Miia Kivioja
Miia Kivioja
Aamuisin laitan usein ensimmäisenä kuulumaan musiikkia. Sen voimalla jaksan paremmin tarttua päivän askareisiin.
Kun lapset ovat syöneet aamupalan ja lähteneet leikkeihinsä, jään usein vielä pienimmän kanssa pöytään ja kuuntelen muutaman laulun. On ihmeellistä, miten paljon musiikki voi antaa hyvää mieltä.
Meidän suloinen kolmevuotiaamme laulaa lähes aina leikkiessään. Usein samainen poika toivoo, että pidettäisiin toivelauluhetki. Se tarkoittaa, että istutaan sohvalle ja vuorotellen toivotaan laulu. Myös puolitoistavuotias on innokas laulaja, vaikka ei vielä muistakaan kuin sanan sieltä ja toisen täältä.
On mukava huomata, miten lapset myös iltaisin haluavat kuunnella lauluja ja ne rauhoittavat. He myös toivovat usein, että iltarukous lauletaan. Kun pitkän päivän päätteeksi saa laulaa yhdessä lasten kanssa iltalaulun, se hetki lämmittää mieltä. Lapset osaavat pysäyttää aikuisenkin tärkeimmän asian äärelle.
Yksin autolla ajaessa kuuntelen musiikkia niin isolla, että melkein korviin ottaa. Ja laulan tietenkin mukana. Noista hetkistä nautin todella paljon! Ja unohdan kaiken muun hetkeksi.
Kun kirjoitan näitä blogitekstejä, ajatuksiani runoiksi tai mietteitä muuten vain ylös, minulla kuuluu aina musiikkia taustalla. Yleensä rauhallinen pianomusiikki inspiroi ja avaa ajatusten puron.
Lähes jokaiseen mielentilaan ja hetkeen löytyy siis omanlaisensa musiikki.
On ollut mukava, kun monet musiikin harrastajat ovat kuluneina viikkoina ilahduttaneet "korona-konserteilla". Tuntuu, että tämä poikkeusaika on saanut ihmiset ajattelemaan toisia ihmisiä – halutaan ilahduttaa muita. Jatketaanhan tätä myös tämän ajan jälkeenkin?
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys