Tu­tus­tun työ­ni puo­les­ta pal­jon mu­siik­kiin. Saan sitä kä­sii­ni tuo­reel­taan tai et­sin te­ok­sia kah­lail­len läpi mo­nen­lai­sia nuot­ti­ar­kis­to­ja. Nyt syk­syl­lä olen up­pou­tu­nut sy­väl­le jou­lu­lau­lu­jen maa­il­maan.

Jou­lu­lau­lu­ja on pal­jon. Var­sin­kin kris­til­li­sen kult­tuu­rin vai­ku­tus­pii­ris­sä nii­tä on syn­ty­nyt tu­han­sit­tain, var­maan kym­me­niä tu­han­sia. Eri­tyi­sen pal­jon nii­tä tun­tuu syn­ty­neen Suo­mes­sa – suo­men­kie­li­siä jou­lu­lau­lu­ja ar­vi­oi­daan jul­kais­tun rei­lus­ti yli 3000.

Pää­sin vie­rai­le­maan joi­ta­kin vuo­sia sit­ten Nur­mek­sen Jou­lu­lau­lu­ar­kis­tos­sa. Ko­koi­lin siel­tä mu­kaa­ni ko­pi­oi­ta mie­len­kiin­toi­sim­mis­ta te­ok­sis­ta, jos­kaan muu­ta­mas­sa tun­nis­sa en eh­ti­nyt käy­dä lä­vit­se kuin tun­ne­tuim­pien suo­ma­lais­ten sä­vel­tä­jien sä­vel­lyk­siä – heil­tä­kin löy­tyi kym­me­niä it­sel­le­ni ai­em­min tun­te­mat­to­mia jou­lu­lau­lu­ja!

Jou­lu­ru­no­jen ja -lau­lu­jen suu­ri mää­rä vies­tii sii­tä, et­tä jo­kin suo­ma­lai­ses­sa jou­lun­vie­tos­sa on pu­hu­tel­lut ja pu­hut­te­lee tai­tei­li­joi­ta. Tun­teet ja tun­nel­mat muun­tu­vat hei­dän mie­les­sään sa­noik­si ja sä­ve­lik­si, jot­ka pu­hut­te­le­vat vuo­ros­taan mei­tä kuu­li­joi­ta.

On han­get kor­ke­at, nie­tok­set,

vaan jou­lu, jou­lu on meil­lä!

On kyl­mät, pauk­ku­vat pak­ka­set

ja tui­mat Poh­jo­lan tuu­lo­set,

vaan jou­lu, jou­lu on meil­lä.

Vaik­ka vii­me vuo­si­na kor­kei­ta nie­tok­sia ja pauk­ku­via pak­ka­sia ei ai­na jou­lui­sin ole ol­lut­kaan, jou­lu – va­lon ja ilon juh­la – luo vas­ta­koh­tai­suut­ta vuo­den­kier­ron syn­kim­pään ja kyl­mim­pään jak­soon. Jak­soon, jol­loin muu­toin mie­len tah­too val­la­ta su­ru­mie­li­syys ja tah­dot­to­muus.

Me taa­sen lau­lam­me rie­mui­ten,

kun jou­lu, jou­lu on meil­lä!

Se val­taa sie­lun ja sy­dä­men

ja su­run sär­ke­vi en­ti­sen,

mi kas­voi elä­män teil­lä!

Jou­luun liit­tyy mo­nen­lai­sia pe­rin­tei­tä ruo­ki­neen ja oh­jel­ma­nu­me­roi­neen. Rii­si­puu­rot, luu­mu­kiis­se­lit, kin­kut, li­pe­ä­ka­lat, ro­sol­lit, eri­lai­set laa­tik­ko­ruo­at, pi­pa­rit ja jou­lu­tor­tut ovat tyy­pil­li­siä suo­ma­lai­sia jou­lu­ruo­kia. Li­säk­si jo­kai­sel­la su­vul­la ja per­heel­lä lie­nee omat eri­tyi­syy­ten­sä; lap­suus­ko­ti­ni jou­luun liit­ty­vät edel­lä­mai­nit­tu­jen ruo­kien li­säk­si kar­ja­lan­pais­ti ja kar­ja­lan­pii­ra­kat. Aat­toil­ta ete­nee usein tut­tua la­tu­aan: sau­no­taan, syö­dään, lau­le­taan, lu­e­taan jou­lu­e­van­ke­liu­mi ja sit­ten tu­lee jou­lu­puk­ki! Lop­puil­ta me­nee­kin hel­pos­ti tu­tus­tu­es­sa uu­siin lah­joi­hin.

Oi käy­kää, ys­tä­vät lau­la­maan,

kun jou­lu, jou­lu on meil­lä!

Se tut­tu ys­tä­vä van­has­taan,

on tän­ne poi­ken­nut mat­koil­laan

ja vii­pyy het­ki­sen meil­lä.

Ha­lu­an vaa­lia omas­sa jou­lus­sa­ni pe­rin­tei­tä. Ha­lu­ai­sin jou­lun ai­van tois­tu­van vuo­des­ta vuo­teen sa­man­lai­se­na. Tois­tu­mi­nen el­vyt­tää muis­to­ja ja luo tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Tut­tu­ja jou­lu­lau­lu­ja­kin lau­lan mie­lel­lä­ni. Toi­si­naan ne saat­ta­vat he­rä­tä eloon ai­van uu­del­la ta­val­la, kun huo­mio kiin­nit­tyy jo­hon­kin lau­see­seen tai ko­ko­nai­seen sä­keis­töön, jota ei ole ai­em­min tul­lut aja­tel­leek­si sy­väl­li­sem­min.

Yk­si täl­lai­sis­ta löy­döis­tä liit­tyy pit­kin blo­gia si­tee­raa­maa­ni Jean Si­be­liuk­sen sä­vel­tä­mään ja Vilk­ku Jou­ka­hai­sen sa­noit­ta­maan jou­lu­lau­luun ”On han­get kor­ke­at nie­tok­set” ja sen nel­jän­teen sä­keis­töön:

Nyt täh­ti­tar­hoi­hin lau­lu soi,

kun jou­lu, jou­lu on meil­lä!

Nyt maas­ta tai­vaa­seen pääs­tä voi,

jos sy­dän nöy­rä on lap­sen, oi,

kun jou­lu, jou­lu on meil­lä!

Jou­ka­hai­nen il­mai­see hy­vin vah­voin sa­noin, kuin­ka elä­män on­nel­li­suus ja au­tuus ovat edel­leen ta­voi­tet­ta­vis­sa, jos ta­voit­taa lap­sen nöy­rän mie­len ja sy­dä­men. ”Tai­vas­ta” ei siis ta­voi­te­ta kor­ke­al­la ka­tol­la, ar­vok­kail­la tai run­sail­la lah­joil­la, ei suus­sa­su­la­vil­la her­kuil­la, ei muh­ke­al­la kuu­sel­la ei­kä kiil­tä­vil­lä ko­ris­teil­la, vaan nöy­räl­lä sy­dä­mel­lä. Sa­moin to­dis­taa myös Raa­mat­tu:

"Kor­kea ja Yl­häi­nen, hän, joka py­syy ikui­ses­ti, jon­ka nimi on Pyhä, sa­noo näin: -- Minä asun kor­keu­des­sa ja py­hyy­des­sä, mut­ta asun myös mur­tu­nei­den ja nöy­rien luo­na. Minä vir­voi­tan mur­tu­nei­den hen­gen ja he­rä­tän eloon nöy­rien sy­dä­men." (Jes. 57:15.)

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa.” (Matt. 18:3-4.)

Tämä tu­tuis­ta tu­tuin jou­lu­lau­lu päät­tyy nöy­rään esi­ru­kouk­seen oman isän­maan ja kan­san puo­les­ta:

Oi an­na, Ju­ma­la, ar­mo­as,

kun jou­lu, jou­lu on meil­lä!

Ja kan­saa suo­jaa sun voi­mal­las,

meit´ au­ta nä­ke­mään tai­vai­tas,

kun jou­lu, jou­lu on meil­lä!

Tänä jou­lu­na mi­nua on pu­hu­tel­lut Ju­ha­ni Poh­jan­mie­hen sä­vel­tä­mä ja Vil­jo Sa­ra­jan sa­noit­ta­ma ”Jou­lu­ru­kous”. Tuo pie­ni­muo­toi­nen ja herk­kä lau­lu tun­tuu nyt jo­ten­kin eri­tyi­sen ajan­koh­tai­sel­la. Sen sa­noin,

tä­män vi­de­on vä­li­tyk­sel­lä, ha­lu­an toi­vot­taa kai­kil­le Päi­vä­mie­hen blo­gien lu­ki­joil­le siu­nat­tua ja rau­hai­saa jou­lun ai­kaa.