Me­di­an huo­mio kiin­nit­tyi tä­män vuo­si­tu­han­nen en­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen lo­pus­sa slow life -ni­mi­seen il­mi­öön, joka on suo­men­net­tu lep­pois­ta­mi­sek­si. Mi­nut kut­sut­tiin tuol­loin erää­seen te­le­vi­sio-oh­jel­maan ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jak­si, kos­ka olin pi­tä­nyt vuo­den pi­tui­sen sa­pa­tin opet­ta­jan työs­tä­ni.

Pää­tin ta­koa rau­taa myös pe­rus­ta­mal­la blo­gin, jon­ka ni­mek­si muo­vau­tui Lep­pois­ta­mi­nen – yk­sin­ker­tais­ta mut­ta mo­ni­mut­kais­ta. Tämä poi­ki li­sää kut­su­ja, yh­den te­le­vi­si­oon ja kak­si ra­di­oon. Ko­ti­maa-leh­ti­kin teki ai­hees­ta ju­tun, jo­hon mi­nua haas­ta­tel­tiin. Kohu meni ai­ka­naan ohi ja in­to­ni päi­vit­tää blo­gia laan­tui vuon­na 2013.

Mui­ta­kin blo­gi­ko­kei­lu­ja olen teh­nyt. Olen muun mu­as­sa hank­ki­nut it­sel­le­ni tie­to­ja tai­de­his­to­ri­as­ta kir­joit­ta­mal­la ai­hees­ta blo­gia 55 ar­tik­ke­lin ver­ran.

Pit­käi­käi­sim­män blo­gi­ni pe­rus­tin vuon­na 2014. Olin sai­ras­tu­nut lym­foo­maan, ja eräs tut­ta­va ke­hot­ti blog­gaa­maan mie­luum­min sii­tä ai­hees­ta kuin has­sut­te­le­vis­ta ruu­an­lait­to­ko­ke­muk­sis­ta, jois­ta tuo­hon ai­kaan kir­joi­tin. Blo­gis­ta­ni Sai­raan ra­kas elä­mä tuli hy­vin suo­sit­tu. Ai­heel­le oli mitä il­mei­sim­min so­si­aa­li­nen ti­laus. Pa­laut­teen pe­rus­teel­la lu­ki­ja­ni sai­vat ver­tais­tu­kea ja eh­kä loh­du­tus­ta­kin. Minä taas sain ta­val­laan po­tea sai­raut­ta laa­jan pii­rin kan­nat­te­le­ma­na.

Sel­vi­sin lym­foo­mas­ta, mut­ta jat­koin blo­gin pi­tä­mis­tä. Olin al­ka­nut kir­joit­taa sii­nä myös muis­ta ai­heis­ta. Mi­nul­la to­det­tiin seu­raa­va­na vuon­na leu­ke­mia, mikä el­vyt­ti blo­gi­ni al­ku­pe­räis­tä kiin­nos­ta­vuut­ta.

Olen tois­tai­sek­si sel­vin­nyt myös leu­ke­mi­as­ta, jo­ten blo­gis­ta­ni on ai­kaa sit­ten tul­lut elä­män­ta­pab­lo­gi. Pos­tauk­sia on 2 853 kap­pa­let­ta. Si­vu­la­tauk­sia on ker­ty­nyt yli puo­li­tois­ta mil­joo­naa.

Kir­joi­tan ai­heis­ta, jois­ta olen kiin­nos­tu­nut. Koen, et­tä lu­ki­ja­kun­nan ja mi­nun vä­lil­lä on kuin hil­jai­nen so­pi­mus: minä kir­joi­tan sään­nöl­li­ses­ti ja sinä luet us­kol­li­ses­ti. Tie­dän toki ni­mel­tä vain pie­nen osan lu­ki­jois­ta­ni.

Tun­nus­tan, et­tä lu­ki­joi­den mää­räl­lä on mi­nul­le mer­ki­tys­tä. Luu­len, et­ten ole ai­van ai­noa, joka ko­kee näin. Täs­tä syys­tä yri­tän kek­siä myös hou­kut­te­le­van ot­si­kon jut­tui­hi­ni.

Blo­gis­ti­na tun­nen, et­tä pu­se­ro­ni si­säl­lä asuu pie­ni toi­mit­ta­ja. Pun­ta­roin mah­dol­li­sia ju­tun ai­hei­ta. Jo­hon­kin ajan­koh­tai­seen saat­tai­si löy­tyä jo­kin oma nä­kö­kul­ma. Voin myös poh­dis­kel­la kir­joit­ta­mi­sen kaut­ta jo­ta­kin tee­maa ja ken­ties luo­da sii­hen oman nä­ke­myk­se­ni.

Päi­vä­mie­hen blo­gis­ti­na olen toi­mi­nut vuo­den 2018 alus­ta läh­tien, ja tämä on vii­mei­nen kir­joi­tuk­se­ni sii­nä roo­lis­sa. Tä­hän blo­giin ol­lut vai­ke­am­paa kek­siä ai­hei­ta kuin täy­sin omii­ni. Jäl­kim­mäis­ten teks­te­jä en ole myös­kään jak­sa­nut edi­toi­da yh­tä huo­lel­la kuin Päi­vä­mie­hen alus­tal­la jul­kais­tu­ja. Niis­tä puut­tuu myös toi­mit­ta­jan mah­dol­li­nen kä­den­jäl­ki.

Blo­gis­tiu­ra­ni on tai­te­vai­hees­sa sii­tä­kin syys­tä, et­tä tek­ni­nen osaa­mi­se­ni tun­tuu käy­neen riit­tä­mät­tö­mäk­si Blog­ger-alus­tal­la toi­mi­mi­seen. Ko­kei­len nyt blog­gaa­mis­ta sei­näl­lä­ni Fa­ce­boo­kis­sa. Se toki saat­taa vai­kut­taa kir­joit­ta­mi­sen luon­tee­seen ja seu­raa­ja­jou­kon laa­juu­teen.

Siu­nat­tua uut­ta vuot­ta kai­kil­le!