurittaa, sitä hän myös rakastaa.
Vaikka meillä on täällä ajassa ristin taakka ja Saatana rusikoi meitäkin piikillään, kerran vaivat päättyvät. Vaikka tätä on vaikea ymmärtää, meille riittää pelkkä toivokin siitä. Toivo siitä, että risti otetaan harteiltamme pois ja päähämme painetaan kruunu.
Silloin usko muuttuu näkemiseksi!
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys