JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Peräkonttiin mahtuva asuntovaunu

18.7.2023 6.00

Juttua muokattu:

17.7. 10:52
2023071710522120230718060000

Hel­mi Au­tio

Ke­vään vii­mei­nen työ­aa­mu oli lau­an­tai ja ke­vät­juh­la­päi­vä. Mie­he­ni lu­pa­si läh­teä mu­kaa­ni kus­kik­si, et­tei mi­nun tar­vit­si­si ajel­la yk­sin va­jaan tun­nin pää­hän töi­hin ja ta­kai­sin. Hän ai­koi ke­vät­juh­lan ajan kier­rel­lä kau­pun­gin au­to- ja ko­ne­liik­kei­tä ja kat­sel­la, löy­tyi­si­kö meil­le asun­to­vau­nua su­vi­seu­ra­reis­suil­le. Mie­he­ni oli jo pit­kään et­si­nyt vau­nua ne­tis­tä ja sa­mal­la toi­vo­nut löy­tä­vän­sä jos­ta­kin asun­to­vau­nun, jota ei oli­si vie­lä lai­tet­tu myyn­tiin net­tiin.

Ke­vät­juh­la kes­ti noin nel­jä­kym­men­tä mi­nuut­tia. Sen ajan pa­le­lin sa­lin ta­ka­o­sas­sa hy­vin voi­mak­kaan tuu­le­tuk­sen koh­dal­la. Mi­nul­le oli etu­kä­teen ker­rot­tu, et­tä mi­nul­la saat­tai­si ol­la vie­lä jo­ta­kin hom­maa ke­vät­juh­lan jäl­keen, mut­ta lo­pul­ta mi­tään ei ol­lut­kaan. Avai­men pa­lau­tuk­sen jäl­keen olin va­paa läh­te­mään. Soi­tin mie­hel­le­ni, et­tä oli­sin val­mis.

Tul­les­saan mie­he­ni löy­si kou­lun pi­hal­ta on­nel­li­ses­ti ja eh­kä hie­man häm­men­ty­nees­ti hy­myi­le­vän lo­ma­lai­sen. Lo­ma­on­nit­te­lu­jen jäl­keen en­sim­mäi­nen ky­sy­mys oli: ”Käy­täis­kö kah­to­mas­sa yh­tä vau­nua?” Aje­lu oli tuot­ta­nut tu­los­ta, ja jo­kin asun­to­vau­nu oli kiin­nit­tä­nyt mie­he­ni huo­mi­on.

Lo­ma­na­loi­tus­jää­te­löi­tä nuo­les­kel­len ajoim­me au­to­liik­keen pi­haan. Pi­hal­la sei­soi pie­ni ja van­hah­ko asun­to­vau­nu. Mi­nun sil­mis­sä­ni se näyt­ti juu­ri sil­tä: pie­ni ja käy­te­tyn nä­köi­nen vau­nu. Mie­he­ni näki heti kaik­ki kor­jaus­jäl­jet, naar­mut, kol­hut ja ku­lu­neet koh­dat. Het­ken pi­hal­la pyö­rit­ty­äm­me au­to­myy­jä il­mes­tyi pai­kal­le ja al­koi ker­toa vau­nus­ta. Pää­sim­me si­säl­le­kin tut­ki­maan.

Oli­sim­me mie­lel­läm­me kat­sel­leet rau­has­sa kah­des­taan vau­nua, mut­ta myy­jä tah­toi näyt­tää kaik­ki liik­ku­van ko­din par­haat puo­let. Myy­jä osa­si ker­toa hy­vin yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti sen omi­nai­suuk­sis­ta ja oli sel­väs­ti pe­reh­ty­nyt asi­aan. Li­säk­si hän näyt­ti, mi­ten asi­at käy­tän­nös­sä toi­mi­vat. Hän esi­mer­kik­si ha­vain­nol­lis­ti, kuin­ka pöy­dis­tä ja soh­vis­ta teh­tiin sän­gyt, vaik­ka us­koi­sin, et­tä oli­sim­me sel­vin­neet sii­tä myös il­man apua. Vau­nun kom­pak­tiu­den vuok­si sen si­sä­o­siin tu­tus­tu­mi­nen oli hie­man han­ka­laa, kos­ka myy­jä tah­toi ol­la sa­maan ai­kaan vau­nus­sa esit­te­le­mäs­sä sitä. Jos­sa­kin vai­hees­sa pois­tuin suo­si­ol­la ta­ka­va­sem­mal­le eli oves­ta ulos.

Vau­nus­sa oli ku­lu­mi­ses­ta ja iäs­tä huo­li­mat­ta koh­tuul­li­ses­ti po­si­tii­vi­si­a­kin puo­lia. Ves­sas­sa oli täy­sin käyt­tä­mä­tön ke­mi­al­li­nen wc-is­tuin. Ka­tol­le oli asen­net­tu au­rin­ko­pa­nee­li, säh­köt pe­la­si­vat koko vau­nus­sa ja soh­vien is­tuin­tyy­nyt oli vaih­det­tu uu­siin. Jää­kaa­pin­kin piti kuu­lem­ma ol­la toi­mi­va. Li­säk­si vau­nun kaa­pis­sa oli use­am­pi rul­la it­se­lii­mau­tu­vaa ta­pet­tia uu­den il­meen luo­mi­sek­si. Vau­nu vai­kut­ti ihan hy­väl­tä, mut­ta tar­vit­sim­me ai­kaa miet­ti­mi­seen.

Vaunua sai helposti kodikkaammaksi koristetyynyillä ja pöytäliinalla.

Vaunua sai helposti kodikkaammaksi koristetyynyillä ja pöytäliinalla.

Helmi Autio

Miet­ti­mi­sen ai­ka­na myy­jä eh­ti esi­tel­lä meil­le jon­kin muun mat­kai­lu­vau­nun ku­via kän­ny­käl­tään ja yh­tä re­mon­tis­sa ole­vaa vau­nua liik­keen­sä si­sä­puo­lel­la. Kun olim­me liik­keen si­säl­lä ja poh­dim­me vau­nun os­toa, tuli pai­kal­le joku myy­jän ka­ve­ri. Heti ter­veh­ti­mi­sen jäl­keen ka­ve­ri ky­syi myy­jäl­tä, mikä vau­nu liik­keen pi­hal­la on: ”Tuo­han mah­tus vaik­ka pe­rä­kont­tiin.” Mel­ko pian saim­me myös kuul­la, et­tä ka­ve­ri omis­taa vii­si asun­to­vau­nua. Vil­kai­sim­me mie­he­ni kans­sa toi­si­am­me. Em­me oli­si kai­van­neet ti­lan­tee­seen mui­ta hen­ki­löi­tä.

Mie­he­ni ym­mär­tää kai­kes­ta ko­nei­siin ja ajo­neu­voi­hin liit­ty­väs­tä hie­man (pal­jon) enem­män kuin minä. Sii­tä huo­li­mat­ta hän ky­syi mi­nul­ta sään­nöl­li­ses­ti, mitä miel­tä minä asi­as­ta olen. Ar­vos­tin asi­aa, mut­ta en­hän minä osan­nut sa­noa mi­tään. En tien­nyt mi­tään asun­to­vau­nu­jen hin­nois­ta ja ar­vois­ta. Tie­sin suu­rin piir­tein sen ver­ran, et­tä olim­me os­ta­mas­sa mel­ko van­haa ja käy­te­tyn nä­köis­tä vau­nua.

Kun ky­syim­me vau­nun hin­taa, saim­me kuul­la sen ole­van hie­man lii­kaa mei­dän bud­je­til­lem­me. Läh­dim­me vie­lä ker­ran tar­kas­te­le­maan vau­nua. Kier­rok­sen ai­ka­na pis­ti sil­mään se, mi­ten ka­ma­lan li­kai­set vau­nun kaik­ki pin­nat oli­vat. Sii­vouk­seen me­ni­si var­maan pari päi­vää, jos ha­lu­ai­si vau­nun käyt­tö­kun­toon.

Mie­he­ni on kova tin­ki­mään. Hän hoi­ti­kin tin­ki­mi­sen sii­hen as­ti, et­tei myy­jä enää pu­dot­ta­nut hin­taa. Hin­ta oli vie­lä­kin vä­hän lii­kaa, mut­ta sen ver­ran, et­tä sil­lä voi­si os­taa siis­tin vau­nun. Sa­noin­kin sen ää­neen. Myy­jä oli sitä miel­tä, et­tä hän voi­si imu­roi­da vau­nun. Kun sa­noin, et­tei se riit­täi­si vaan kaik­ki ta­sot pi­täi­si saa­da puh­taak­si, lu­pa­si myy­jä vii­si­kymp­piä sii­vous­ra­haa mi­nul­le. Mi­nul­le! Kuka väit­ti, et­tä minä sii­vo­ai­sin vau­nun? Kun mie­he­ni­kin pro­tes­toi asi­aa ja ky­syi myös it­sel­leen sa­man ver­ran sii­vous­ra­haa, pääs­tiin so­puun hin­nas­ta.

Kau­pan teko tie­to­ko­neel­la ai­heut­ti hie­man on­gel­mia. Yh­des­sä han­ka­las­sa vai­hees­sa myy­jä an­toi suo­si­ol­la mi­nul­le hii­ren kä­teen, kun yri­tin neu­voa ko­neen käy­tös­sä. Saim­me lo­pul­ta kau­pat teh­tyä ja avai­met kä­teen, mut­ta ei­hän se vie­lä sii­hen lop­pu­nut. Mi­nul­la lop­pui te­hot jo täs­sä vai­hees­sa ja hip­sin au­toon is­tu­maan, mut­ta mie­he­ni kävi vie­lä läpi joi­ta­kin asun­to­vau­nun asi­oi­ta myy­jän kans­sa.

Jäl­ki­kä­teen sain kuul­la, et­tä myy­jä oli esi­tel­lyt mie­hel­le­ni vau­nus­sa ole­vaa te­le­vi­si­o­ta ja mui­ta säh­kö­lait­tei­ta. Hän oli an­ta­nut te­le­vi­si­on kau­ko­sää­ti­men mie­hel­le­ni ja käs­ke­nyt et­si­mään ka­na­vat. Ei eh­kä ihan tu­tuin­ta hom­maa mie­hel­le­ni ei­kä mis­sään ni­mes­sä tar­peel­lis­ta (en­sim­mäi­nen vau­nun lait­ta­mi­seen liit­ty­vä asia oli­kin te­le­vi­si­on pois ot­ta­mi­nen, kos­ka em­me us­ko­neet tar­vit­se­vam­me sitä su­vi­seu­ra­mat­koil­la). Meil­le esit­te­le­mi­sen li­säk­si myy­jä oli esi­tel­lyt kaik­ki asun­to­vau­nun hie­nou­det myös ka­ve­ril­leen.

Uusi tapetti seinällä piristi vanhan vaunun ilmettä.

Uusi tapetti seinällä piristi vanhan vaunun ilmettä.

Helmi Autio

Vau­nun os­top­ro­jek­tiin liit­tyi vie­lä mon­ta muu­ta­kin kom­mer­venk­kiä, mut­ta kaik­kea en nyt ker­taa. Ai­na­kin mi­nun ma­kuu­ni hom­mas­sa meni mel­ko kau­an. En kui­ten­kaan kiel­lä, et­ten­kö oli­si hy­myil­lyt mie­he­ni kans­sa koko mat­kan ko­tiin vau­nun kans­sa.

Yl­lät­ty­nee­kö­hän ku­kaan, jos ker­ron, et­tä saim­me vau­nun lai­tet­tua val­miik­si su­vi­seu­ra­vii­kol­la. En mi­nä­kään yl­lät­ty­nyt, vaik­ka koko kuu­kau­si oli mi­nul­la lo­maa. Vii­me tip­pa vain on mi­nul­le te­hok­kain­ta työ­ai­kaa. Vie­lä pari päi­vää en­nen läh­töä lii­mai­lin vau­nun pe­rä­o­san ”huo­neen” sei­nil­le ta­pet­te­ja, mie­he­ni sa­hai­li sän­ky­jen tu­ek­si va­ne­rei­ta ei­kä vau­nua ol­lut vie­lä sii­vot­tu. Kaik­ki saa­tiin kui­ten­kin läh­tö­päi­vä­nä val­miik­si, vau­nu pa­kat­tua ja jää­kaap­pi pääl­le.

Kun pää­sim­me pe­ril­le kii­to­ra­dal­le puo­len yön ai­koi­hin tors­tai­na ja saim­me ase­tut­tua, en osan­nut kuin ih­me­tel­lä. Mi­ten se ke­sä­kuun alun li­kai­nen ja epä­mää­räi­sen oloi­nen vau­nu saat­toi ol­la sama, jos­sa nyt is­tuim­me ja ihai­lim­me au­rin­gon­las­kun jäl­keis­tä va­loa? Vau­nu tuok­sui puh­taal­ta, näyt­ti hy­vin ko­toi­sal­ta ja kai­ken li­säk­si tun­tui omal­ta.

Vaunu suviseurasunnuntai-illan iltavalossa kiitoradalla.

Vaunu suviseurasunnuntai-illan iltavalossa kiitoradalla.

Helmi Autio

Vie­lä vau­nus­sa on lait­ta­mis­ta vaik­ka kuin­ka pal­jon, jos ai­kaa ja in­nos­tus­ta vaan löy­tyy. Täl­lä het­kel­lä se kui­ten­kin on jo ihan riit­tä­vän hyvä käy­tet­tä­väk­si. Lo­puk­si voin ker­toa kaik­kia kiin­nos­ta­neen ja mi­nua eni­ten jän­nit­tä­neen asi­an: jää­kaap­pi toi­mi kuin toi­mi­kin koko su­vi­seu­ra­mat­kan ajan ja piti ruo­ka­tar­peet kyl­mä­nä!

HelmiAutio
Olen tuore äikän ope ja vaimo. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.