Pyysivät kerran rieskatalkoisiin minuakin, vaikka olen suurtalouskeittiössä melkein kauhusta kankeana. Kaikki on niin suurta, ja jos jokin menee pieleen, se menee pieleen isosti. Menin silti, koska olen koettanut ajatella näistä rauhanyhdistyksen töistä, että menen, jos suinkin pystyn.
Löin myssyn päähän, essun eteen ja yritin näyttää ihan reippaalta, vaikka oli epävarma olo. Kysyin, että mille alkaisin. Jakoivat ilmeisesti työtä kullekin kykynsä mukaan. Antoivat minulle haarukan käteen ja käskivät painella reikiä rieskan pintaan. Osasin. Siinä samalla ehdin kysellä kaulimen käyttäjän kuulumisia ja kertoa itsekin. Lähdin talkoista suu hymyssä kotiin. Myyjäisissä sitten olin vähällä mennä seisomaan sen rieskapinon viereen ja kertoa, että mun leipomia nämä!
Toisinaan talkootöihin lähteminen laiskottaa ja tuntuu, ettei millään ehtisi. Mutta ajattelen, että silloin, jos tuntuu, ettei rauhanyhdistyksen tehtäviin jouda, on tarpeellista miettiä, voisiko jostain muusta vähentää. On hyvä että saadaan nämäkin työt hoidettua yhteisesti. Jos moni kieltäytyy ja väistelee vastuuta, homma kasaantuu harvojen harteille. Jos vastuunkantajia on vähän, he väsyvät. Näissäkin tehtävissä on kuitenkin niin, että on helpompi luvata mieluisempiin hommiin tai sellaisiin, joita kokee edes vähän osaavansa.
Kun minua pyydettiin tänä syksynä alueemme kirjoittajaryhmään, ajattelin, etten mitenkään ehdi. Mietin silti, että kirjoittaminen ei tunnu vastenmieliseltä tekemiseltä ja lupauduin. Ajattelin, että jos pääemännäksi olisi pyydetty, minulla olisi ollut lista esteitä. Eipä silti, siitä pyynnöstä ei lienee pelkoa. Mutta niin se on, että kun on monenlaista tehtävää ja monenlaista tekijää, löytynee jokaiselle työlle tekijä ja jokaiselle tekijälle tekemistä.
itse olen saanut rauhanyhdistyksen tehtävien kautta muutamia ystäviä ja tosi monta mukavaa tuttavaa. Kun muutimme nuorena perheenä Oulusta Seinäjoelle, minä en tuntenut täältä ketään. Työvuoroissa tutustuminen kävi helposti. Yhdessä tehden oli mukava jutella. Siksi voin lämpimästi suositella, että kannattaa mennä mukaan toimintaan.
Hyvässä lykyssä jonkun kanssa alkaa juttu luistamaan niin hyvin, että tulee kyläkutsu tai itse huomaa kutsuneensa uuden tuttavan kylään. Parhaimmillaan syntyy elinikäinen ystävyys. Olen aina neuvonut uudelle paikkakunnalle muuttavaa, että älkää jääkö odottelemaan kyläkutsuja, kutsukaa itse. Kun on riittävän ahkerasti kutsunut, alkaa niitä vastakutsujakin sadella.
Kun on mukana rauhanyhdistyksen työssä, on mahdollisuus löytää ihmisiä, joille kertoa asioistaan, keventää taakkaa ja saada tukea. Yhteys toisiin ihmisiin on tärkeää, sillä yksin on vaikeaa pysyä uskomassa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys