Kesä al­kaa ol­la lo­puil­laan, ja syk­sy jo il­moit­taa tu­los­taan tuu­len tui­ver­ruk­sel­la ja syk­syi­sil­lä tuok­suil­la. Lap­se­na syk­sy oli täyn­nä odo­tus­ta ja jän­ni­tys­tä, kun pää­si taas kou­luun. Os­tet­tiin eh­kä uu­si rep­pu ja uu­det ken­gät.

Nyt ko­ti­äi­ti­nä, kun lap­set ovat vie­lä pie­niä, ei syk­sys­sä ole­kaan sa­man­lais­ta odo­tuk­sen tun­net­ta. Ar­ki vain jat­kuu sa­man­lai­se­na päi­väs­tä ja vii­kos­ta toi­seen.

Vä­lil­lä tun­nen syk­syn tul­les­sa hai­keut­ta, ja kai­paan kou­lun pen­kil­le. Oli­si mu­ka­va pa­ka­ta ky­nät pe­naa­liin ja lait­taa rep­pu val­miik­si. Täl­lä het­kel­lä se ei kui­ten­kaan ole ajan­koh­tais­ta. Eh­kä jos­kus, se haa­ve kan­taa.

On syk­sys­sä sil­ti jo­tain odo­tus­ta nyt­kin. Il­lat pi­me­ne­vät ja on ai­ka kai­vaa kynt­ti­lät esiin. Ne syk­syn pi­me­ät il­lat saa­vat ihan eri­tyi­sen tun­nel­man, kun lait­taa pal­jon kynt­ti­löi­tä pa­la­maan. Mi­nul­la myös tee­het­ket saa­vat sil­loin uu­den mer­ki­tyk­sen.

On syk­sys­sä nur­ji­a­kin puo­lia. Minä pi­me­än­pel­koi­se­na en oi­kein vä­li­tä ol­la yk­sin ko­to­na il­tai­sin, ja ul­koi­lu­kin jää vä­hem­mäl­le. Syk­syn pi­me­ät myös vä­syt­tä­vät ja saa­van use­am­min täl­lai­sen mie­tis­ke­li­jän ah­dis­tu­maan. Mut­ta on­nek­si syk­sys­sä on kui­ten­kin pal­jon kau­nis­ta ja hy­vää.

Syk­sy saa mi­nus­sa myös luo­vuu­den he­rää­mään. Mikä mu­ka­vam­paa kuin is­tua soh­van nurk­kaan neu­lo­maan, sil­loin jos­kus, kun lap­set an­ta­vat rau­has­sa ol­la. Luon­non­var­vuis­ta teen krans­sit ko­ris­ta­maan ovea ja lei­vi­nuu­nin edus­taa.

Voi­sin vii­pyä kai­ken luo­van te­ke­mi­sen pa­ris­sa vaik­ka kuin­ka kau­an.

Vaik­ka vä­hän hai­ke­a­na jä­tän ke­sän taak­se, niin tä­nä­kin vuon­na toi­vo­tan syk­syn ter­ve­tul­leek­si hy­vil­lä mie­lin.