Lähes päivittäin pysähdyn sen edessä, hiljenen ja ihmettelen. Pieni lapsi on opettajana ihan erityinen. Lapsi ei omaa viisauttaan korosta, hän vain huomaa asioita ja ilmaisee iloaan ja ihmetystään. Pyytää päästä syliin, rutistaa pyytämättä. Silittää rypyt pois ja työntää huolet sivuun.
Jo parivuotias lapsi ymmärtää elämästä paljon. Kun kerran ihmettelin, missä noin reippaita lapsia oikein kasvaa, tyttö riemuitsi: ”Näin leippaita tyttöjä katvaa niin niin kainalotta!” Niin yksinkertaisia ovat asiat. Ei tarvitse liikaa miettiä kasvatuskoukeroita. Kainalossa, sylin lämmössä on turvallinen ja hyvä kasvualusta pienelle ihmiselle – ja isommallekin.
”äiti, mää toin sulle iloa!” Lapsi juoksee yli pihan kuin lentäen, kukka nyrkissään. Hän riemuitsee pienestä karvamadosta, iloisenvärisestä vaahteranlehdestä. Hän huomaa männyn salakirjoitukset ja koristelee rappusia kävyillä. Hän saattaa istua pitkät ajat ojanreunalla ihan vain siltä varalta, jos sattuisi näkemään sammakon.
Lapsi näkee toisinaan asioita niin tarkasti, että se väkisin pysäyttää. Vuosia sitten yksi pojistamme tuumasi viisivuotiaan viisaudella: ”Kun isi on poissa, äitillä on ikävä. Ja sitten se tekee rakastuspitsaa!” Toinen taas pohdiskeli samanikäisenä: ”Eikö niin, että Suomi on pieni maapallolla, mutta elämässä se on suuri...”
Myös uskonasioissa pieni lapsi on usein opettajan paikalla. Kerran melkein kuusivuotias sanoi pikkuveljistään, että ne ovat niin tärkeitä, että ilman niitä ei voisi elää. Silloin nelivuotias hätkäytti: ”Jeesuskin on tärkeä, koska se on elämän leipä.”
Ja kun perheeseemme taas kerran saatiin uusi vauva, silloinen viisivuotias katseli vaipanvaihtoa sivusta, tuumasi sitten: "äiti, vauva on lahja." Kun myönsin, että niinhän se on, poika vielä tarkensi: "Me saatiin se Jeesukselta.”
Se, että saa elää näiden ihmeiden keskellä, vetää nöyräksi ja kiitolliseksi. Sillä voiko ihminen saada matkalleen parempia saattajia? Lapsen pikkuinen käsi on valmis tarttumaan käteen. Sydän on nopeasti valmis antamaan anteeksi, rakastamaan kaikkien virheidenkin yli.
Ei ole ihme, että pieni lapsi on nostettu uskon esikuvaksi. Turvallista ja onnellista on uskoa lapsen lailla – luottaen siihen, että meistä pidetään huolta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys