JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Elävä usko

14.4.2016 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160414070000

Muis­tan hy­vin het­ken jol­loin jou­lu­pu­kin mys­tee­ri sel­vi­si mi­nul­le. Se ta­pah­tui puo­lik­si va­hin­gos­sa: kiin­ni­tin huo­mi­o­ta sii­hen, et­tei­vät kaik­ki ai­kui­set mie­het ol­leet pai­kal­la jou­lu­pu­kin vie­rai­lun ai­ka­na. Ky­säi­sin jäl­ki­kä­teen ohi­men­nen isäl­tä­ni, sat­tui­ko hän tie­tä­mään mi­tään jou­lu­pu­kin to­del­li­ses­ta hen­ki­löl­li­syy­des­tä. Isä­ni yrit­ti hie­man vai­vaan­tu­nee­na väis­tää ky­sy­myk­se­ni. So­per­te­li jo­tain epä­mää­räis­tä, jol­loin epäi­lyk­se­ni he­rä­si­vät. Pian hä­nen täy­tyi­kin tun­nus­taa toi­mi­neen­sa it­se puk­ki­na. Olin tuol­loin kuu­si­vuo­ti­as.

Mo­nes­ti myö­hem­min­kin us­ko­ni on ro­mut­tu­nut to­si­a­si­oi­den pal­jas­tu­es­sa. Muis­tan nuo­ruus­vuo­si­na­ni Lah­den MM-hiih­to­jen do­pings­kan­daa­lin hor­jut­ta­neen ide­a­lis­tis­ta us­ko­a­ni puh­taa­seen ja ja­loon ur­hei­luun. Muis­tan myös usei­ta ti­lan­tei­ta, jois­sa us­ko omaan osaa­mi­see­ni ja pär­jää­mi­see­ni on ko­ke­nut pa­ho­ja ko­lauk­sia. Ja muis­tan myös ti­lan­tei­ta, jois­sa har­taas­ti vaa­li­ma­ni unel­mat ovat murs­kaan­tu­neet. Näis­sä ti­lan­teis­sa on ol­lut kyse us­ko­muk­sis­ta, luu­lois­ta ja haa­veis­ta.

Ajat­te­len ja ym­mär­rän niin, et­tä us­ko­mi­nen on tois­ta kuin olet­ta­mi­nen, luu­le­mi­nen tai tie­tä­mi­nen. Luu­lo ei ole tie­don väär­ti. Us­ko­mi­nen on asi­oi­den to­te­na pi­tä­mis­tä ku­ten tie­tä­mi­nen­kin, mut­ta tie­tä­mi­ses­tä sen erot­taa se, et­tä us­ko­mi­sen­sa koh­det­ta ei voi osoit­taa ei­kä ha­vain­nol­lis­taa to­dek­si.

Us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä (Hepr. 11:1).

Kun ih­mi­nen to­del­la us­koo asi­aan­sa, hän­tä on liki mah­do­ton­ta kään­nyt­tää, vaik­ka to­si­a­si­at osoit­tai­si­vat kuin­ka muu­ta. Nii­den si­jaan hän ta­ker­tuu kaik­kiin ol­jen­kor­siin, jot­ka tar­jo­a­vat tu­kea hä­nen val­lit­se­val­le kä­si­tyk­sel­leen. Tun­tuu sil­tä, et­tä ih­mi­nen pel­kää toi­si­naan to­tuu­den koh­taa­mis­ta, jopa pa­ke­nee. Ih­mi­sen to­del­li­suus­kä­si­tys on usein niin vah­va, et­tei hän edes tie­dos­ta us­ko­van­sa mi­hin­kään – hän vain pi­tää asi­oi­ta to­si­na.

Jo­kai­sen ih­mi­sen maa­il­man­ku­va pe­rus­tuu hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­seen nä­ke­myk­seen­sä to­del­li­suu­des­ta, siis toi­sin sa­no­en us­koon­sa to­del­li­sis­ta asi­ain­ti­lois­ta. Sii­hen hän so­vit­taa kai­ken ko­ke­man­sa ja ha­vait­se­man­sa. Yleen­sä ih­mi­nen pyr­kii et­si­mään tu­kea omil­le kä­si­tyk­sil­leen. Vii­saut­ta on kor­ja­ta ja muut­taa nii­tä tar­vit­ta­es­sa.

Mie­les­tä­ni us­ko on vält­tä­mä­tön omi­nai­suus ih­mi­sel­le. Se on elä­mää edis­tä­vä ja yl­lä­pi­tä­vä voi­ma. Sen avul­la saa­vu­te­taan asi­oi­ta, sen avul­la to­teu­te­taan unel­mia ja haa­vei­ta. Sen avul­la yli­te­tään in­hi­mil­li­sen suo­ri­tus­ky­vyn ra­jo­ja. Sen avul­la teh­dään mah­dot­to­mas­ta mah­dol­lis­ta. Kään­tä­en: jos us­ko lop­puu, mo­ti­vaa­tio ka­to­aa ja sil­loin myös työs­tä ja pon­nis­te­lus­ta lop­puu puh­ti.

* * *

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon us­ko­mi­ses­ta. Oi­ke­as­taan koko Raa­ma­tun idea on sii­nä, et­tä ih­mi­nen us­koo sen sa­no­man ole­van tot­ta – Ju­ma­lan sa­naa ja eri­tyis­tä il­moi­tus­ta ih­mi­sil­le. Sa­no­ma pe­las­tuk­ses­ta pe­rus­tuu myös us­ko­mi­seen, eli sen to­te­na pi­tä­mi­seen.

Hän [var­ti­ja] vei hei­dät ulos ja ky­syi: "Her­rat! Mitä mi­nun on teh­tä­vä, et­tä pe­las­tui­sin?" He [Paa­va­li ja Si­las] vas­ta­si­vat: "Us­ko Her­raan Jee­suk­seen, niin pe­las­tut, sinä ja si­nun per­he­kun­ta­si." (Ap. t. 16:30–31.)

Us­ko Her­raan Jee­suk­seen. Sii­nä tii­vis­tyy koko Raa­ma­tun ydin­sa­no­ma ja us­kon pe­rus­vies­ti kai­kes­sa yk­sin­ker­tai­suu­des­saan. Moni väit­tää us­ko­van­sa näin ja pi­tä­vän­sä si­ten vies­tiä to­te­na. Se ei yk­sin rii­tä. Oi­kea, elä­vä, Ju­ma­lal­le kel­paa­va ”us­ko Her­raan Jee­suk­seen” syn­tyy Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä­nä.

Elä­vä us­ko on ul­ko­puo­li­sel­ta sa­lat­tu ko­ke­mus. Sii­tä osat­to­mat ei­vät eh­kä ym­mär­rä, mik­sei­vät us­ko­vai­set voi pi­tää hei­tä us­kon­vel­ji­nään, vaik­ka he kuin­ka sitä ha­lu­ai­si­vat, toi­voi­si­vat ja va­kuut­tai­si­vat us­ko­van­sa ”sa­mal­la ta­val­la”. Se saat­taa ah­dis­taa ja jopa suu­tut­taa.

Us­kos­ta ei voi käy­dä kaup­paa. Us­kon­vel­jeys ei syn­ny myön­ny­tyk­siä te­ke­mäl­lä. Us­kon lah­jan saa­dak­seen on teh­tä­vä pa­ran­nus, kään­nyt­tä­vä, ku­ten Kris­tus ke­hot­ti.

Elä­vän, Ju­ma­lal­le kel­paa­van us­kon voi löy­tää ja saa­da vain Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min kaut­ta. Täl­löin Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää ih­mi­ses­sä oi­ke­an us­kon. Sii­nä jo­kai­nen us­ko­vai­nen on ai­na val­mis aut­ta­maan.

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.