Kun minä olin nuori, pelkäsin Persianlahden kriisiä. Kuuntelimme joka päivä uutisia siitä. Kuulimme, miten Irak hyökkäsi Kuwaitiin ja mitä siitä sanoi Yhdysvallat, mitä YK ja mitä Venäjä.
Uutisissa spekuloitiin paljon, miten tuo sota voi vaikuttaa meihin suomalaisiinkin. Koulussakin pohdittiin, mitä kriisi pahetessaan aiheuttaisi. Kun öljyvarat loppuvat, loppuu meiltä lämpö. Minun mieleni valtasi pelko. Mietin, miten voisimme selvitä kylmän talven tai kylmien talvien yli. Mitä kaikkea tapahtuukaan, jos sota vaan jatkuu?
Menin tuolloin kotisiionimme Pattijoen uudenvuoden seuroihin siskoni ja ystäväni kanssa. Meillä kaikilla oli pelokas olo. Seuroissa saarnasi Rovanimeläinen puhuja Pauli Korteniemi. Saarnassaan hän melkein huusi, että äLäKää TE PELäTKö SITä PERSIANLAHDEN SOTTAA! Hän muistutti meitä, että mitään ei tapahdu Jumalan tietämättä ja miten hän pitää miestä huolen.
Hän lainasi Raamatusta Matteuksen evankeliumin kohtia: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa” (Matt. 5:27). ”älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matt 5:34.) Minun pelkoni loppui siihen. Olen jälkeen päin usein hämmästellyt, miten pitkään jatkunut pelkotilani laukesi noihin muutamiin lohdullisiin lauseisiin. Uskon sen olevan Jumalan työ. Hän otti minulta huolet pois.
Tiedän, että tämän päivän nuorillakin on pelkoja. Saamme lukea joka päivä useitakin artikkeleita ilmastonmuutoksesta. Koulussakin aiheesta puhutaan paljon ja mahdollisista tuhoista ja vaikeuksista, mitä voimme joutua kohtaamaan. Tiedän, että on nuoria, joiden harteita painaa tämän vuoksi epämääräinen pelko ja ahdistus.
En halua vähätellä ilmastonmuutosta. On tehtävä asioita, jotka suojelevat maapalloa, mutta mietin, että voisiko sen tehdä toiveikkaammassa ilmapiirissä. Lasten ja nuorten on saatava elää rauhassa. Heihin pitää luoda valoisaa tulevaisuudenuskoa. Toivon, että jatkossakin nuoret voivat elää Luojaan luottaen, uskoa vapaasti, perustaa perheitä ja saada lapsia.
Kun mieheni vuosi sitten siunattiin puhujaksi, muistin tuon saarnan nuoruudestani, joten annoin hänelle yhden ohjeen: puhu hyvästä Jumalasta, puhu Jumalan huolenpidosta ja siitä, että jos haluaa elää Jumalaan luottaen ja uskoen, ei tarvitse pelätä mitään.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys